torstai 29. joulukuuta 2016

Vinkkejä Tarton vaihtareille

Vaihtoon hakeminen

Kun yliopistolta tuli hyväksymiskirje vaihtoon tulemisesta, heiltä sai hyvät ohjeistukset asioista, jotka vaihdon aikana tulee hoitaa. Omalla kohdallani vaihdon haussa oli kuitenkin mutkia matkassa. Toukokuun puolivälissä olin vielä epävarma, siitä onnistuuko vaihtoon lähtö vai ei. Vaihdon haun yhteydessä on täytettävä kohdemaan yliopiston edellytysten mukaisesti vaihtohakemus, joka oli minulla kauan etukäteen tiedossa. Vasta hakemusta täyttäessä huomasin, ettei vaihtoehtona ollutkaan oppilaitostani eli Diakonia-ammattikorkeakoulua. Ilman oppilaitoksen valintaa ei päässyt eteenpäin, joten asiaa alettiin selvittämään kouluni edustajan  ja +Erasmuksen koordinoijan kanssa. Ongelmaksi koitui se, ettei Tarton yliopistolta meinannut kuulua vastausta.

Tarton yliopiston sivuilla oli tuotu selväksi hakemuksen tärkeys. Heille, jotka lähettävät hakemuksen myöhässä, ei välttämättä ole majoituspaikkaa jäljellä. Hakemuksen deadlinen lähestyessä päätin sitten täyttää hakemuksen valitsemalla freemover-vaihtoehdon. Siinä yhteydessä lähetin myös vaadittavat liitteet ja motivaatiokirjeen. Tuttavani soitettua Tartoon yliopistoon viroksi, selvisi ongelma. Myös koulun edustajakin sai Tartoon yhteyden deadlinen jälkeen. Heidän vastauksena oli, ettei minun vaihtoon hakemisestani tiedetty, eikä sen takia koulua ollut vaihtoehdoissa. Sen jälkeen kun kouluni oli lähettänyt tarvittavat tiedot, he saivat lisättyä vaihtoehdoksi Diakonia-ammattikorkeakoulun. Tarton yliopiston +Erasmus koordinoija vaihtoi hakemuksen deadlinea kuun loppuun, joten minun oli mahdollista täyttää ja lähettää oikea hakemus liitteineen. Motivaatiokirje, jonka ensimmäisellä kerralla laitoin, liittyi free mover- vaihtoehtoon, eikä sitä lopulta tarvittu minun tapauksessani. 

Tarton yliopiston hyvä tiedottaminen   

Heinäkuun alussa sain hyväksymiskirjeen Tarton yliopistoon, jonka yhteydessä tuli tutustumispaketti ja ohjeet, mitä asioita on hoidettava ennen tuloa ja mitä vaihdon aikana. Myöhemmin sain tiedon asunnosta, joka on paikallisessa ylioppilaskylässä. Sain tiedon asunnosta vasta elokuun alussa, joten olin ehtinyt vähän hermoilla siitäkin. Asiat alkoivat kuitenkin hoitua, sain +Erasmuksen tukirahatkin kesän aikana, eli oikeaan aikaan. Ennen vaihtoa tutori otti yhteyttä ja häneltä oli mahdollista kysyä epäselvistä asioista. Lähettelinkin hänelle pari sähköpostia ennen vaihtoa, ja hänestä oli hyvin apua. Sain asunnon opiskelija-asuntolasta Raatuse, jossa on päivystävä vastaanottotiski. Itse saavuin perille myöhään illalla, ja sain saman tien vastaanotolta avaimet ja ohjeet.

Vaihdon alussa luotiin myös Facebookiin ryhmä ”+Erasmus Social Network Autumn”, jossa oli tiedotukset kaikista järjestettävistä tapahtumista ja ihmiset kyselivät siellä kaikesta mahdollisesta. Vaihdon alussa kaikille jaettiin lisäksi tervetuliaiskassi, jossa oli esitteitä ja oppaita Viroon, Tartoon ja vaihtoon liittyen. Tartto on siitä hyvä kaupunki, että lähes kaikki paikat, jonne tuli asioida, sijaitsivat kävelymatkan etäisyydellä. Ainoastaan henkilöllisyyskorttia hakiessa piti käydä kauempana poliisilaitoksella. Sinne meni kuitenkin suora bussiyhteys. Henkilöllisyyskortti tarvitsee hakea, jos on vaihdossa yli 3 kuukautta, eikä se maksanut mitään. Poliisilaitoksella on asioitava joka tapauksessa ainakin oleskeluluvan merkeissä.

