Kolme kuukautta, kaksi maata ja useita kaupunkeja- Kutinan seurakunta, Kroatia

Dobar dan! Olen sosionomi-diakoniaopiskelija Helsingin toimipisteestä ja suoritan työharjoitteluani Medialähetys Sansalle Kroatiassa pienessä Kutinan kirkossa, joka on maan yksi harvoista evankelis-luterilaisista kirkoista. Tällä hetkellä kirkkoherrana ja Kroatiassa lähetystyöntekijänä toimiva suomalainen Elina Braz de Almeida on ohjaajani. Hänen lisäkseen kirkossa on yksi palkattu työntekijä, joka on vastuussa kirkon medialähetystyöstä. Osana kirkkoa toimii myös M18-tanssiryhmä, joka tekee etsivää nuorisotyötä ja ryhmän johtaja, Thiago Braz de Almeida, on ohjaajani aviomies. Tanssiryhmä järjestää tanssitunteja, joihin ovat tervetulleita kaikki ikään tai taustaan katsomatta. He järjestävät myös nuorisoiltoja Kutinan keskustassa, joihin kutsutaan erityisesti uusia nuoria, jotka eivät ole liittyneet osaksi seurakuntaa tai jotka eivät ole aktiivisesti mukana sen toiminnassa. Ryhmän nimi tulee Matteuksen evankeliumista luvusta 18, jossa Jeesus kertoo tarinan sadasta lampaasta, joista yksi katoaa ja jota paimen lähtee etsimään tuodakseen sen takaisin kotiin.

Kutinan luterilainen kirkko.

Ulkona Kutinan keskustasta.

Kutinan ammattikoulun seinusta.

Kutinan kevät!

Alun perin matkani oli tarkoitus suunnata Isoon-Britanniaan (ja sitten Saksaan ja sitten Tšekkiin), mutta erilaisten ongelmien vuoksi en päässyt lähtemään. Sitten harjoittelukoordinaattorini otti minuun yhteyttä ja kysyi, josko olisin kiinnostunut Kroatiasta. No, miksen! En tiennyt ennen lähtöä maasta mitään, lukuun ottamatta muutamaa YouTubesta katsomaani kielikylpy-videota, joten lähteminen jännitti. En myöskään koskaan aikaisemmin ollut matkustanut yksin ulkomaille tai ollut näin kauaa poissa kotoa. Jätin Suomeen muutamia henkilökohtaisia asioita, jotka liittyvät henkiseen hyvinvointiini ja pelkäsin näiden asioiden vaikuttavan negatiivisesti työharjoitteluuni. Työharjoittelun suorittaminen ulkomailla tuo jo itsessään omat haasteensa, koska vieraassa kulttuurissa asuminen on useimmille ainakin alussa raskasta. Tästä syystä oman henkisen kuorman tuominen uuteen ympäristöön ei välttämättä ole paras idea. Omalla kohdallani se kuitenkin on ollut toimiva ratkaisu, koska olen oppinut paljon uutta itsestäni tällä matkalla enkä ole kokenut omia ongelmiani sen suuremmiksi kuin ne ovat Suomessakaan. Olen onnistunut ajattelemaan, että harjoittelu kestää vain kolme kuukautta, joten otan siitä kaiken irti.

Splitin rannikkoa.

Yleisnäkymä Splitistä!

Kosketa patsaan kultaista varvasta- toiveet toteutuvat!

Olen kasvanut harjoitteluni aikana henkisesti paljon ja löytänyt uusia puolia itsestäni. Suomessa olen paljon tietokoneella ja olen vain haaveillut siitä, että lähtisin matkustamaan muihin maihin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen aina kuvitellut, että en ole riittävän rohkea toteuttamaan unelmiani. Kroatiassa olen huomannut, että olen paljon rohkeampi kuin olen kuvitellut. Olen uskaltanut lähestyä vieraita ihmisiä vieraalla kielellä ja olen tullut ymmärretyksi. Tilanteita, joissa minun on ollut vaikea ymmärtää seurakuntalaisia, on ilmennyt useita, koska suurin osa Kutinan seurakunnan aktiiveista ei puhu englantia. Olen yrittänyt opetalla hieman kroaattia, heidän äidinkieltään, mutten ole kolmessa kuukaudessa päässyt perusteita ja yksittäisiä fraaseja pidemmälle. Paikalliset ovat kuitenkin iloisia siitä, että yritän ja olen itsekin huomannut, että virheiden tekeminen ei ole millään tavalla huono juttu, vaan niistäkin oppii.

