Osa 1

Heidi Koivukoski  c27635  A37NSH   Diak Helsingin toimipiste  Kohde:Swansea   26.2-31.5.2016  Harjoittelut: Mielenterveys- ja  päihdetyö sekä kirurginen harjoittelu
Blogi

Lähdin Helmikuun lopussa ystäväni kanssa Erasmus vaihtoon Swanseaan. Koimme molemmat varmasti melkoisen kulttuurishokin päästyämme perille. Ensimmäinen harjoitteluni oli Morristonin sairaalassa Cyril Evans sydänkirurgisella osastolla, joka kesti 7 viikkoa. Toinen harjoittelu oli Glanrhydin sairaalassa Cedar wardilla, jossa hoidettiin mielenterveys potilaita (suurin osa skitsofreenikoita, persoonallisuushäiriöisiä).

Tärkeitä oppimiskokemuksia minulle joita haluisin jakaa:

Harjoittelussa

-Sairaanhoitajan rooli on hyvin erilainen kuin mitä Suomessa, esimerkiksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä (mm. kanylointi, katetrointi, ym.) Kaikki kliiniset työt vaativat erilliset kolutukset jotka suoritetaan halutessa sairaanhoitajan opintojen jälkeen. Sairaanhoitajilla on täällä myös enemmän paperitöitä, ja heidän työaikansa menee paljolti niihin.

-Sairaanhoitajat Walesissa ottavat potilaan henkisen tilan paremmin huomioon. Potilaita kohdellaan lämpimämmin ja ystävällisemmin kuin Suomessa, mutta tämä voi liittyä myös suomalaiseen  tapaan kohdella ihmisiä ylipäätään. Huomasin, että potilaat joita myös kohdeltiin oikeudenmukaisesti viihtyivät paremmin sairaalassa ja olivat tyytyväisempiä saamaansa hoitoon. Cedar wardilla hoitajat kohtelevat potilaita kuin omaa perhettään ja tämän huomaa potilaiden rentoudesta ja ystävällisyydestä.

-Walesiläiset ihmiset ovat todella ystävällisiä ja puheliaita, joten oma suomalainen jäykkyys saatetaan huomata. Itse yritin kovasti sopeutua uuteen ympäristöön, mutta kerroin kuitenkin etukäteen minkälainen ihminen olen luonteeltani. Välillä tuli väärinkäsityksiä, koska en ymmärtänyt toisten puhetta ja jouduin muistuttamaan muita puhumaan hitaammin minulle.

-Aseptiikka eroaa jonkin verran suomen tavoista. Morristonin sairaalassa, käsidesiä ei käytetty juuri ollenkaan, sen sijaan henkilökunta pesi käsiään melko usein. Käsineitä käytettiin suuhteellisen vähän verrattuna siihen mitä suomessa. Tietysti hoitajien välillä ilmeni eroavaisuuksia aseptiikan suhteen, mutta esimerkiksi lääkkeiden jaossa en muista kertaakaan nähneeni yhdenkään hoitajan käyttävän käsineitä. Kun näin lääkärin laittavan kanyylia, hän pisti samalla neulalla useamman kerran jos se ei mennyt ensimmäisellä kerralla suoneen. Glanrhydin sairaalassa ei käytetty käsidesiä ollenkaan, mutta myös työt siellä eivät vaatineet mitään erityisen tarkkaa hygieniaa. Lääkkeitä käsitellessä ei käytetä käsineitä, ja kun kysyin, että miksi niitä ei käytetä varsinkin kun käsitellään vahvoja anti-psykootteja, niin syy piilee siinä, että monet potilaat ovat sairautensa takia todella vainoharhaisia ja monet heistä alkaisivat kyseenalaistaa hoitajien antamaa lääkitystä.

Yleisesti:

Koen, että vaihtokokemus on lisännyt itsenäisyyttäni dramaattisesti, koska asuin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Vaihto on myös lisännyt oma-aloitteisuuttani, koska täällä joutuu järjestämään kaiken itse ja myös ihmisä tapaa vain jos siihen myös panostaa itse. Erilaiset tapahtumat myös henkilökohtaisessa elämässä vaihdon aikana ovat kasvattaneet minua ihmisenä parempaan suuntaan. Opin kuuntelemaan itseäni paremmin ja ottamaan oman hyvinvointini paremmin huomioon, koska oma jaksaminen menee välillä koville. Opin myös omasta luonteestani ja tavoistani enemmän, koska ne eroavat niin paljon paikallisista. Koen, että ammattillisuuteni kehittyi ainakin etiikan suhteen. Osaan nyt ottaa paremmin huomioon potilaan ahdistuksen ja henkiset tarpeet. Opin havainnoimaan potilaan pahaa oloa paremmin.

Kaiken kaikkiaan, vaihtoon kannattaa lähteä positiivisella asenteella, koska takuu varmasti kaikki ei tule menemään suunnitelmien mukaan. Avoimin mielin kannattaa tarttua kaikkiin uusiin kokemuksiin mitä vaihdossa saa. Uuteen kulttuuriin on hyvä yrittää sopetua, jotta väärinkäsityksiä tapahtuisi mahdollisimman vähän. Parasta vaihdossa on kuitenkin ne uuden ihmiset joihin tulee tutustumaan.