Vaihtoon liittyvien asioiden hoitaminen

Poliisilaitoksesta asioimisesta oli varoiteltu etukäteen, että virkailijat eivät välttämättä osaisivat englantia, ja suosittelivat tutorin pyytämistä mukaan tulkiksi. Kuitenkin kun pyysin tutorin mukaan, hänen apua ei siellä tarvittu. Kuulin jälkeenpäin myös ettei siellä kukaan muu ollut mennyt tutorin kanssa, joten vaikuttaa siltä että asiointi luistaisi ihan hyvin. Kun juttelin tutorin kanssa, selvisi ettei hänen kohdallaan ainakaan moni ei ollut yhteydessä häneen paljoakaan. Yhden tutorin perusteella voisin siis sanoa, ettei heitä ole ainakaan ylikuormitettu, joten heihin voi ottaa rohkeasti yhteyttä.
Vaihdon alussa oli muutamia asioita hoidettavana, kuten edellä oleva selostus poliisilaitoksella käynnistä, mutta niistä on selkeät ohjeet ja asiointi on sujuvaa. Olin opiskelijakorttia haettaessa etsinyt käsiini lomakkeen, tulostanut ja täyttänyt sen valmiiksi. Kuitenkin paikan päällä selvisi, ettei sitä tarvittukaan. Paikan päältä sai tarvittavat lomakkeet, jotka täytettiin virkailijan opastamana. Itse olin ottanut vaihtoon mukaan passikuvat jo etukäteen, ja niitä tarvittiin eri kortteihin. Kuitenkin poliisilaitoksella on myös mahdollisuus otattaa kuva ilmaiseksi, joten passikuvan ottaminen mukaan ei ole välttämätöntä.

Vinkkinä sanoisin, että kannattaa kirjoittaa ylös mitkä asiat vaihtoa varten on hoidettava, ja hoitaa asiat hyvissä ajoin. Unohdin vaihdossa esimerkiksi ilmoittaa virolaisen henkilöllisyystunnuksen yliopistolle, jolloin sain siitä muistutuksen sähköpostitse. Asioista siis muistutetaan, jos jokin unohtuu tehdä, mutta helpoimmin pääsee hoitamalla asiat kuuluvalla tavalla. Muista vaihto-opiskelijoista muodostui Tartossa nopeasti verkosto, josta sai paljon tukea ja apua.

Kursseille rekisteröityminen - Kas sa räägid eesti või inglise keelt?

Jälkiviisaana voi sanoa myös, että kannattaa olla tarkkana kurssien suhteen. Vaihdon alussa itse en löytänytkään kaikkia kursseja, mitä keväällä olin suunnitellut. Joihinkinkin kursseihin kuuluu vaatimuksena muiden edeltävien kurssien suorittaminen, jonka takia ne eivät sitten näkynytkään. Valittujen kurssien keskeyttäminen kesken lukukauden osoittautui monimutkaisemmaksi prosessiksi kuin luulin, se vaati paperityötä ja hyvät perustelut. Keskeyttäminen on siis mahdollista, hyvin perusteluin. Suosittelen myös tarkkaavaisuutta kurssin kielen suhteen, itselleni lopulta tuli yllättävän paljon viron kielisiä kursseja. Ne koituivat minulle hyödyksi, kun pystyinkin opiskelemaan viron kielellä. Jokaisen kurssin kohdalla on muutaman klikkauksen jälkeen näkyvissä kurssin aikana käytettävä kieli. Kaikki englanninkieliset kurssit löytyvät myös erikseen lueteltuna Tarton yliopistosta. Oman alan kohdallani oli lähes mahdotonta löytää viittomakielen alaan liittyviä englannin kielisiä kursseja. Ala on kuitenkin muita erikoisempi, joten en tiedä kurssivalikoimasta muiden alojen kohdalla. Minun kokemukseni opettajista oli hyvin positiivinen, sillä moni heistä sanoi, että voisin kirjoittaa tehtävät myös suomeksi tai englanniksi. Yksi opettajista teki minua varten Moodleen ”vierailevan opiskelijan nurkkauksen”, joka sisälsi ohjeistukset ja materiaalit englanniksi. Opettajat ovat siis valmiita joustamaan kielen suhteen ja ovat ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan.

Suosittelen lähtöä, hyvin todennäköisesti minun ongelmat olivat vain yksittäistapauksia!

- Pia Vuorenmaa

Vaihtokokemus Virossa syyslukukauden ajan

Tartu Ülikool - Tarton yliopisto (tosin yhtäkään tuntia ei tuossa rakennuksessa ollut)