Toinen asia, jonka olen täällä itsestäni huomannut, on kykyni sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Aikaisemmin olen pitänyt itseäni melko mukavuudenhaluisena, sillä olen esimerkiksi aina pelännyt hyönteisiä ja lämmin suihku on ollut itsestäänselvyys. Kroatiassa erilaisia hyönteisiä vilisee ulkona (ja sisällä) varsinkin myöhemmin keväällä melko paljon, joten lukkien ulos heittäminen on ollut melkein jokapäiväistä rutiinia. Lämmin suihkukaan ei ole aina mahdollinen, kuten jo ensimmäisenä päivänä huomasin, sillä huoneessani on kuumavesivaraaja. Toisin sanottuna ei ole hyvä seistä kuuman veden alla muutamaa minuuttia kauempaa, jos haluaa ehtiä pestä kaikki paikat. Skandinavian ulkopuolelle on hyvä välillä astua, koska kaikissa maissa ei ole yhtä laadukkaita asumisoloja ja sosiaalijärjestelmässä saattaa olla paljon aukkoja. Kroatiassa olen huomannut, että sosiaaliturva ei kaikkien ihmisten kohdalla toimi. Työttömyyttä on maassa paljon, joten esimerkiksi Kutinassa monet ihmiset turvautuvat kirkon tarjoamaan apuun. Eroja näkyy esimerkiksi asumismuodoissa, sillä olen harjoitteluni aikana kotikäynneillä huomioinut, että osa perheistä asuu hyvin vaatimattomissa oloissa. Toiset perheet lämmittävät asunnostaan esimerkiksi vain yhden tai kaksi huonetta, jos heillä edes on useampia huoneita, mutta toisilla perheillä on iso talo ja kaikki huoneet lämmitettyinä. Sydäntäsärkevintä on tavata yksinasuva iäkäs mummo, jolla on paljon ongelmia terveyden kanssa, ei juoksevaa vettä ja isossa talossa vain yksi huone, joka hänellä on varaa lämmittää. Kaikilla vanhuksilla Kroatiassa ei ole kunnon eläkettä, joten he ovat sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella ja tukeutuvat lähes täysin oman perheensä apuun.

Harjoitteluni aikana olen saanut itsevarmuutta puheiden pitämiseen ja ylipäänsä opettamiseen. Vietin toisen suomalaisen harjoittelijan kanssa kaksi viikkoa Serbiassa harjoitteluohjaajani ystäväperheen luona, jossa molemmat vanhemmista ovat pappeja. Vierailu oli osa harjoitteluani, joten pidin yksin kahden viikon aikana lähemmäs kuusi puhetta ja opetusta seurakuntalaisille, joiden lisäksi ohjasimme kaksi nuorteniltaa ja nuoret halusivat järjestää kanssamme vielä yhden ylimääräisen illan ennen lähtöämme. Olen pitänyt opetuksia myös Kutinassa, sillä olen ohjannut raamattupiirin, lastenkerhoja ja lukenut pienille lapsille satuja Raamatusta. Harjoitteluni aikana olen huomannut myös sen, että en ole niin toivoton lasten kanssa kuin olen pelännyt. Pienten lasten kanssa en edelleenkään työskentelisi, mutta isompien lasten kanssa olen huomannut olevani taitavampi kuin olen aikaisemmin kuvitellut. Olen pystynyt vetämään tunnin mittaisia opetuksia heille ja he ainakin ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta ja jälkeenpäin tyytyväisiltä. Se on ollut erittäin ihana huomata!

