1. Vaihto Walesissä kevät 2016

Tia Turunen
Sairaanhoito, 2 vuosi, Helsingin toimipiste
Harjoittelut: Mielenterveys ja päihdetyön harjoittelu (4vk) ja Kirurginen hoitotyö harjoittelu (8vk)
Vaihtopaikka: Wales, Swansea sekä Bridgent.

Harjoittelu 1.

Ensimmäinen harjoitteluni oli Swanseassa Morristonin sairaalassa, kirurgisella osastolla. Kyseisestä harkkapaikasta minulle jäi päällimmäisenä mieleen leikkaukset joita pääsin seuraamaan. Sekä siellä anestesia hoitajan työn kuvan seuraaminen sekä oppiminen. Sain anestesia hoitajalta hyvät ohjeet ja tiedot sekä teorian. Sekä työn tärkeyden. Opin myöskin kielitaidollisesti paljon, puhuminen englanniksi kehittyi todella paljon harjoittelun aikana. Näin sanoivat myöskin työn tekijät kyseisessä harjoittelussa. Myöskin opin eri maan tapoja hoitaa sairaalassa. Jotka osat poikkeavat todella paljon meidän tuntemistamme tavoista. Osa käytännöistä oli hyviä ja mielestäni suomessa tulsi ottaa niistä mallia ja taas osa oli mielestäni hyvin jäljessä kehityksestä.
Hyviä käytäntöjä oli muun muassa makuuhaavan ehkäisy. Meidän tapamme hoitaa makuuhaavoja on todella huono verrattuna miten täällä Walesissä homma hoidetaan. Kun potilas tulee osastolle ensimmäisiä asioita mitä tehdään on tutkitaan potilaan riski makuuhaavoille. Tähän käytettiin pisteyttävää kaavaketta. Kun kaavake on täytetty sen pisteytyksellä pystytään arvioimaan potilaan riski makuuhaavoille ja soittamaan oikeanlainen patja potilaalle sairaalan patja varastolta, mikäli oikeanlaista patjaa ei juuri osastolla ole. Näin ehkäistään potilaan henkilökohtaista riskiä saada makuuhaava. Suomessa osastoilla ei ole varaa esimerkiksi ilmasäätöiseen patjaan aina vaikka potilas sitä tarvitsisi. Walesissä taas osastollamme olisi vaikka kaikille hommattu mikäli potilaat niitä olisivat tarvinneet. Täällä panostetaan siis tähän mikä on hienoa sillä makuuhaavat ovat ikuinen riesa kun sellainen on tullakseen.
Toinen käytäntö jota pidin parempana kuin suomessa oli haava sidosten laitto ja tarvikkeet. Suomessa olen törmännyt melkein joka harjoittelussa tilanteeseen että jokin sidos on loppu tai sitten ei saa käyttää kuin mahdollisimman vähän, säästeliäästi koska sidos on kallista. Osastollamme täällä Walesissä oli ihanaa kun sidoksia oli ja niitä sai oikesti käyttääkin. Minulle sanottiin kun kysyin asiosta, että hyvä ja suojaava, tukeva sidos on suuri ehkäisy keino sekä paranemisen ehto. Näin hän se on. Myöskin tykkäsin Walesin sairaalassa opetettavista tavoista tehdä sidokset enemmän kuin suomessa opetettavista tavoista. Ne olivat helpot sekä suojaavat. Sekä opin sidoshoitajalta muutamia keinoja  mitä mielstäni tulisi suomessakin opettaa. En oppinut paljoa kuitenkaan itse hoitotoimenpiteitä koska täällä on todella tiukkaa mitä kukin saa osastolla tehdä.

 Harjoittelu 2.

Toinen harjoitteluni oli Glanhryd Sairaalassa, Taith Newydd yksikössä osastolla Cedar. Kyseinen sairaala oli siis mielenterveyspotilaille ja minun osastoni oli niin sanottu ''Low secure unit'' jossa oli pääasiassa skitsofrenikkoja. Potilailla oli useammilla jo kymmenien vuosien sairaala tausta ja myöskin rikos taustaa.
Opin osastolla todella paljon itse teoriaa skitsofreniasta ja sen hoidosta ja taudin kuvasta. Myös tutustuessani potilaisiin sain nähdä erilaisen kirjon skitsofrenian ilmentymisestä. Opin mielenterveyslääkkeistä paljon asioita, mitä en ennen tiennyt ollessani pharmaseutin kanssa. Opin yleisesti ottaen milllaista on olla töissä kyseisen sairauden kanssa.
Tässä harjoittelussa hyvänä käytäntönä haluan tuoda esille sen miten potilaat ja hoitajat toimivat keskenään, siten että he kunnioittavat ja arvostavat toisiaan. Yksinkertaisesti hoitajan ymmärtäessä että osasto on heidän koti ja he ovat siellä heitä varten ja ymmärtäen että potilaat ovat siellä parantumassa tarvitsien SEURAA, eli kyseisellä osastolla potilaat viettävät aikaa jutellen ja tehden asioita yhdessä hoitajien kanssa. Ns. kaverisuhde pohjautuen kuitenkin hoitoon. Potilaat osastolla ovat aivan mahtavia ja todella ystävällisiä. Syynä että heillä on olo että he voivat olla rauhassa ja tuntea olonsa kotoisaksi osastolla. Hoitajat harvoin istuivat toimistossa vaan olivat melkein aina potilaiden seurassa.

Käsitellessäni päivän asioita huomasin kuinka tärkeää oli että luokkatoverini oli kanssani vaihdossa. Se helpotti asioiden käsittelemistä ja samalla pääsin kuulemaan toisen mielipiteen asiasta ja miten hänen osastollaan tehtiin kyseinen asia. Myöskin kämppikset olivat tässä välillä hyvä apu kuuntelemisessa ja auttamaan minua ymmärätään paremmin jonkin asian, koska ovat paikallisia. Sain molemmissa harjoitteluissa myöskin keskustella mentorini kanssa, kun siltä tuntui.

Arvoistani sen verran että nostan työssäni jatkossa kyllä enemmän huomiota hoitamisen kokonaisvaltaiseen hyvää kohteluun potilasta kohtaan. Se miten puhuttelet potilasta täällä Walessissä on aivan eri tasoista kuin suomessa. Se ystävällisyys ja lämpö joka hoitajista välittyy täällä on aivan eri maata kuin mitä suomessa on. Tämän aion ottaa siis itselleni korkeammaksi arvoksi ammatissani ja pyrkiä siihen ammatissani.

Koulutus ohjelma täällä sairaanhoidossa kestää 3 vuotta kun taas suomessa se kestää 3,5 vuotta. Täällä sairaanhoito on yliopisto koulutus. Täällä valitaan samantien kun haetaan mikä on oma juttunsa eli tuleeko minusta lastensairaanhoitaja, mielenterveyshoitaja, aikuisten hoidon hoitaja jne.

En tiedä paikallisista koulutustoimintamalleista koska emme päässeet seuraamaan yhtäkään luentoa tai muuta koulutukseen liittyvää. Mikä oli meille suuri pettymys. Samoja toimintamalleja käyttävät kuitenkin esimerkiksi. Koulu koostuu samanlailla kursseista, luennoista ja harjoitteluista. Suomella ja Walesillä en näe hirmuisesti yhtäläisyyksiä.

En sanoisi että vaihto olisi minuun muuten vaikuttanut kuin ehkä hieman lisännyt rohkeutta ammatillisessa näkökulmassa.