Olin vaihdossa Tartossa elokuun lopusta joulukuun puoliväliin. Aika meni vaihdossa hyvin nopeasti, mutta tuntui että niinkin lyhyessä ajassa sain paljon eväitä matkaani. Olin alkuun vähän skeptinen vaihdon suhteen, siitä kuinka kannattavaa on lähteä Viroon, joka nyt kuitenkin on niin lähellä Suomea. Jälkikäteen en kadu ollenkaan lähtöäni, sillä kokemus oli kaikin puolin huikea. Jälkeenpäin ajatellen on hyväkin käyttää hyväksi taitoja mitä omaa jo ennestään. Ilman viron kielen taitoa en olisi saanut vaihdosta niin paljon irti mitä nyt sain. Varsinkin alaani liittyvä opiskelu Virossa olisi ollut minulle mahdotonta ilman aiempaa kielitaitoa. Oli hienoa tutustua kunnolla kulttuuriin ja löytää Suomesta poikkeavia ominaisuuksia. Oikeastaan vaihtoon lähdössä tärkein ei olekaan kohdemaa, vaan nimenomaa vaihtoon lähteminen. Vaihdossa olin osa vaihto-opiskelijoiden verkostoa ja koin tähän asti kansainvälisimmän syksyni. Vaihdosta on vaikea kertoa, miten eri tavoin kehityin ja opin. Sen aikana sain paljon pieniä erilaisia oppeja mukaan, jotka kerääntyivät laajemmaksi kokonaisuudeksi. Pyrin käsittelemään tässä mielestäni tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia oivalluksiani vaihdossa.

Kieli ja kulttuuri

Olen tyytyväinen siihen, että sain kehitettyäni kielitaitoani useiden kielten kohdalla, esimerkiksi viron viittomakielen opiskelu opetti visuaalisten ratkaistujen luomista viittomisessa. Toivon eri kielten oppimisen toisaalta kehittävän myös kielenkäyttöäni äidinkielessäkin. Sisäistin mielestäni vaihtoaikanani suhteellisen hyvin viron kielen taitoa ja virolaisia tapoja. Viron kieleen muun muassa kuuluu teitittely, jota oudoksuin alussa ja kesti aikansa totuttautua siihen tapaan. Teitittelytavan oivaltaminen herätti myös pohtimaan kielenkäyttöäni ja suhtautumista muihin. Uskon sen vaikuttavan siihen, että puhuttelen ihmisiä tästedes kunnioittavammin ja huomioin sanavalintojani, kuten pyrin välttämään ”se”-sanan käyttöä ihmisistä.

Opiskelu yliopistossa

Kurssien sisällöt olivat suurimmaksi osaksi kertausta, mutta mielestäni kulttuurillisten asioiden ja tulkin etiikan kertaaminen ei ole koskaan pahitteeksi. Tunneilla käsittelimme tulkkaukseen liittyen tulkin käyttäytymistä eri tilanteissa, joista oli paljon hyötyä ammattiroolin kehityksen kannalta. Kaikki opettajani olivat hyviä ja antoivat omanlaisensa eväät työelämälle opetuksien yhteydessä. Oli hyvä myös saada uusia näkökulmia, esimerkiksi keskusteluista luokkalaisten kanssa. Opetuksen avulla myös löysin puutteellisen elementin tulkkauksestani, nimittäin tulkkausprosessistani hyppään yli tärkeimmän vaiheen, eli sanoman analysointivaiheen. Ymmärrettyäni, että olen hätiköinyt tulkkausprosessissani, tiedän tästä eteenpäin huomioida ja kehittää sitä.

Hyödyllisiä käytännön tapoja

Vaihtojaksoni aikana toistui muutamia käytännöllisiä tapoja, joita haluan jatkaa vaihdon jälkeenkin. Tällainen oli esimerkiksi lämmittelytuokio joka viittomakielen tunnin alussa, jonka jälkeen oli helppoa jatkaa viittomista. ”Tulkin rooli ja tulkkauksen säännöstö”- kurssilla painotettiin vastausten perustelua, ja toistuvissa tulkkausharjoituksissa erilaisten ratkaisutapojen huomaamista. Koska kaikki kommunikaatio käytiin vieraalla kielellä, jouduin miettimään monia eri tapoja kuinka saisin kerrottua asiani ymmärrettävästi. Varsinkin tulkkauksen kannalta se on ollut merkittävä hyöty kehittymiseni kannalta.

Ammatillisen roolin ja sosiaalisten taitojen kehittyminen

Minusta ammatillista roolia kehitti tutustuminen viittomakieleen ja tulkkaamiseen toisessa maassa. Oli hyvin mielenkiintoista kohdata paikallisia kuuroja ja tulkkeja, ja verrata eri maiden välillä tulkkauspalvelua ynnä muuta. Koen vaihdon kasvattaneeni minua persoonana ja kokemuksen avartaneen silmiäni. Syksyn aikana päädyin tilanteisiin, joihin en aiemmin voinut kuvitellakaan päätyväni ja onnistuvani, esimerkiksi ryhmätyön tekeminen kuuron virolaisen kanssa. Kokemuksieni jälkeen olen itsevarmempi ja myös tottuneempi ihmisten kanssa kohtaamiseen. Huomasin myös, ettei minua rajoita ne, miksi minä olen tai muut ovat aiemmin minut määritelleet. En välttämättä ole tilanteissa esimerkiksi seinäruusu, niin kuin olen aiemmin ajatellut, vaan pystyn olemaan aktiivisempi niin kuin haluankin. Vaihdossa kohtasin paljon uusia ihmisiä minulle ja tutustuin monenlaisten kanssa. Nämä kohtaamiset erimaalaisten ihmisten kanssa ja kokemusten jakaminen vaikutti ymmärtämään esimerkiksi, miten monella eri tapaa asioita voi hoitaa. Mielestäni erilaisiin tilanteisiin menemisen ja sosiaalisten kanssakäymisten kehittäminen tapahtuu jatkuvasti, mutta vaihto auttoi kehittymispyrähdyksessä tässä asiassa.