Kotikirkkoni Stara Pazovassa, Serbia.

Katu Belgradissa, Serbia.

Kaksi suomalaista (+ paikallinen ja koira) Novi Sadissa, Serbia.

Belgrad.

Taloja Tonavan varrella, Belgrad.

Suomalaiset sovittavat slovakialaisia kansallispukuja.

Omenapiirakan leipomista.

Harjoitteluaikanani viettämät kaksi viikkoa Serbiassa olivat äärimmäisen tärkeitä ja opettavaisia. Sen lisäksi, että olen joutunut astumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja pitämään puheita englanniksi ja opettamaan, olen saanut elää Serbiassa asuvan slovakkiperheen kanssa. Koen, että asumismuoto oli erinomainen tapa päästä sisälle paikalliseen kulttuuriin. Osallistuin puheiden ja opetusten pitämisen lisäksi erilaisiin kerhoihin ja isäntäperheeni isä kertoi minulle ja toiselle suomalaiselle harjoittelijalle paljon paikallisesta historiasta ja esitteli meille Serbiaa. Pääsimme jopa paikalliseen televisio-ohjelmaan, mutta onneksi se näytettiin vain kuvauskaupungissa, ei koko Serbiassa!

Elämä kroatialaisessa luterilaisessa kirkossa eroaa mielestäni hyvin paljon siitä, mitä se on Suomessa. Kutinan seurakunta on monin verroin pienempi kuin oma seurakuntani Vantaalla ja tämä näkyy myös seurakunnan toiminnassa. Kerhoja on Kutinassa vain muutama, kaikki niistä ovat aina samoissa tiloissa ja niissä käy lähes poikkeuksetta samat ihmiset. Se tuntuu hyvältä, koska koen tuntevani lähes kaikki aktiiviseurakuntalaiset ja jopa vähän niitä, jotka käyvät vain jumalanpalveluksissa! Erona Suomeen koen sen, että ihmiset täällä Kutinan seurakunnassa keskustelevat paljon enemmän Jumalasta kuin mitä olen suomalaisista kerhoista huomannut. Uskon, että koska Kutinan luterilaisessa seurakunnassa on niin vähän seurakuntalaisia, heidän joukossaan ei juuri ole tapakristittyjä, vaan kaikki seurakuntalaiset ovat uskossa. Uskonnollisten keskustelujen lisäksi olen huomioinut, että ihmisten kanssa keskustelu on muutenkin vilkkaampaa Kroatiassa kuin Suomessa. Kynnys puhua tuntemattomille on matalampi ja esimerkiksi jumalanpalveluksiin saavuttaessa tapana on tervehtiä erikseen kaikkia seurakuntalaisia ja koskettaa heitä vähintäänkin olkapäälle, jos halaaminen ei tunnu omalta tai ihminen on entuudestaan tuntematon. Kroatiassa oppimani keskustelutaidot ovat ehdottomasti yksi asia, jonka tuon mukanani Suomeen. Olen täällä oppinut myös ottamaan fyysistä kontaktia ihmisiin vapaammin, sillä useimmat mummut haluavat suukotella poskille ja kuten sanottu, vähintään olkapäähän koskettaminen on suositeltavaa. Näin ollen peruskättely ei välttämättä ole kaikkein paras tapa olla kontaktissa paikallisiin, vaikka ei sitäkään epäkohteliaana pidetä. Koskettaminen on erityisen hyvä tuoda Suomeen, koska usein suomalaiset eivät edes muista, milloin he ovat halanneet rakkaitaan viimeksi. Koskettaminen ei Suomessa ole kaikille itsestään selvää. 

