Upea kokemus pakolaiskeskuksella

On loistava idea mennä harjoitteluun Ateenaan Heria Voithias nimiselle kristilliselle pakolaiskeskukselle (http://www.helpinghands.gr/). Tarvitset vain EU:n passin ja mielellään Hepatiitti ja Polio rokotukset, sekä hammasharjan, niin olet käytännössä valmis lähtöön. Sosionomi opiskelijana varmaan luonnostasi haluat myös auttaa ihmisiä ja ainakin, jos olet kristitty, niin uppoat, kuin kuumaveitsi voihin tuohon upeaan pakolaiskeskuksen työryhmään.

Englanninkielen taito on myös tärkeää olla jotenkin hallussa, mutta muuta kieli taitoa et välttämättä tarvitse. Mietin, että pitemmän päälle olisi todella hyvä oppia myös puhumaan farsia tai daria. Tässä paikassa sinut otetaan todella lämpimästi vastaan ja sinua autetaan ymmärtämään perusasiat pakolaisten kohtaamisesta ja heidän kulttuuristaan. Silloin, kun tutustuu Kreikassa asuviin pakolaisiin, niin ymmärtää paljon paremmin, miten kiitollisessa asemassa Suomen kansalainen onkaan ja oman elämän ongelmat voivat alkaa näyttämään paljon pienemmiltä. Kreikassa on hyvää rasvaista pikaruokaa ja kaikilla on vahva temperamentti. Pakolaiset ovat mukavia ja vieraanvaraisia ja arvostavat ulkomaalaisia auttajia.

Keskuksella pääset tekemään monenlaista, mutta erityisesti kunnioitetaan myös sitä, mitä itse tahdot ja osaat parhaiten. Itse tulin tänne Sekl:in kautta, koska heillä on tällä hetkellä eräs perhe töissä täällä pakolaiskeskuksella ja sain sitä kautta harjoitteluohjaajan. Koko työryhmä tukee, keskustelee ja rukoilee paljon avoimesti keskenään. Hyvä paikka ja motivoiva työporukka löytyy varmasti ja tästä tulee upea harjoittelu, jos otat haasteen vastaan. Täällä otetaan vapaaehtoiset ja harjoittelijat hyvin vastaan ja heidän ideoitaan kunnioitetaan. Oli mahtavaa, kun työryhmän jäsenet keskustelivat niin avoimesti kaikesta ja tuki toisiaan. Suosittelen paikkaa.

Töinä on enimmäkseen kohtaamista ja sen lisäksi paljon käytännön hommia. Satoja pakolaisia käy keskuksella ja kaikkia pyritään kohtaamaan ja auttamaan juuri siten, miten apua eniten tarvitaan. Tämä on todella lämminhenkinen työpaikka, niin kannattaa vaan tulla omana itsenään harjoitteluun. Voit muun muassa tulla järjestelemään lahoituksia, kuten vaatteita, laittamaan ja tarjoilemaan ruokaa, pitämään lastenohjelmaa ja pyhäkoulua, pesemään pyykkiä, hoitamaan suihkuvuoroja, hoitamaan vauvoja, siivoamaan keskusta, pelaamaan pingistä ja lautapelejä, sekä järjestämään oma keksimääsi ohjelmaa pakolaisille.

Aivan mahtava harjoittelu Ateenan auringossa

Kreikka on muuten hyvä maa, mutta ongelmia tuntuu olevan. Pakolaistyö on ollut jo pitkään mielessä. Tämä oli minulle kolmas kerta, kun osallistuin Kreikassa tehtävään pakolaistyöhön, enkä kyllästynyt vieläkään. Ateena on monikulttuurisuuden kannalta mielenkiintoinen kaupunki, koska kaupungissa asuu tuhansia pakolaisia todella monesta Afrikan ja Aasian maista, sekä paljon ihmisiä on tullut asumaan Kreikkaan myös Euroopasta ja muista maista. Pakolaisleirit ovat täynnä ja jopa kreikkalaisiakin joudutaan majoittamaan pakolaisleireillä, heikon taloustilanteen vuoksi. Paperittomiakin pakolaisia on todella paljon, eivätkä he voi majoittua edes epämukavilla pakolaisleireillä, koska he ovat paperittomia. Myös Kreikan vankiloissa on paljon pakolaisia, koska he tulevat laittomasti maahan. Suurin osa sadoista harjoittelupaikkani kävijöistä oli persiankielisiä ja keskus tunnettiin kristillisenä paikkana, jossa on lämmin henki aina. Suosittelen tätä harjoittelupaikkaa ehdottomasti kaikille ja minulla oli ilo tehdä yhteistyötä luokkatoverini Aleksin kanssa. Lisätietoja paikasta löytyy esim. http://www.helpinghands.gr/

Olen niin iloinen, kun koulu auttaa menemään tämmöiseen harjoitteluun. Olin osana monikulttuurista työryhmää ja opin joka päivä lisää eri kulttuureista. Työpaikalla yhteisenä kielenä toimi englanti ja monet pakolaisetkin opettelivat englantia, niin tämä oli mahtava paikka oppia sitä lisää ja harjoitella myös toisten kanssa, joille englanti ei ole ensisijainen kieli. Opin myös muutaman sanan kreikkaa, daria, farsia, arabiaa, urdua ja saksaa. Olen itse kokenut vaikeuksia kielten oppimisen kanssa, mutta tämä oli mitä parhain paikka opetella. Oli upeaa miten pakolaiskeskuksella ihmiset monista eri maista tekevät hyvää ja toimivaa yhteistyötä. Keskuksella sai tuntea itsensä, kuin osaksi perhettä ja monet pakolaisistakin kehuivat mahtavaa työryhmää ja ihanaa ilmapiiriä.