Oivalluksia ja havahtumisia

Huomasin ongelmakseni, että murehdin ja huolehdin asioista välillä liikaa. Tein porukassa asioita eri tavoin kuin olen tottunut, ja mukavuusalueilta poistuminen oli hyväksi. Asiat järjestyivät hyvin ilman hirveätä stressaamista, ja olisi hyvä oppia antaa asioiden edetä välillä omalla painollaankin. Pidän monia asioita itsestäänselvyytenä, ja vaihdossa pääsin vähän irtautumaan tavastani tehdä olettamuksia etukäteen. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että oivalsin ettei kaikki menekään niin kuin olen tottunut ja että olettamukset voivat koitua haitaksi. Alaani tämä vaikuttaa, että osaan ottaa ammatillisena henkilönä asioita ja ihmisiä monipuolisemmin huomioon. Kokemus naapurimaassa oli avartava kokemus, joka vain vahvistaa, että kannattaa tutustua uuteen ja vieraaseen. Ei sitä turhaan hoeta kliseistä lausetta, että matkailu avartaa.

- Pia Vuorenmaa

Upea kokemus pakolaiskeskuksella

On loistava idea mennä harjoitteluun Ateenaan Heria Voithias nimiselle kristilliselle pakolaiskeskukselle (http://www.helpinghands.gr/). Tarvitset vain EU:n passin ja mielellään Hepatiitti ja Polio rokotukset, sekä hammasharjan, niin olet käytännössä valmis lähtöön. Sosionomi opiskelijana varmaan luonnostasi haluat myös auttaa ihmisiä ja ainakin, jos olet kristitty, niin uppoat, kuin kuumaveitsi voihin tuohon upeaan pakolaiskeskuksen työryhmään.

Englanninkielen taito on myös tärkeää olla jotenkin hallussa, mutta muuta kieli taitoa et välttämättä tarvitse. Mietin, että pitemmän päälle olisi todella hyvä oppia myös puhumaan farsia tai daria. Tässä paikassa sinut otetaan todella lämpimästi vastaan ja sinua autetaan ymmärtämään perusasiat pakolaisten kohtaamisesta ja heidän kulttuuristaan. Silloin, kun tutustuu Kreikassa asuviin pakolaisiin, niin ymmärtää paljon paremmin, miten kiitollisessa asemassa Suomen kansalainen onkaan ja oman elämän ongelmat voivat alkaa näyttämään paljon pienemmiltä. Kreikassa on hyvää rasvaista pikaruokaa ja kaikilla on vahva temperamentti. Pakolaiset ovat mukavia ja vieraanvaraisia ja arvostavat ulkomaalaisia auttajia.

Keskuksella pääset tekemään monenlaista, mutta erityisesti kunnioitetaan myös sitä, mitä itse tahdot ja osaat parhaiten. Itse tulin tänne Sekl:in kautta, koska heillä on tällä hetkellä eräs perhe töissä täällä pakolaiskeskuksella ja sain sitä kautta harjoitteluohjaajan. Koko työryhmä tukee, keskustelee ja rukoilee paljon avoimesti keskenään. Hyvä paikka ja motivoiva työporukka löytyy varmasti ja tästä tulee upea harjoittelu, jos otat haasteen vastaan. Täällä otetaan vapaaehtoiset ja harjoittelijat hyvin vastaan ja heidän ideoitaan kunnioitetaan. Oli mahtavaa, kun työryhmän jäsenet keskustelivat niin avoimesti kaikesta ja tuki toisiaan. Suosittelen paikkaa.

Töinä on enimmäkseen kohtaamista ja sen lisäksi paljon käytännön hommia. Satoja pakolaisia käy keskuksella ja kaikkia pyritään kohtaamaan ja auttamaan juuri siten, miten apua eniten tarvitaan. Tämä on todella lämminhenkinen työpaikka, niin kannattaa vaan tulla omana itsenään harjoitteluun. Voit muun muassa tulla järjestelemään lahoituksia, kuten vaatteita, laittamaan ja tarjoilemaan ruokaa, pitämään lastenohjelmaa ja pyhäkoulua, pesemään pyykkiä, hoitamaan suihkuvuoroja, hoitamaan vauvoja, siivoamaan keskusta, pelaamaan pingistä ja lautapelejä, sekä järjestämään oma keksimääsi ohjelmaa pakolaisille.