Kaikkien hyvien puolien lisäksi harjoittelussani on ollut myös huonoja puolia. Olen jatkuvasti kamppaillut itseni kanssa siitä, teenkö tarpeeksi ja olenko tarpeeksi hyvä. En koe, että osaan englanniksi olla täysin oma itseni samalla tavalla kuin suomea puhuessani ja erityisen hankalaksi olen kokenut mukaan pääsemisen tietyissä asioissa. Kielimuuri on välillä ongelma. Jos vastapuoli ei ymmärrä ollenkaan englantia, olemme pahimmillaan jääneet vain tuijottamaan toisiamme ja molemmat katsomme hädissämme ympärillemme ja etsimme jotakuta, joka voisi toimia tulkkina välissämme. Aina emme löydä ketään ja silloin vain yritämme hymyillä ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Koen, että minun pitäisi vielä kehittää tapojani kommunikoida asiakkaiden kanssa, jos yhteistä kieltä ei tunnu löytyvän. Kaikissa harjoitteluissa on kuitenkin omat huonot puolensa, joten en anna niiden lannistaa itseäni. Kaiken kaikkiaan harjoittelu on ollut hyvä ja äärimmäisen opettavainen! Olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut täällä kokea ja kaikista niistä uusista ystävistä, joita olen saanut. Olen myös nähnyt paljon uusia kaupunkeja: Stara Pazova, Novi Sad, Belgrad, Zagreb, Crikvenica... Ihan vain muutamia nimetäkseni. Suosittelen ulkomaille lähtemistä kaikille, jotka siitä haaveilevat!

Zagreb, Kroatia!

Zagreb.

Ohjeita Kroatiaan (tai harjoitteluun ylipäänsä) lähtevälle

Lukiessasi antamiani neuvoja kannattaa ottaa huomioon, että sain asunnon suoraan harjoittelupaikastani (vuokra 100 euroa/kk) ja minulla oli suomalainen ohjaaja, joka avusti kaikissa käytännön asioissa. Toisin sanottuna matkani oli jollakin tasolla melko töyssytön, mutta joitain vinkkejä voin varmasti antaa!

Älä pety, vaikka et pääsisikään ensimmäiseen kohteeseesi!

Kroatia ei todellakaan ollut paikka, jonne ensimmäisenä halusin lähteä. Alunperin suunnittelin lähteväni yliopistoon Isoon-Britanniaan, sen jälkeen Saksaan, sitten Tsekkiin... Kroatia ei edes käynyt mielessäni. Ennen lähtöäni en tiennyt maasta mitään, hädin tuskin tunsin sen sijaintia kartalla. Lähtöpäätös on kuitenkin ollut yksi elämäni parhaimmista, sillä olen tavannut harjoitteluni aikana aivan upeita ihmisiä, oppinut uudesta kulttuurista ja päässyt tutustumaan monikulttuuriseen työympäristöön. Se harmittaa, etten saanut olla ulkomailla kolmea kuukautta kauempaa, mutta kaikille työharjoitteluun lähteville Kutinan seurakunta on ehdottomasti varteen otettava vaihtoehto!


Mieti tarkkaan, millaiset lentoliput haluat ostaa ja milloin ostat ne.

Ostin itse liput hyvissä ajoin ja valitsin automaattisesti menopaluun, koska tällöin paluulippu oli hieman halvempi. Suosittelen sinua harkitsemaan, haluatko menopaluun vai pelkän menolipun. Kroatia on hyvien kulkuyhteyksien (bussi, juna) päässä esimerkiksi Saksasta, Itävallasta, Serbiasta, Sloveniasta ja Unkarista. Jos haluat matkustaa ja lentää kotiin jostain muualta kuin Kroatiasta, suosittelen näin lämpimästi tekemään. Itsekin pääsin matkustelemaan, mutta lentolippu Kroatiasta Suomeen rajoitti paljon menojani, koska en halunnut maksaa lipun vaihtamisesta. Lippu Suomesta Kroatiaan kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen, koska mitä aikaisemmin lipun tai liput ostat, sitä halvemmalla pääset.


Tarkista kohteen sääolosuhteet etukäteen ja mieti vaatetusta.

