Wales

WALES 26.2.-30.5.2015

Syksy 2014 juuri kun olimme ostaneet lentoliput Gatwickin lentokentälle.

Matka Walesiin tosissaan alkoi jo viime vuoden syksynä 2014, kun luokkatoverini epäröi omaa lähtöään. Itselläni oli tarkoitus lähteä Afrikkaan jossakin vaiheessa opintoja, mutta huomasin muuttavani ajatukseni puheeksi: "mitäpä jos mä lähtisin sun mukaan?"

Ennen aamu seitsemää, skumppapullo pysyi visusti piilossa muovipussissa!

Kaiken maailman lomakkeiden täyttäminen omien koulutöiden lisäksi oli raskasta aikaa, mutta Helsinki-Vantaan lentokentällä 26.2.2015 ennen kello aamu seitsemää skumppapullo korvasi kaiken. Silloin tajusin, että se on menoa nyt. En ollut ikinä aikaisemmin ollut ulkomailla viikkoa pidempään. Poikaystävälle hyvästien jättäminen oli vaikeaa, mutta tiesin hänen tulevan käymään pääsiäisen aikaan.

Kolme tuntia kesti lento Gatwickin lentokentälle. Olimme katsoneet Suomessa jo valmiiksi bussiliput Walesiin NationalExpressin kautta. Käytäntö lippujen hankinnassa on sama kuin Suomessa, mitä aikaisemmin ostaa, sitä halvemmalla pääsee. Kannattaa siis katsoa jo etukäteen bussiliput ja ostaa ne. Bussilla matkustaminen kestää liikenteestä riippuen 5-6 tuntia. Junalla noin 3 tuntia, mutta hinnat ovat usein kalliimmat. Briteissä toimii myös Onnibussin kaltainen Megabus, jolla matkat voi saada hyvinkin edulliseen hintaan! Vaihtoehtona on myös tutkia kimppakyytimahdollisuuksia. Ohessa linkkejä, joita kannattaa tutkiskella:

http://www.nationalexpress.com/home.aspx
http://uk.megabus.com --> Megabus kulkee Victoria Coach Station - Swansea Bus Station väliä. Jos lennät Gatwickiin, katso saatko halvemman bussiyhteyden Gatwick - Victoria Coach Station EasyBus:sin kautta (http://www.easybus.co.uk)
http://www.thetrainline.com
http://www.blablacar.co.uk  (kimppakyytisivusto)

Kun saavuimme Walesiin Swanseaan Hendrefoelan Studen Villageen reaktiomme oli... No oli mitä oli. Kuulimme huhua myöhemmin, että olemme viimeisiä opiskelijoita, jotka asuvat täällä, jonka jälkeen nämä talot puretaan tai myydään (onneksi !) Britannia on kuuluisa jo valmiiksi huonoista ikkunaeristyksistään ja kokolattiamatoista. Ensimmäinen yö ei siis ollut kovinkaan nautinnollinen...

Morristonissa menossa leikkaukseen. 

Ensimmäinen harjoitteluni oli Morristonin sairaalassa, joka Suomessa vastaa Meilahden sairaalaa; kaikki erikoisosaamiset tapahtuvat Morristonissa ja kuten HYKS:ssä, lääketieteen opiskelijoita ja opettajia oli osastolla paljon. Tarkoitukseni oli suorittaa AHT:n kirurgisen hoitotyön harjoittelu Pembroke-osastolla, jossa tyypillisimmät potilaat olivat erilaisista onnettomuuksissa kätensä/sormensa vaurioittaneet miehet tai rintasyövästä kärsivät naiset.

Walesissa on käytössä erivärisiä työvaatteita, lila on opiskelijoiden väri, tummansininen osastonhoitajien, siniset Staff Nursen (sairaanhoitajan) ja vihreät vastaavat lähihoitajia. Morristonissa minulla toimi ohjaajana sinipukuinen Jason, joka antoi minun tehdä enemmänkin mitä opiskelijat usein saivat tehdä. Jason asui opiskelijakylämme vieressä ja tarjoutui usein antamaan kyydin Morristoniin ja -takaisin.

Tyypillisimpiä tehtäviä mitä Morristonissa sain tehdä olivat haavasiteiden vaihdot ja lääkkeiden jakaminen (ohjatusti). Suosittelen tekemään osastolla yövuoroja! Silloin voi päästä tekemään myös jotain paikallisilta opiskelijoilta kiellettyä (kuten sekoittamaan infuusionesteitä ja letkuttamaan ne). Pääsin myös kahtena päivänä seuraamaan leikkaussaliin leikkauksia. Ensimmäisellä kerralla potilaalla oli koiranpureman seurauksena enää 30% käsivarresta jäljellä olkavarressa, ja hänellä siirrettiin selästä ihoa ja lihasta käsivarteen. Leikkaus oli pitkä mutta erittäin mielenkiintoinen. Toisella kerralla pääsin seuraamaan potilaita, joilla operoitiin sormia tai varpaita erilaisten onnetomuuksien vuoksi.

Saapuessani osastolle kiinnitin huomiota henkilökunnan käsihygieniaan ja aseptisuuteen; oltuani osastolla muutaman viikon huomasin henkilökunnan käyttävän käsidesiä (jota aiemmin ei kulunut tippaakaan), sekä käsienpesua. Käsikorut olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja aseptisuudesta ei pidetty kunnolla kiinni. Kyseenalaistin monesti aseptisuuden osastolla, mutta ainut joka muutti toimintatapojaan oli oma ohjaajani.

Mikä se nimi oli?!

Harjoittelun päätyttyä vein osastolle Pihlaja-karkkeja, koska henkilökunta oli hienosti opetelleet sanomaan nimeni ("Pikla", "Piip", "Philha"... Rakkaalla lapsella on monta nimeä?!). Toisen opiskelijan mentyä paikalle sain kuulla karkkien olevan edelleen siellä syömättä...