Käytännön ohjeita Kreikkaan aikoville



Käytännön ohjeita Kreikkaan aikoville

Ota tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukaan. ”Eihän Kreikassa nyt kylmä tule”. Se on kyllä epätodennäköistä jos meinaat tulla kesällä, mutta syksyllä ja talvella saattaa kylmä iskeä hyvinkin yllättäen. Vaikka mittari näyttääkin täällä vielä syksyllä reippaasti plussaa, ei sen kannata antaa hämätä. Täällä kylmä tuntuu hyvin erilaiselta, ehkä se johtuu kosteammasta ilmasta tai navakasta tuulesta, mutta kylmä saattaa joka tapauksessa tulla. Tässä ilmanalassa tuntuu myös olevan helppo sairastua, monet täällä olleista työkavereista ovat kertoneet olleensa ensimmäisenä vuotenaan täällä useasti sairaana. Tuli vähän itsekin sitä kokeiltua. Toimii.

Lakot. Niitä on ja niihin kannattaa varautua. Useimmiten, ne ovat tänä aikana vaikuttaneet vain liikenteeseen. Koska oman työmatkani kuljen joka päivä jalkaisin, eivät lakot ole kovin paljoa päässeet elämääni hankaloittamaan. Vapaa-aikana jos on halunnut lähteä käymään jossakin kauempana, on muutaman kerran joutunut lakkoja pohtimaan hieman enemmän. Metro on täällä ehdottomasti kätevin kulkutapa, mutta ikävästi usein metro nimenomaan onkin lakossa. Lakkojen aikaan saattaa olla myös mielenosoituksia. Usein ne saattavat olla rauhallisia, mutta varmuuden vuoksi on usein hyvä lähteä kävelemään toiseen suuntaan. Kuvia ei ainakaan kannata jäädä missään nimessä ottamaan.

Akropolis ja museot. Kannattaahan niissä käydä kun on tänne asti tullut. Niissä onkin paljon mielenkiintoista nähtävää. Itse suosittelen varsinkin Akropoliin yhteydessä olevaa museota, joka oli käymistäni museoista ehdottomasti parhaiten toteutettu. Jos aiot olla Ateenassa pidemmän aikaa, kannattaa harkita milloin käyt kiertämässä museoita ja nähtävyyksiä. Usein kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina suuri osa museoista ja myös itse Akropolis ovat ilmaisia. Kannattaa siis suunnitella menonsa hyvin.

Käy myös Ateenan ulkopuolella. Kreikkalainen työntekijä totesi minulle, että varsinainen Kreikka alkaa vasta Ateenan ulkopuolella. Kannattaa siis käydä tutustumassa myös muuhunkin Kreikkaan kuin maan vahvasti kansainväliseen pääkaupunkiin. Itse ehdin käymään näiden kolmen kuukauden aikana kauniissa Naflion kaupungissa ja rauhallisella Hydran saarella. Erityisesti Hydraa suosittelen kokemuksena, saarella ei ole kahden pienen roska-auton, paloauton ja rikkinäisen traktorin lisäksi muuta liikennettä kuin aasit. Kontrasti kiireiseen Ateenaan, jossa autojen tööttäys kuuluu jatkuvasti, on suuri.

Entä sitten pakolaistyö? Jos olet tulossa Ateenaan nimenomaan pakolaistyöhön, kannattaa varautua etukäteen joihinkin asioihin. Esimerkiksi kielitaito. Vaikka usealla pakolaisella on hyvä englannin kielentaito, ei osa taas puhu sitä sanaakaan. Mitä enemmän siis olet valmis opettelemaan kieltä, minun tapauksessani daria ja farsia, sitä syvempiä kohtaamisia voit saada. Hyvät käytöstavat ovat aina tärkeitä, mutta tietysti niiden tärkeys korostuu kun kohtaa ihmisiä, jotka ovat matkansa aikana kohdanneet hyvinkin kyseenalaista kohtelua. On tärkeää aina pysähtyä kohtaamaan, vaikka olisikin tekemässä sillä hetkellä jotain muuta. Erityisen tärkeää on pitää lupaamansa asiat, useat pakolaisista ovat surullisen tottuneita valehteluun ja turhiin lupauksiin. Vaikka asia olisikin pieni, ei kannata luvata mitään mitä ei pysty pitämään. Usein puhutaan siitä, että pakolaisten omaa kulttuuria tulee kunnioittaa ja tämä onkin totta. Kuitenkin on hyvä tajuta myös se, että hekin ymmärtävät tulleensa vieraaseen kulttuuriin, ja moni heistä yrittää elää sen mukaan. Uskonnoista puhuminen koetaankin sekin yleensä melko luontevana, eikä sitäkään kannata turhaan pelätä.

