torstai 4. kesäkuuta 2015

Harjoittelupaikkana Costa Blancan Skandinaavinen koulu

Kv-harjoitteluni suoritin Espanjan aurinkorannikolla Costa Blancan Skandinaavisessa koulussa. Koulussa opiskelevat oppilaat ovat pääosin kotoisin suomesta, ruotsista ja norjasta. Olen aikaisemminkin suorittanut yhden harjoitteluni ala-asteella ja mietin harjoitteluun lähtiessäni onko toisessa koulumaailmaan sijoittuvassa harjoittelussa järkeä sillä sosionomit eivät työelämässä useinkaan tee töitä ala-asteella. Nyt harjoittelun jo päätyttyä olen kuitenkin tyytyväinen harjoittelupaikkaan. Sain uusia kokemuksia lapsiryhmien ohjaamisesta ja koen myös kielitaitoni kehittyneen niin ruotsissa kuin englannissakin.

Rio Secon luonnonpuisto

Costa Blancan Skandinaavinen koulu on pieni ja kotoisa koulu jossa opiskelee vuodenajasta riippuen n. 50 oppilasta. Luokat ovat pieniä ja yhteishenki lasten kesken mainio. Opettajilla oli aikaa paneutua jokaisen lapsen oppimiseen ja opettamiseen. Oppilaiden toiveita ja mielipiteitä pystyttiin ottamaan huomioon paremmin kuin suurissa kouluissa ja tämän huomasi siinä kuinka kovin oppilaat pitivät koulustaan. Opiskelijana kouluun oli helppo sulautua osaksi ja koko henkilökunta tuli nopeasti tutuksi.
Yhdenvertaisuus teeman parissa pakerrusta

Harjoittelun aikana saimme ( meitä oli harjoittelussa yhtä aikaa kaksi Diakin opiskelijaa) toteuttaa vapaasti ideoitamme ja järjestimmekin harjoittelun aikana esimerkiksi aarteen etsintää, sadustusta, leikkituokioita sekä kuvasuunnistusta. Koska harjoittelumme sijoittui kevätlukukauden loppuun pääsimme mukaan monille koulun retkille joista mainittakoon esimerkiksi Rio Secon luonnonpuisto ja retki Torreviejan suolajärville.

Suolajärvi

Opin harjoitteluni aikana myös lisää suomalaisesta kulttuurista. Harjoittelun alkaessa ajattelin, että suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset lapset tuskin eroavat toisistaan muutoin kuin kielen osalta, mutta väärässä olin. Huomasin sekä itsestäni, että oppilaista, että me suomalaiset olemme esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna melkoisen varautuneita ja meidän on todella vaikea kehua itseämme ja antaa positiiivista palautetta onnistumisista niin muille kuin itsellemmekin. Tämä on ehdottomasti sellainen asia johon haluan jatkossa kiinnittää huomiota tehdessäni töitä lasten ja miksei aikuistenkin kanssa. Me suomalaiset panttaamme kehuja ja kohteliaisuuksia aivan turhaan niin muilta kuin itseltämmekin!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.