Äläkä tee niin kuin minä tein. Tarkistin kyllä kohteen lämpötilat netistä, mutta todellista lämpötilaa en varmistanut esimerkiksi ohjaajaltani ja naiivina lähdin matkaan uskoen, että kyllä siellä Italian vieressä lämpenee nopeasti. Noh, kyllä siellä Suomeen verrattuna lämpeni todella nopeasti, mutta alussa oli aika KYLMÄ. Ei ollut hyvä idea jättää kaikkia neuleita kotiin. Olin siinä mielessä onnekas, että kaksi viikkoa ennen saapumistani Kutinassa oli ollut oikein lumihanget, mutta tullessani oli sen verran lämpöistä, että kaikki lumet olivat lähestulkoon sulaneet. Eli siis Kutinassa lämpöä on odotettavissa huhti-toukokuussa, jopa maaliskuun lopussa, mutta helmi-maaliskuussa neuleiden mukaan ottaminen on hyvä idea.


Vakuutus.

Ymmärtääkseni koulusta saatu vakuutus korvaa ainoastaan työajalla sattuneet tapaturmat. Vapaa-aikaan kannattaa varautua ylimääräisellä vakuutuksella, jos sinulla ei sitä ammattiliittosi kautta ole. Toisella suomalaisella opiskelijalla lähti polvi pois paikoiltaan ja hänen täytyi loppujen lopuksi mennä yksityiselle lääkärille, koska hän ei kokenut julkiselta puolelta saavansa tarpeeksi tehokasta apua. Yksityinen lääkäri on halvempi Kroatiassa kuin Suomessa, mutta ei silti ole kivaa maksaa 100 euroa yllättäviä ylimääräisiä kuluja, jos budjetti on tiukka.


Älä pakkaa laukkua täpötäyteen ja mieti, mitä haluat ostaa kaupoista.

Kolmen kuukauden aikana tavaraa onnistuu aina kertymään aika kiitettävästi, koska shoppailumahdollisuuksia on melko paljon Kroatiassa. Paikalliset vaatteet, eli ei kansainväliset merkit kuten H&M, ovat halpoja. Ostin harjoittelun aikana muutamatkin kengät enkä yksistäkään maksanut yli 20 euroa. Totta kai design-tuotteita löytyy Kroatiastakin ja ne ovat hintavampia, mutta edelleen kansainvälisesti vertailtuna mielestäni halpoja. Peruseläminen on huokeaa ja esimerkiksi paikallisissa ruokakaupoissa käyminen on hyvin halpaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä ostaa. Jos tekee niin kuin paikalliset ja ostaa esimerkiksi vaaleaa leipää tuoreena leipomosta, sitä saa isoja möhkäleitä kuudella kunalla (alle eurolla). Jos tekee niin kuin minä, ostaa täysjyvätuotteita kauppojen terveyshyllyiltä ja maksaa sellaiset 2-4 euroa niistä. On ihan omista valinnoista kiinni, miten paljon rahaa saa elämiseen kulutettua.


Varaudu erilaisiin olosuhteisiin kuin Suomessa.

Kuumavesivaraaja, kylmä sisäilma, hyönteiset... Nämä asiat saattavat tulla minunlaiselleni kaupunkien kasvatille isona yllätyksenä. Kuumaa vettä sai suihkussa tietyn aikaa, mutta esimerkiksi keittiössä kuumaa vettä ei tullut lähes ollenkaan. Sisällä oli alkukeväästä kylmä, joten sisätossujen käyttäminen oli välttämätöntä. Lämmitystä oli tarjolla, mutta se on hyvin kallista Kroatiassa enkä sitten viitsinyt kellon ympäri pitää lämmitystä päällä. Varsinkin kesään mentäessä hyönteiset lisääntyvät ja hämähäkkien ikkunasta heittely oli ihan viikottaista puuhaa.