- Aleksi

Aivan mahtava harjoittelu Ateenan auringossa



Kreikka on muuten hyvä maa, mutta ongelmia tuntuu olevan. Pakolaistyö on ollut jo pitkään mielessä. Tämä oli minulle kolmas kerta, kun osallistuin Kreikassa tehtävään pakolaistyöhön, enkä kyllästynyt vieläkään. Ateena on monikulttuurisuuden kannalta mielenkiintoinen kaupunki, koska kaupungissa asuu tuhansia pakolaisia todella monesta Afrikan ja Aasian maista, sekä paljon ihmisiä on tullut asumaan Kreikkaan myös Euroopasta ja muista maista. Pakolaisleirit ovat täynnä ja jopa kreikkalaisiakin joudutaan majoittamaan pakolaisleireillä, heikon taloustilanteen vuoksi. Paperittomiakin pakolaisia on todella paljon, eivätkä he voi majoittua edes epämukavilla pakolaisleireillä, koska he ovat paperittomia. Myös Kreikan vankiloissa on paljon pakolaisia, koska he tulevat laittomasti maahan. Suurin osa sadoista harjoittelupaikkani kävijöistä oli persiankielisiä ja keskus tunnettiin kristillisenä paikkana, jossa on lämmin henki aina. Suosittelen tätä harjoittelupaikkaa ehdottomasti kaikille ja minulla oli ilo tehdä yhteistyötä luokkatoverini Aleksin kanssa. Lisätietoja paikasta löytyy esim. http://www.helpinghands.gr/

Olen niin iloinen, kun koulu auttaa menemään tämmöiseen harjoitteluun. Olin osana monikulttuurista työryhmää ja opin joka päivä lisää eri kulttuureista. Työpaikalla yhteisenä kielenä toimi englanti ja monet pakolaisetkin opettelivat englantia, niin tämä oli mahtava paikka oppia sitä lisää ja harjoitella myös toisten kanssa, joille englanti ei ole ensisijainen kieli. Opin myös muutaman sanan kreikkaa, daria, farsia, arabiaa, urdua ja saksaa. Olen itse kokenut vaikeuksia kielten oppimisen kanssa, mutta tämä oli mitä parhain paikka opetella. Oli upeaa miten pakolaiskeskuksella ihmiset monista eri maista tekevät hyvää ja toimivaa yhteistyötä. Keskuksella sai tuntea itsensä, kuin osaksi perhettä ja monet pakolaisistakin kehuivat mahtavaa työryhmää ja ihanaa ilmapiiriä.

Pakolaiset olivat todella kokeneet kovia ja Kreikkakin oli heille, kuin epävarma välitila. Yksi tärkeimmistä tehtävistä oli kuunnella heidän elämästään ja välillä tarinat olivat ihan uskomattomia, mutta tosia. Ihailen monien pakolaisten kulttuurissa etenkin vieraanvaraisuutta, koska kun kävin heidän luonaan, niin he tarjosivat heti vähintään teetä ja ottivat vastaan, kuin parhaan ystävänsä. Jopa pakolaisleirillä, jossa he asuivat teltoissa. Englanninkielen ja kulttuurikompetenssin lisäksi opin myös paljon lisää ihmisten ajatuksista pakolaisia kohtaan ja siitä, miten pakolaisten arki toimii Kreikassa. Vietin paljon aikaa eri maalaisten pakolaisten kanssa myös vapaa-ajalla ja sain pari hyvää marokkolaista ja pari hyvää pakistanilaista ystävää Ateenasta. Tutustuin myös lisää siihen, miten pakolaisten kristilliset yhteisöt toimivat Ateenassa ja miten eri yhteisöt tukevat pakolaisten elämää kokonaisuutena.

Sain opetella myös sitä, miten tuottaa pettymystä ja sanoa ei pakolaisille, jotka todella tarvitsevat apua. Pakolaiskeskuksella oli noin kymmenhenkinen työryhmä ja parissa viikossa saattoi käydä noin 400 eri pakolaista. Olin muutaman kerran keskuksen portilla päästämässä ihmisiä ulos ja sanomassa sisääntulijoille, että emme voi nyt auttaa. Jouduin myös tuottamaan pettymyksiä, kun pesin miesten pyykkejä viikoittain ja monesti pyykkiä tuotiin niin paljon, ettei aika riittänyt kaikkeen. Kaikki apu harjoittelupaikalleni on tervetullutta ja työ perustuikin hyvin pitkälle vapaa-ehtoisiin ja tuleviin lahjoituksiin. Työryhmässä kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja oli mukavaa olla osana ryhmää. Vietin harjoittelun aikana paljon aikaa rukoillen ja reflektoiden. Ajatukseni siitä, että tahdon toimia pakolaisten parissa jatkossakin vahvistui ja oma arvopohjani Jeesuksen seuraajana vahvistui.

