Taustaa
Opiskelen Porissa sosionomi-diakonin pätevyyttä ja lähdin helmikuun alussa suorittamaan moninaisuus ja monikulttuurisuus -harjoitteluani Saksaan, tarkemmin sanoen Lyypekkiin ja Hampuriin. Harjoittelupaikaksi valikoitui edeltävänä syksynä Pohjois-Saksan suomalainen merimieskirkko.
Minulla oli aikaisempaa työkokemusta merimieskirkon työstä kotimaassa ja myös saksalaisia sukujuuria, joten aivan tuntemattomaan lähtenyt. Juuri tähän
liittyvätkin suurimmat syyt, jotka vaakakupissa eniten painoivat, kun tein
valintaa missä suorittaisin harjoitteluni. Tottakai jokin itselle täysin vieras ympäristö olisi ollut valintana myös kehittävä, mutta näin kaksikieliseen perheeseen
syntyneenä, sitä todella usein pohtii millaista siellä toisessa maassa eläminen nyt mahtaisi tuntua. Kun tämä harjoittelu Pohjois-Saksaan mahdollistui, ajattelin tässä
olevan loistava sauma vahvistaa myös saksankielen taitoani ja saksalaista osaa
identiteetistäni. Neljän kuukauden jälkeen sanoisin, että juuri nämä henkilökohtaiset tavoitteet toteutuivat mainiosti. Tulevaisuutta ajatellen oli erinomaista nyt nähdä miten hyvin saksalaisessa elämänmenossa viihtyi ja, että kielellisesti pärjäsi hyvin.
Pohjois-Saksan merimieskirkko harjoittelupaikkana
Pohjois-Saksan suomalainen merimieskirkko koostuu kahdesta toimipisteestä, Hampurin merimieskirkosta ja Lyypekin merimieskirkosta. Profiileiltaan ja työmuodoiltaan kirkot ovat hieman erilaisia ja merimieskirkkotyön kokonaiskuvan saamiseksi oli hyvä tehdä työtä molemmissa. Hampurissa suomalainen merimieskirkko on toiminut vuodesta 1901 alkaen. Nykyisessä paikassaan ja kiinteistössä se on ollut vuodesta 1966. Merimieskirkosta on vuosikymmenten myötä muotoutunut
monille liikkuville suomalaisille sekä suur-Hampurin alueella asuvalle
suomalaiselle siirtokunnalle ja heidän perheilleen tärkeä paikka. Se on tullut
tutuksi myös monille saksalaisille, joilla on usein jonkinlainen side Suomeen. Merimieskirkon työ on Hampurissa hyvin monipuolista. Se on oikeastaan kulttuurikeskus, jossa järjestetään runsaasti muun muassa konsertteja, taidenäyttelyitä, leffailtoja ja seurataan suomalaisten menestystä urheilu- ja viihdetapahtumissa. Kirkolta löytyy Suomi-kauppa, sauna, kahvila ja luonnollisesti kirkkosali, jossa viikottain pidetään hartauksia sekä kerran kuukaudessa suomenkielinen jumalanpalvelus. Merimieskirkko tarjoaa puitteet myös esimerkiksi suomalaiselle kielikoululle, lasten- ja nuortenryhmille ja varttuneen väen kerholle. Merimieskirkon sosiaalityöntekijä tekee aktiivista työtä monenlaisten kohderyhmien parissa. Etenkin vanhustyön osuus on suuri ja se pitää sisällää koti- ja laitoskäyntejä sekä aktiviteettien järjestämistä.
Lyypekin merimieskirkon sosiaalikuraattorin tehtäviin taas kuuluu pääasiassa merenkulkijoiden ja raskaan liikenteen kuljettajien sekä Lyypekissä
asuvien suomalaisten parissa tehtävä työ. Kuljettajien sekä Lyypekissä asuvien
suomalaisten parissa tehtävä työ on lähinnä kirkolla tapahtuvaa kohtaamista,
läsnäoloa, keskustelua sekä erilaisissa ongelmissa avustamista. Tällaisia
tilanteita saattavat olla esimerkiksi viranomaisten tai muiden tahojen kanssa
asioiminen saksaksi tai sairaala- laitos- ja kotikäynnit.
Merenkulkijoiden parissa tehtävä työ tarkoittaa
laivakäyntejä Travemünden ja Lyypekin satamiin saapuvissa suomalaisissa
laivoissa. Laivalla sosiaalikuraattorin tärkein tehtävä on olla tiiviin
työyhteisön ulkopuolinen kuuntelija ja keskustelukumppani sekä tarvittaessa
avustaja, kuljettaja ja yhteydenpitovälineiden tarjoaja
Harjoittelukokemuksia
Monipuolista työtä oli siis tarjolla. Hampurissa pääsin sosiaalikuraattorin kanssa tekemään kotikäyntejä, tutustumaan nuorisotyöhön ja pitämään hartauksia, joka vahvisti osaamistani jälleen diakoniatyön saralla. Lyypekissä, jossa vietin suurimman osan harjoitteluajastani, työn painopiste oli laivakäynneissä ja raskaanliikenteen kuljettajien kanssa toimimisessa. Ulko
Laivatyö oli työympäristönä aika uniikki ja se vaatii aikamoista oman persoonan peliin laittamista. Suomalaiselle merimiehelle kirkon työntekijän, eli jonkun laivan ulkopuolisen ihmisen käynti oli usein todella arvokas. Työntekijänä ei usein tiennyt, millainen tilanne laivalla oli vastassa ja millaista tarvetta merimieskirkon palveluille kunakin kertana oli. Rekkakuskien kanssa toimiminen oli antoisaa. Euroopassa vuosia ajaneille suomalaiskuskeille juttuseura, sauna ja suomalaiset elintarvikkeet ovat työhyvinvointia parantavia seikkoja.
Harjoittelu antoi myös hyvän käsityksen ulkosuomalaisten kanssa toimimisesta. Niin kirkon kuin merimieskirkon tekemästä ulkosuomalaistyöstä. Moni oli asunut ulkomailla jo vuosikymmeniä ja merimieskirkko oli se tekijä, joka tuki suomalaista identiteettiä ja oli monella kävijällä tärkein sosiaalista kanssakäymistä ylläpitävä paikka.
Vaihtokohteina merimieskirkon toimipisteet Euroopassa, eivät välttämättä ensituntumalla ole niitä kaikkein eksoottisimpia, koska työkielenä on useimmiten suomi ja asiakkaista suuri osa suomalaisia. Kuitenkin aktiivisesti itse menemällä, kulkemalla ja heittäytymällä eksotiikkaa on löydettävissä. Näiden kuluneiden neljän kuukauden jälkeen, olen erittäin tyytyväinen
valintaani. Sain näiltä kuukausilta itse asiassa paljon enemmän kuin
lähtiessäni ajattelin. Tulevaisuutta
varten opin paljon arvokasta niin ammatillisesti kuin itsestäni.
Mukavaa kesää kaikille,
Tuure
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.