Varaudu kielimuuriin

Kroatiassa monet eivät puhu englantia ollenkaan. Zagrebissa tilanne on hieman erilainen, mutta Kutinassa edes kaikki nuoret eivät puhu mitään muuta kuin kroaattia. Ostin prepaid-liittymään lisää puheaikaa pari kertaa ja yhdelläkään kerralla kioskilla ei puhuttu englantia. Olin opetellut numerot paikallisella kielellä ulkoa, joten sain viestittyä asian heiluttamalla puhelintani, hokemalla "simpa" (liittymä) ja sanomalla usein "trideset kuna" (30 kunaa). Kävin kampaajalla paikallisen tytön kanssa ja hän tulkkasi mitä halusin, koska kumpikaan nuorista kampaajista ei osannut sanaakaan englantia. Voin laskea yhden käden sormilla, miten usein asiakaspalvelijat kaupoissa puhuivat englantia. Kielimuuria ei kuitenkaan tarvitse pelätä! Kirkolla on kaksi palkattua työntekijää, joista ohjaajani on suomalainen ja toinen työntekijä on nuori paikallinen mies, joka puhuu erinomaista englantia. Tanssistudiolla järjestettävät nuorten illat ovat täysin englanniksi ja kaikki nuoret puhuvat siellä hyvää englantia. Ystävystyin erään paikallisen tytön kanssa ja hän puhui erinomaista englantia. Osa nuoremmista (ja pari vanhempaakin!) seurakuntalaista puhui hyvää englantia ja pystyin käymään kotikäynneillä parin perheen luona yksin, koska jompikumpi vanhemmista puhui englantia. Kielitaitoisia siis löytyy, mutta englannin kielen osaaminen ei ole yhtä itsestään selvää kuin Suomessa. Ei kannata järkyttyä!


Mene rohkeasti mukaan!

Sinulle ei välttämättä aina kaikkia työtehtäviä tarjota, vaan sinun kannattaa rohkeasti kysellä, saatko pitää saarnaa jumalanpalveluksissa, kerätä kolehteja, pitää puhetta nuorten illoissa, järjestää ohjelmaa... Mikä vain sinua kiinnostaa! Todennäköisesti ehdotuksesi otetaan innolla vastaan. Muussa tapauksessa esimerkiksi kroaatin kielellä käytävät jumalanpalvelukset voivat käydä aika pitkäveteisiksi, jos et kysy, saatko olla niissä mukana. Kaikkea ei tarvitse tehdä, mutta jos esimerkiksi jännität puheiden pitämistä (kuten minä), kannattaa tarttua tilaisuuksiin, joissa pääset kohtaamaan pelkosi. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle on hyvä mennä, mutta muista, että sinulla on myös oikeus kieltäytyä tehtävistä ja sanoa suoraan, jos jokin asia tuntuu epämukavalta. Ohjaajani kannusti tähän jatkuvasti.


Varaudu yllätyksiin.

Suunnitelmat voivat aina muuttua. Luulin olevani ainoastaan Kroatiassa, mutta ohjaajani kysyi paikan päällä haluanko lähteä toisesta koulusta tulleen suomalaisen harjoittelijan mukana Serbiaan kahdeksi viikoksi. Suostuin ehdottomasti! Toinen käytännön juttu oli, että minulla ei ollut tarkkoja työaikoja. En saanut viikonloppuja vapaaksi, mutta maanantai pyrittiin aina pitämään vapaana. Vakiintuneita töitä viikon aikana kyllä oli, kuten jumalanpalvelus, raamattupiiri sekä pienten ja isojen lasten kerhoja. Yllättäviä menoja saattoi kuitenkin tulla hyvin lyhyellä varoitusajalla ja tällaisia olivat esimerkiksi kotikäynnit. Omat menot kannattaa suunnitella joustaviksi, mutta ohjaajani kehotti sanomaan, jos töitä on liikaa tai liian vähän.


Muista koulu!

Ulkomailla on äärimmäisen helppo unohtaa kaikki tylsät jutut Suomeen ja jättää koulutyöt viime tinkaan. Totesin nopeasti, että koulutöiden aloittaminen on supervaikeaa, kun ei säännöllisesti jossain ole niistä muistutusta eikä tarvitse mennä luennoille. Kannattaa kuitenkin pysyä skarppina ja oikeasti aloittaa niiden tekeminen ajoissa, koska teorian kasaaminen ja kolmen eri tehtävän kirjoittaminen Suomessa juuri ennen kesälomaa ei ole mukavaa.