Jaoin elämää monien pakolaisten kanssa ja kerroimme kotimaistamme. Tapasin myös muutaman, jotka olivat käyneet Pohjoismaissa ja muutaman, jotka halusivat tulla sinne. Pohdin sitä, miksi esimerkiksi Suomi ei ota enempää pakolaisia. Kohtasin paljon ihmisiä, jotka olivat tulleet yksin Kreikkaan ja perhe oli muualla. Kohtasin myös ihmisiä, joiden perhe oli hylännyt kristityksi kääntymisen takia ja jonkun, jonka perhe oli kuollut kristittyjen vainoissa. Monesti tällaiset kokemukset saavat ihmisen epätoivoisiksi ja pakolaisuus on muutenkin turhauttavaa, kun ei ole paljoa, mistä pitää elämässään kiinni. Minulla on kuitenkin kristittynä toivo, mikä voi antaa rauhan ihmisen sydämeen ja siksi uskon voivani auttaa niitäkin ihmisiä, joilla on kaikista epätoivoisin elämäntilanne. Tapasin myös pakolaisia, jotka myivät huumeita ja kaikkia tarinoita en halua tässä edes kertoa, mutta olen hyvin kiitollinen. Tästä harjoittelusta riittää pureksittavaa vielä pitkäksi aikaa ja ikävä jäi monia ihmisiä. Koen olevani nyt paljon vahvempi ja valmiimpi ammatilliseen työhön pakolaisten parissa ja muutenkin kohtaamaan ihmisiä. Kiitos Diak. Kiitos mahtava Heria Voithias pakolaiskeskus. Ja kiitos myös Sekl:ille, joka auttoi minua saamaan mahtavan harjoitteluohjaajan Ateenasta.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Vinkkejä Dubliniin lähtijöille


Hei!

Tässä muutamia asioita, joita vaihtojärjestelyistä ja Dublinista tuli mieleen. 

Käytännön järjestelyt on hyvä aloittaa hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Esimerkiksi asunnon hankkimista on hyvä miettiä jo etukäteen, sillä vapaat kohtuuhintaiset asunnot menevät nopeasti. Itse asuin kahdessa isäntäperheessä vaihtoni aikana, joista ensimmäinen oli väliaikainen kahdeksi viikoksi ja toinen oli koko loppuajaksi. Sain molemmat järjestettyä jo Suomesta käsin löydettyäni hyvät nettisivut (Homestay & Hosting Power), joissa paikalliset tarjoavat majoitusta matkailijoille ja opiskelijoille. Isäntäperheiden vuokrat ovat yleensä noin 400 eurosta ylöspäin kuussa.

Jos olet menossa opiskelemaan Trinity Collegeen, kannattaa heiltä myös kysyä eri majoitusvaihtoehdoista, sillä heillä on omat sivut (Accommodation Advisory Service), joiden kautta voi löytää erilaisia majoituspaikkoja. Päästäkseen katsomaan vaihtoehtoja, täytyy opiskelijalla olla tunnukset, mutta sivuston ylläpitäjille voi lähettää sähköpostia ja he antavat väliaikaiset tunnukset. Lopulliset tunnukset tulevat vasta yliopiston hyväksymiskirjeessä, jonka sain itse vain muutamaa viikkoa ennen opintojen alkua. Myös Facebookin kautta voi löytää esimerkiksi opiskelijoita, jotka etsivät vuokralaista. Lisäksi monet hankkivat asunnon yhdessä, jolloin helpointa voi olla varata majoitus pariksi ensimmäiseksi viikoksi hostellista ja käydä yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa katsomassa eri paikkoja.

Lentoliput kannattaa myös ostaa hyvissä ajoin, jos mahdollista. Esimerkiksi Norwegianilta voi saada hyvinkin edulliseen hintaan liput ja kannattaa katsoa myös SAS:n nuorisohintoja, jos olet alle 26-vuotias. Itse sain menopaluun noin 150 eurolla, mutta halvemmallakin voi saada, jos ostaa liput muutamaa kuukautta etukäteen.

Dublin kaupunkina ei ole kovin suuri, jonka vuoksi paikasta toiseen onkin helppo liikkua kävelemällä. Joka kulmasta löytyy myös kaupunkipyöriä vuokrattavaksi. Lisäksi liikennekulttuuri on Dublinissa hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Kaupungista löytyy pyöräteitä, mutta monet ajavat myös autojen keskellä. Liikenne on vasemmanpuoleinen ja jalankulkijat jäävät harvoin odottelemaan liikennevalojen vaihtumista, vaan ylittävät tien heti, kun tilaa löytyy. Myös juna (DART), ratikka (Luas) ja bussi ovat hyviä vaihtoehtoja jos aikoo matkata pidemmälle. Sitä varten kannattaakin hankkia opiskelijan matkakortti (Student Leap Card), jonka itse sain hankittua ensimmäisenä päivänä yliopistolta. Sillä saa myös alennuksia monista kaupoista. Jos matkustaa ilman korttia ja ostaa lipun bussista, on hyvä varata tasaraha, sillä kuskilta ei saa vaihtorahaa takaisin.