Pakolaiset olivat todella kokeneet kovia ja Kreikkakin oli heille, kuin epävarma välitila. Yksi tärkeimmistä tehtävistä oli kuunnella heidän elämästään ja välillä tarinat olivat ihan uskomattomia, mutta tosia. Ihailen monien pakolaisten kulttuurissa etenkin vieraanvaraisuutta, koska kun kävin heidän luonaan, niin he tarjosivat heti vähintään teetä ja ottivat vastaan, kuin parhaan ystävänsä. Jopa pakolaisleirillä, jossa he asuivat teltoissa. Englanninkielen ja kulttuurikompetenssin lisäksi opin myös paljon lisää ihmisten ajatuksista pakolaisia kohtaan ja siitä, miten pakolaisten arki toimii Kreikassa. Vietin paljon aikaa eri maalaisten pakolaisten kanssa myös vapaa-ajalla ja sain pari hyvää marokkolaista ja pari hyvää pakistanilaista ystävää Ateenasta. Tutustuin myös lisää siihen, miten pakolaisten kristilliset yhteisöt toimivat Ateenassa ja miten eri yhteisöt tukevat pakolaisten elämää kokonaisuutena.

Sain opetella myös sitä, miten tuottaa pettymystä ja sanoa ei pakolaisille, jotka todella tarvitsevat apua. Pakolaiskeskuksella oli noin kymmenhenkinen työryhmä ja parissa viikossa saattoi käydä noin 400 eri pakolaista. Olin muutaman kerran keskuksen portilla päästämässä ihmisiä ulos ja sanomassa sisääntulijoille, että emme voi nyt auttaa. Jouduin myös tuottamaan pettymyksiä, kun pesin miesten pyykkejä viikoittain ja monesti pyykkiä tuotiin niin paljon, ettei aika riittänyt kaikkeen. Kaikki apu harjoittelupaikalleni on tervetullutta ja työ perustuikin hyvin pitkälle vapaa-ehtoisiin ja tuleviin lahjoituksiin. Työryhmässä kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja oli mukavaa olla osana ryhmää. Vietin harjoittelun aikana paljon aikaa rukoillen ja reflektoiden. Ajatukseni siitä, että tahdon toimia pakolaisten parissa jatkossakin vahvistui ja oma arvopohjani Jeesuksen seuraajana vahvistui.

Jaoin elämää monien pakolaisten kanssa ja kerroimme kotimaistamme. Tapasin myös muutaman, jotka olivat käyneet Pohjoismaissa ja muutaman, jotka halusivat tulla sinne. Pohdin sitä, miksi esimerkiksi Suomi ei ota enempää pakolaisia. Kohtasin paljon ihmisiä, jotka olivat tulleet yksin Kreikkaan ja perhe oli muualla. Kohtasin myös ihmisiä, joiden perhe oli hylännyt kristityksi kääntymisen takia ja jonkun, jonka perhe oli kuollut kristittyjen vainoissa. Monesti tällaiset kokemukset saavat ihmisen epätoivoisiksi ja pakolaisuus on muutenkin turhauttavaa, kun ei ole paljoa, mistä pitää elämässään kiinni. Minulla on kuitenkin kristittynä toivo, mikä voi antaa rauhan ihmisen sydämeen ja siksi uskon voivani auttaa niitäkin ihmisiä, joilla on kaikista epätoivoisin elämäntilanne. Tapasin myös pakolaisia, jotka myivät huumeita ja kaikkia tarinoita en halua tässä edes kertoa, mutta olen hyvin kiitollinen. Tästä harjoittelusta riittää pureksittavaa vielä pitkäksi aikaa ja ikävä jäi monia ihmisiä. Koen olevani nyt paljon vahvempi ja valmiimpi ammatilliseen työhön pakolaisten parissa ja muutenkin kohtaamaan ihmisiä. Kiitos Diak. Kiitos mahtava Heria Voithias pakolaiskeskus. Ja kiitos myös Sekl:ille, joka auttoi minua saamaan mahtavan harjoitteluohjaajan Ateenasta.

Kv-harjoittelu Ateenassa

Olen ollut viimeisen kolmen kuukauden ajan Kreikassa Ateenassa tekemässä harjoittelua pakolaiskeskuksessa. Pohdin tässä tekstissä hieman tämän harjoittelun aikana oppimiani asioita.

