maanantai 23. toukokuuta 2016

Vinkkejä Lontooseen lähtijälle

Lontoo on kallis kaupunki. Se on tärkeää tiedostaa. Punnan arvo on korkealla ja Lontoo on haluttu kaupunki – siksi siellä voi kaikesta myös pyytää paljon. Lähes kaikkialle pitää matkustaa ja mukavasti matkustaminen maksaa. Vuokrat ovat melkein kipeän kalliita ja hinta-laatu-suhde on harvemmin myönteinen.

Mutta Lontoo on myös mahtavan ihana ja kaunis kaupunki, ja jos ei täysin niin ainakin melkein hintansa arvoinen. Jos sukanvarteen on kertynyt mukavat säästöt tai opintolainaa on vielä paljon jäljellä, suosittelen ehdottomasti Lontooseen lähtöä. Suurin rahareikä on asuminen ja matkustaminen – jos hyvä tuuri käy ja asunnon saa harjoittelupaikan läheltä, voi säästää suuria summia. Lontoossa suurin osa museoista ja nähtävyyksistä on ilmaisia, ja vähän asioita tutkimalla saa harjoittelun ajaksi vapaa-ajan toimintaa pienellä rahasummalla tai jopa ilmaiseksi.

Asuntoa metsästäessä kannattaa ensimmäisenä katsastaa Finnish people living in London –Facebook –ryhmä. Sitä kautta löytyy usein suomalaisen suosittelemana hyviä asuntoja luotettavilta henkilöiltä. Tuosta samasta ryhmästä saa myös muita asumiseen, matkustamiseen, ruuanlaittoon ja mihin tahansa liittyviä neuvoja, enkä itsekään olisi harjoittelussa pärjännyt ilman tuon ryhmän tukea. Jos siis harjoitteluelämäänsä haluaa helpottaa, suosittelen liittymään siihen. Itse yritin metsästää asuntoa monta kuukautta ennen harjoittelun alkua, mutta lontoolainen kulttuuri on sellainen, että vasta noin kuukautta aiemmin ihmiset alkavat kiinnostua mahdollisista vuokralaisista. Eli ei paniikkia jos ihan heti ei asuntoa löydy, ei sekään ole erikoista, että semmoinen löytyy vasta paikan päällä ollessa. Lontoon suomalaisella merimieskirkolla majoittuminen on suhteellisen halpaa, erityisesti jos olet siellä harjoittelussa.

Riippuen siitä, kuinka kaukana asut harjoittelupaikastasi ja kuinka usein sinulla on töitä, kannattaa miettiä minkälaisen matkustuskortin ostat. Travelcard sopii silloin, jos matkustat säännöllisesti ainakin viitenä kertana viikossa pitempää matkaa. Travelcard maksaa kuukaudessa Zoneille 1-2 noin 120 puntaa, useammalle Zonelle sitten enemmän. Itse käytin matkustamiseen Oyster cardia, johon ladataan tietty summa rahaa ja sillä saa matkustella sitten niin kauas ja paljon kuin rahat vain riittävät. Työmatkaan minulla meni ruuhka-aikana 2.60 puntaa suuntaansa, hiljaisempana aikana 2.30 puntaa. Viikossa minulla meni keskimäärin 30 puntaa matkustamiseen, kun työmatkojen lisäksi kävin useamman kerran viikossa katselemassa nähtävyyksiä.

Puhelimeen ostin liittymän Giffgaffilta. Sim-kortin voi tilata etukäteen paikalliseen osoitteeseen, joten jos tiedät missä olet majoittumassa, kannattaa kortti tilata sinne odottamaan. Kortti aktivoidaan netissä, ja siellä voi valita, minkälaisen maksusuunnitelman haluaa tehdä. Itse maksoin kortista 20 puntaa kuussa, mutta jälkikäteen tarkasteltuna minulle olisi riittänyt 15 punnan paketti – puheluita ja viestejä laitoin harvemmin, mutta netti oli sen verran ahkerassa käytössä että dataa tarvitsin paljon. Netistä puheenollen, minut pelasti moneen otteeseen Google Mapsin applikaatio, joka näytti tarkasti sekä kävelyreitin että mahdolliset julkiset kulkuvälineet, joita piti käyttää. Google Maps näytti pysäkin, josta vaikkapa bussi lähtee, miten sinne pysäkille pääsee, ja mitä pysäkkejä ohitat ennen kuin olet perillä. Myös muita tähän sopivia ohjelmia puhelimeen on, mutta itse pärjäsin loistavasti tuon Mapsin avulla.

Tekemistä löytyy helposti esimerkiksi TimeOut –lehdistä, joita jaetaan ilmaisnumeroina Overground ja Underground –asemilla. Itse käytin myös MeetUp –sivustoa tekemisen etsimiseen; siellä voi listata omia kiinnostuksenkohteitaan, ja sähköpostiin saa ilmoituksen kun sinua kiinnostava tapahtuma järjestetään. MeetUpin kautta voi löytää esimerkiksi ilmaisia kävelykierroksia eri aiheisiin liittyen tai vaikkapa keikkaseuraa, jos ei yksin huvita lähteä. Tuskin koskaan tulee kaduttua sitäkään, että lähtee vain ovesta ulos kävelemään lähiympäristöön, sillä Lontoossa tapahtuu koko ajan jotakin kaikkialla.

Ainiin – kuulemma kahvilasta tilattuna latte kahdella shotilla espressoa maistuu eniten suomalaiselta maitokahvilta. Itse tilasin usein kahvin maidolla, ja petyin siihen, miten se onnistui aina olemaan pahaa.

Janita Lautamäki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.