Hintataso Irlannissa on melko samaa luokkaa kuin Suomessakin, mutta vuokrat ovat usein hyvin korkeita ja asuminen voikin olla opiskelijalle kallista riippuen asumismuodosta. Melkein kaikissa paikoissa käy pankkikortti, mutta muun muassa Postiin tarvitsee käteistä tai irlantilaisen pankkikortin. Kouluruoka on viiden euron paikkeilla, mutta suurin osa opiskelijoista käy ulkona syömässä tai tuo omat eväät mukanaan. Itse tein ruoan useimmiten kotona, sillä asuin vain vartin kävelymatkan päässä yliopistolta.

Irlannissa ollessa kannattaa matkustella, sillä maassa on paljon näkemisen arvoisia paikkoja. Esimerkiksi Moherin kalliot, Belfast ja Giant’s Causeway ovat kaikki paikkoja, joihin pääsee kätevästi turistibussilla. Koska sää Irlannissa on hyvin vaihtelevaa, on hyvä pitää sateenvarjo aina kaiken varalta mukana. Vaikka sää näyttäisikin aurinkoiselta, voi muutaman minuutin päästä yllättää sadekuuro.

Irlanti on vaihtokohteena loistava valinta. Paikalliset ovat ystävällisiä ja juttelevat mielellään myös tuntemattomille ihmisille, talvella ei ole niin kylmä kuin Suomessa, sillä lämpötila laskee harvoin pakkasen puolelle, kaupungin oppii tuntemaan nopeasti ja rentoon elämänmenoon on helppo päästä mukaan.

Jos haluatte kuulla lisää, vastailen mielelläni kysymyksiinne.

Oppimiskokemuksia Irlannista



Vietin tänä syksynä kolme kuukautta Irlannissa, Dublinissa, jossa opiskelin viittomakielen tulkkauksen koulutusohjelmassa Trinity Collegessa. Minulla oli yhteensä neljä kurssia, joista monien aihepiirit olivat jo tuttuja, sillä kaikki kurssini olivat ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Ne toivat kuitenkin hyvää kertausta jo opittuihin asioihin ja lisäksi sain laajennettua tietämystäni esimerkiksi siitä, millainen kuurojen historia on ollut maailmanlaajuisesti sekä erityisesti Irlannissa ja miten se on vaikuttanut viittomakieliin ja niiden kehitykseen.

Yksi kursseistani oli tulkkauksen kurssi, josta pidin kovasti, sillä pääsin harjoittelemaan tulkkausta suomalaisen viittomakielen ja englannin kielen välillä sekä sain uusia näkökulmia tulkkaukseen. Kahdella kurssilla minulla oli myös kuuro opettaja, joten pystyin seuraamaan ammattilaisten tulkkausta joka viikko ja saamaan siitä hyödyllisiä vinkkejä omaan tulkkaukseen. Lisäksi opin sitä kautta paljon irlantilaista viittomakieltä ja tuntui hyvältä, kun huomasin, että pystyin kommunikoimaan opettajan kanssa ilman tulkkia. Vieraan maan viittomakielen oppimisen kautta sain myös oivalluksia, miten käyttää kielen visuaalisuutta hyödyksi.

Vaihtoni aikana Irlannissa käynnistyi myös kampanja viittomakielen aseman yhtenä maan virallisen kielenä laillistamiseksi. Sitä kautta huomasin myös, miten hyvin asiat ovat Suomessa tulkkauspalvelun suhteen. Toki aina löytyy jotain parannettavaa, mutta palvelun laadun ja saannin suhteen tilanne on meillä melko hyvällä tolalla.

Trinityssä opiskelu koostui pääasiassa luennoista ja seminaareista, mikä johtui varmasti osaltaan kurssivalinnoistani. Jos olisin esimerkiksi saanut osallistua viittomakielen tunneille, olisi tilanne voinut olla toinen. Oli mukavaa kokea suuren koulun ilmapiiri, vaikka itse tulkkikoulutuksen yksikkö oli yhtä pieni kuin meillä Turussa, jonka vuoksi varmaan opetuskin tuntui melko samanlaiselta.

Kolmen kuukauden aikana ehdin oppimaan paljon, mutta loppujen lopuksi aika kului todella nopeasti. Koska tämä oli toinen vaihtoni, olin jo etukäteen osannut varautua siihen, millaista kolmen kuukauden aikana mahdollisesti tulisi olemaan ja minusta tuntuikin helpolta ja luontevalta päästä mukaan paikalliseen elämään. Pidemmät oleskelut ulkomailla avartavat myös aina maailmankuvaa, kehittävät kielitaitoa ja opettavat lisää itsestä, mistä kaikista uskon olevan minulle hyötyä tulevaisuudessa.