Sairaanhoitajaopiskelija Malaga Quiron Hospitalissa

Suoritin ensimmäisen syventävän harjoitteluni Espanjassa, Malaga Quiron Hospitalissa. Sairaala on yksityinen/vakuutussairaala, jossa hoidetaan aikuisia ja lapsia. Sairaalassa on päivystys, vuodeosastot, teho-osasto, leikkaussalit, lasten vuodeosasto, vastasyntyneiden teho-osasto ja synnytysosasto.

Viisi viikkoa olin kirurgisella vuodeosastolla. Ensimmäiset viikot menivät totutellessa kieleen, kulttuuriin ja sairaalan toimintatapoihin. Aluksi päivät sujuivat vuoteita sijatessa ja potilaiden kanssa jutellessa. Päivä päivältä aloin viihtymään harjoittelussa. Harjoittelupäivistä riippuen se, mitä sain itse, ohjattuna tehdä vaihteli suuresti. Toisina päivinä hoidin erilaisia leikkaushaavoja, osallistuin lääkkeiden jakoon, mittailin verensokereita, pistin insuliinia. Toisina päivinä harjoittelupäivät saattoivat olla enemmän ruokailutarjottimien jakoa ja vuoteiden sijaamista. Se oli hyvää vastapainoa ja oli virkistävää kun niitä asioita pystyi tekemään, ilman, että sairaanhoitaja oli vierellä esimerkiksi tulkkaamassa. Opin sen verran espanjaa, että pystyin joitakin peruslauseita, kuten ”tulen petaamaan vuoteen” ja ”oletteko jo lopettaneet ruokailun” sanomaan ja näin ollen potilaiden kanssa pääsi juttelemaan.

Lähes kaikki toimenpiteet, joita osastolla suoritettiin, olivat minulle tuttuja entuudestaan. Oman jännityksensä asiaan toi se, ettei yhteinen kieli ollut sataprosenttinen. Osastolla hoidettiin laajakirjoisesti kaikkia leikkauksessa olleita, joten paljon erilaisia diagnooseja tuli vastaan. Yritin itse aina paneutua joihinkin hieman tarkemmin, jotta tietämykseni näistä syventyisi. Mielestäni osastoharjoitteluni sujui hyvin. Sain syventyä kirurgisen potilaan hoitotyöhön ja opin myös espanjalaisten sairaanhoitajien työasenteesta hieman rentoutta omaan työskentelyyni. Harmittavaa oli se, että sairaalassa ei paljon englantia puhuttu enkä itse puhu paljoa espanjaa. Koin, että olisin kaivannut lisätukea harjoitteluni aikana nimenomaan siinä tilanteessa kun jotain asiaa ollaan menossa tekemään. Tarkoitan, jos jonkin toimenpiteen suorittamisesta on kauan aikaa, niin voidaan jutustellen sairaanhoitajan kanssa kerrata asia. Kansainväliset potilaat olivat ehdottomasti pieni piristys, muuten niin espanjankieliseen arkeen. He yleensä puhuivat sujuvaa englantia.

Teho-osastolla, jossa vietin viimeiset neljä viikkoa oli todella mukavaa. Viihdyin siellä ehkä jopa paremmin kuin osastolla. Koin itselleni vahvuudeksi sen, että olin viime syksynä 3 viikkoa teho-osastolla, sillä teho-osaston toimintatavat olivat minulle tuttuja ja ympäristö itsessään tuntui kovin kotoisalta (jos näin voi sanoa). Mielestäni harjoitteluni kehitti minua ammatilliseen kasvuun. Sain harjoittaa kädentaitojani, syventyvä sairauksiin, kohdata potilaita. Ja mikä tärkeintä, vieläkin haluan valmistua sairaanhoitajaksi ja oikeastaan toisessa maassa suorittamani harjoittelu vahvisti, että oikeaan ammattiin olen suuntautumassa. Opittavaa on, mutta on myös halua oppia. Oli hienoa nähdä, kuinka toisessa maassa potilaita hoidetaan. Esimerkiksi aseptiikka ei hoitajilla ole samalla tasolla kuin meillä Suomessa, pystyin kuitenkin itse toimimaan aseptisen omantunnon mukaan. Ehdottomasti kannatti lähteä työharjoitteluun ulkomaille. Tästä on hyvä jatkaa kohti valmistumista ja viimeistä syventävää harjoittelua.