Värikäs, moninainen Berliini!

Volkspark Friedrichshain

Olen asunut nyt Berliinissä kohta parisen vuotta, joten on jo hieman hankala asettua uuden tulokkaan asemaan eli esimerkiksi asumisjärjestelyni olivat kunnossa jo aiemmin. Mutta kaikkiaan Berliinissä on hyvä olla, elää ja tehdä harjoittelua! Olennaista on kuitenkin varautua siihen, että julkisilla kulkeminen vaatii alkuun jonkin verran opettelemista. Berliini on myös erityisen “laajalle levinnyt” kaupunki eli siirtyminen ottaa aikaa yllättävänkin pitkään eli tähän kannattaa varautua! Mutta julkisilla liikkuessa näkee kyllä värikästä väkeä, Berliinissä välillä tuntuu ettei mikään ole riittävän erikoista ollakseen erikoista! Joskin esimerkiksi aamuruuhkan aikaan metrot ovat täyteen ahdettuja ja näin kesällä kuumia… Mutta taas se positiviinen puoli siinä on, että lämpöä täällä riittää selvästi enemmän ja aikaisemmin kuin Suomessa!! Ja kaupungissa on kauniita, isoja puistoja esim. lenkkeilyyn tai vain hengailuun!

Berliini Suomi Keskus on mielestäni ihan hyvä harjoittelupaikka, mutta vaatii kovasti itsenäistä suunnittelua ja vastuuta esim. omista harkkatunneista. Muutenkin alussa tuntui Keskuksen moninainen toiminta hieman sekavalta ja hieman ”sisäänpäin lämpeävältä” , mutta kun tähän kaikkeen pääsi mukaan olen vahvasti löytänyt oman paikkani Keskuksessa. Olen tavannut aivan ihania ihmisiä ja päässyt osalliseksi monenlaisiin tapahtumiin! Eli harkan jälkeenkin tulen ainakin jonkin verran toimimaan vapaaehtoisena Keskuksessa ja nyt kun harkkaa on reilu viikko jäljellä alkaa jopa kauhistuttaa, että miten maltan paikan jättää…

Pakolaisbrunssi Suomi Keskuksella

Saksassa asuessa olisi hyvä osata saksaa, mutta ilmankin pärjää! Minullakin vasta alkeet hallussa. Suomi Keskuksessa arvostetaan jo sitä, että yrittää. Itse esimerkiksi olin halukas päivystämään Keskuksella ihan yksinkin ja sitä varten teimme minulle saksankielisiä “lunttilappuja” sellaisten tilanteiden varalta, että kävijä/soittaja ei puhu englantia eikä suomea. Muutamia haastavia tilanteita tulikin vastaan, mutta kaikesta selvisin kuitenkin lopulta ihan hyvin!

Berliinissä asumisen hyviin puoliin kuuluu Suomea selvästi edullisempi hintataso ja esimerkiksi hyvin erilaisia, edullisia lounaspaikkoja on joka lähtöön! Myös näin kasvisyöjänä pitää mainostaa, että monipuolista kasvisruokaa on myös saatavilla ihan joka paikassa ja kasvisravintoloitakin löytyy. Ja koti-ikävän koittaessa suora lento Suomeen on vajaa pari tuntia ja liput melko edullisia =). 

Oppimiskokemuksia Berliinissä!

Berliinin Suomi Keskuksessa 17 vkon työharjoittelu (lapsi- ja perhetyö sekä monikulttuurisuus)

Tällä hetkellä alkaa ikimuistoinen harjoitteluaikani Suomi Keskuksessa olla loppusuoralla, paljon uutta oppia ja kokemusta sain kuluneen, kohta 17 viikon harjoittelun aikana. Suomi Keskus on ennen kaikkea kohtaamispaikka suomalaisille, suomalais-saksalaisille tai suomalais-muumaalaislle. Harjoittelun aikana kohtasin hyvin monenlaisia ja monitaustaisia ihmisiä. Suuri osa suomalaistaustaisia, mutta osa ehkä jopa nelisenkymmentä vuotta Saksassa asuneita, joten heidän identiteettinsä ja kulttuurinsa on jo jotain muuta kuin “perussuomalaisen”. Kohtasin tietysti myös paljon saksalaisia, mutta myös muita esimerkiksi turisteja Keskuksessa poikkesi aina välillä. 

