tiistai 25. huhtikuuta 2017

Oppimiskokemuksia Pohjois-Saksan merimieskirkolta




Suoritin syksyllä 2016 kolmen kuukauden moninaisuus- ja monikulttuurisuustyön harjoittelun Hampurissa Pohjois-Saksan suomalaisella merimieskirkolla. Vaihto oli monin tavoin antoisa ja opettava kokemus.

Harjoittelu opetti itselleni paljon ammatillisesti, mutta myös omasta itsestäni. Ammatillisen kasvun ohella onkin tärkeää oppia tuntemaan itsensä ja olla sinut itsensä kanssa, sillä työtä tehdään omalla persoonalla. Uskon, että oppimani asiat olisivat todella erilaisia, jos olisin suorittanut moninaisuus ja monikulttuurisuus -harjoittelun normaaliin tapaan Suomessa kymmenen viikon harjoitteluna, kun taas nyt kun suoritin 13 viikkoa kestäneen harjoittelun ulkomailla.

Persoonallinen, henkinen ja ammatillinen kasvu

Harjoittelussa suurimmiksi haasteiksi eivät muodostuneet niinkään harjoittelun tavoitteiden myötä moninaisuus- ja monikulttuurisuustyö ja siihen liittyvistä asioista oppiminen. Suurimpana haasteena ja oppimisen paikkana oli työskentely ennalta täysin tuntemattoman aihepiirin (merenkulku) kanssa, keskellä uutta kulttuuria, ilman ainuttakaan tuttua ihmistä ympärillä harjoittelupaikassa tai vapaa-ajalla.

Vaikka sainkin harjoittelupaikastani paljon hyvää ohjausta, tukea ja apua, huomasin vaihtoni aikana hyvin sen, miten suuri merkitys omalla tukiverkostolla on. Sen huomaa vasta, kun harjoittelun aikana ei voikaan vapaa-ajalla viettää aikaa omien läheistensä kanssa ja nollata ajatuksia sekä purkaa tunteita ja päässä pyöriviä asioita, etenkin omasta toiminnasta ja kasvusta. Pitikin siis löytää juuri itselle sopivia keinoja, joiden avulla purkaa ja reflektoida ajatuksia ja opittuja asioita yksin itseni kanssa.

Itsenäisen reflektoinnin opettelun lisäksi, kolme kuukautta Hampurissa oli merkittävä kokemus myös muulla tavoin persoonallisen kasvun kannalta. Kun on ensimmäistä kertaa pidempään poissa tutuista ympyröistä ja läheisten luota, voi itseluottamus ja itsetuntemus joutua välillä koetukselle. Haastavien tilanteiden, epäonnistumisen kokemusten ja välillä iskevän koti-ikävän myötä voi toisinaan tehdä mieli luovuttaa, pakata laukut ja palata takaisin kotiin. Ne tilanteet ja niiden käsittely kuitenkin opettavat meille kaikista eniten, eikä henkistä kasvua tapahtuisi ilman niitä. Kun huomaa selviävänsä haasteista, vastoinkäymisistä ja huonoista päivistä ja saa hyvää palautetta sekä osaa nauttia positiivisista kokemuksista, itsetuntemus lisääntyy ja itseluottamus kasvaa.

Vaikka harjoitteluni tavoitteista noussut moninaisuus- ja monikulttuurisuustyö ei ollutkaan suurin haaste vaihtoni aikana, opin siitäkin paljon. Ennen vaihtoani minulla ei ollut lähes lainkaan kokemusta monikulttuurisesta työstä, mutta vaihdon aikana siitä muodostui osa arkipäivääni laivakäyntien ja kirkolla tapahtuvan toiminnan kautta.



Kaiken kaikkiaan vaihto oli ainutlaatuinen tilaisuus ja monelta kannalta mieletön kokemus, jota ei voi selittää, vaan se pitää itse kokea!

- Liisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.