Eniten olen tämän harjoittelun aikana oppinut rukoilemisesta ja hengellisen työn tekemisestä. Useassa tilanteessa huomasin rukouksen auttaneen tilanteissa. Olen toki tämän tiennyt jo aiemminkin, mutta sain monta hyvää muistutusta tänä aikana. Muutenkin pidin hienona, että työporukalla rukoilimme päivittäin. Toivoisin, että rukous voisi olla aina hengellisessä työssä yhtä luonteva osa työpäivää, kuin mitä täällä olen nähnyt. Toki se monessa paikassa Suomessakin on sitä, mutta monessa seurakunnassa ja kristillisessä yhteisössä törmää siihen, että rukous vain unohtuu.

Viime aikoina on Suomessa ollut seurakunnissa puhetta työalarajojen häivyttämisestä. On todella hyvä, että siitä keskustellaan, vaikka usein mielessä onkin lähinnä vain taloudelliset säästöt joita saadaan kun työntekijät tekevät useampia työtehtäviä. Täällä ollessani olen saanut seurata läheltä toimivaa työyhteisöä, jossa jokaisella on oma erityisalueensa ja – taitonsa, mutta niistä ei pidetä kynsin ja hampain kiinni. Kaikki ovat aina valmiita auttamaan ja tekemään asioita muiden puolesta. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon säästöä saadaan näin aikaan, vaan se koetaan luonnollisena, eikä siitä tehdä suurta numeroa. Yhdessä toimiva ja rukoileva, tiukoista työalarajoitteista vapaa työyhteisö on toimiva, vahva ja yhtenäinen. Muutaman työntekijän sairastuminen tai muu poissaolo ei kaada vielä koko systeemiä ja ylikuormittumisen riski vähenee kun toisista pidetään huolta. Tämä pätee monessa eri työpaikassa, mutta koen, että erityisesti hengellisessä työssä tämä nousee kantavaksi voimavaraksi. Itse haluan ainakin jatkossa olla omalta osaltani edesauttamassa samanlaista työotetta kuin täällä olen saanut nähdä ja kokea.

Tämän harjoittelun aikana pidin tärkeänä mahdollisuutta päästä jakamaan ja purkamaan päivän aikana tapahtuneita asioita. Harjoittelun ohjaajan ja muiden työntekijöiden kanssa pystyi melkein aina keskustelemaan päivän asioista. Itse olin siitä onnellisessa asemassa, että vaimoni oli myös vapaaehtoisena täällä pakolaiskeskuksella. Kävimme usein pitkän päivän jälkeen teellä ja samalla käyden läpi kulunutta päivää.

Täällä ollessani opin paljon pakolaistyöstä aivan käytännössä. Täällä tehtävässä työssä ajatus kotouttamisesta voi olla usein hieman erilainen kuin Suomessa. Toki täälläkin sitä tehdään, mutta koska useat pakolaiset eivät haluaisi jäädä Kreikkaan, joka itsekin kärsii jo valmiiksi talousvaikeuksista, ei kaikkia välttämättä tietoisesti aleta kotiuttamaan tänne. Suomeen tulevilla pakolaisilla kuitenkin on yleensä halu jäädä nimenomaan Suomeen, eikä jatkaa seuraavaan maahan. Kotiuttaminen ja uuteen maahan totutteleminen on ennemminkin tutustumista Eurooppaan ja länsimaiseen kulttuuriin, kuin Kreikkaan itseensä.

Joskus nuorempana olen joutunut kamppailemaan paljonkin ujouteni kanssa, mutta olen sen kanssa päässyt jo paljon eteenpäin. Kuitenkin täällä jouduin ujouteni kanssa ns. viimeiseen testiin, kun joitakin itselleni vaikeita asioita olikin hoidettava nyt englanniksi. Koen selvinneeni niistä tilanteista oikein hyvin ja se antaa rohkeutta minulle toimia jatkossa myös Suomessakin vähemmällä ujoudella. Vieraasta kielestä puheenollen, englannin taito on kehittynyt itselläni hurjasti tänä aikana ja tulipa muutama sana myös daria ja farsi opittua.

Itselläni oli ajatus vaihtoon lähtiessä päästä kokeilemaan, miltä työnteko ja pitempiaikainen asuminen vieraassa maassa tuntuisivat ja voisiko se joskus myöhemmin olla itselle mahdollinen vaihtoehto. Itse kun en ole koskaan kovin pitkää aikaa ulkomailla viettänyt. Tässä loppuvaiheessa voin tyytyväisenä todeta, että kyllä, pystyn tähän ja se voi tulevaisuudessa olla yksi aivan vakavasti otettava vaihtoehto minulle.

Lyhyesti summattuna: olipahan hieno reissu, joka kasvatti ja avarsi maailmaa paljon! Sinulle, joka pohdit lähtöä kv-harjoitteluun, lähde ihmeessä! Kun koulu tälläistä mahdollisuutta tarjoaa, niin se kannattaa ehdottomasti käyttää!

-Aleksi