Iso harjoittelun anti monikulttuurisuus näkökulmasta oli siellä ensimmäistä kertaa toukokuussa järjestetty pakolaisbrunssi, jossa vastaanottokodissa asuva syyrialaisperhe tuli laittamaan ruokaa Keskukseen. Tapahtumassa pääsin konkreettisesti kohtaamaan ja vuorovaikutukseen hyvin erilaisesta kulttuurista tulevan, aivan ihanan perheen kanssa ja erityisesti perheen esimurrosikäiset tytöt valloittivat sydämeni avoimuudellaan ja välittömyydellään. Yhdessä näiden nuorten neitosten kanssa harjoittelimme hieman heikkoa saksan kieltämämme omille virheillemme nauraen!

Kaiken kaikkiaan uskon kasvaneeni tulevana sosionomina ja saaneeni oppia käytännössä erilaisten ihmisten avoimeen ja läsnä olevaan kohtaamiseen. Opin miten hyvinkin puutteellisella yhteisellä kielellä saa ainakin useimmiten asiat selvitettyä ainakin jos on valmis heittäytymään tilanteisiin ja käyttämään luovia kommunikointitapoja, ollen myös valmis nauramaan itselleen!

Sain myös olla mukana harjoitteluni aikana Keskuksen perhekerhossa lähes joka viikko. Kerho on suunnattu suomalaisille/suomalaistaustaisille perheille ja heidän pienille lapsilleen. Oli ihana kohdata ja olla osa lämminhenkistä yhteisöllisyyttä. Perhekerho on loistava vertaistuen antamis- ja vastaanottamispaikka, sinne ovat kaikki aidosti tervetulleita ja uskon, että sillä on myös suuri merkitys integroitumisen edistämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Monet äidit myös kommentoivat, että kerhon kautta ovat saaneet luotua hyviä ystävyyssuhteita.

Harjoitteluni aikana pystyin mielestäni hyvin myös välillä keskittymään ja pysähtymään pohtimaan ja reflektoimaan. Luoteeseeni kuuluu vahvasti muutenkin se, että pohdin, miten olisin voinut tehdä asioita toisin, mitä niistä opin seuraavaa kertaa varten. Yhtenä harjoitteluaikani opettavaisena tapahtuma koen Suomi Koulun leirin, jossa olin ohjaamassa leikkiryhmiä. Suunnittelimme ja ohjasimme toimintaa eri-ikäisille lapsiryhmille ja oli opettavaista jälkikäteen pohtia, mikä toimi, mitä nyt tekisin toisin, mikä toiminta/leikki sopii parhaiten juuri tämän ikäisiille lapsille tällaisessa tilanteessa.

Arvomaailmani en koe juuri muuttuneen harjoitteluni aikana. Tietämykseni esimerkiksi saksalaisista tavoista ovat lisääntyneet ja sitä kautta ehkä jotkut asenteeni muuttuneet ja ymmärrykseni tietyllä tavalla lisääntynyt, kun saan tietää syitä asioiden taustalla. Berliinissä esimerkiksi historia vaikuttaa vahvasti tähänkin päivään. Persoonana uskon vahvistuneeni, entistä rohkeammin heittäydyn tilanteisiin, pyrin tilanneherkkyyteen ja aitoon läsnäoloon ja tähän sain lisää kokemusta ja varmuutta. Pakolaisbrunssin myötä sain kokemusta turvapaikanhakijaperheen kohtaamisesta ja tapahtumasta ja kohtaamisesta jäi kokonaisuudessaan valtavan positiiviset muistot. Päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleen yhdessä olon helppous kaikesta erilaisuudesta huolimatta. Jäin pohtimaan, että jos aito lämpö, kunnioitus ja halu ymmärtää on molemmin puolista, voidaan yhdessä selvitä ja tulla toimeen suurestakin kulttuurien erilaisuudesta huolimatta.