Vinkkejä Torreviejaan ja Orihuela Costalle

Torrevieja ja erityisesti sen lähellä sijaitseva  Orihuela Costan alue on erittäin suosittu alue skandinaavien, saksalaisten ja englantilaisten turistien keskuudessa. Alueella asuu myös vakituisesti paljon ulkomaalaisia.Tiesin itse vaihtoon lähtiessäni, että kohde ei välttämättä ole sitä syvintä Espanjaa ja tämä kannattaa huomioida, jos haluaa vaihdon aikana kehittää espanjankieltään  tai päästä tutustumaan pintaa syvemmältä Espanjalaiseen kulttuuriin. Tässä postauksessa siis vinkkejä juurikin Torreviejaan/Orihuela Costaan vaihtoa suunnitelevalle.

ASUMINEN

Oma harjoitteluni sijoittui Orihuela Costassa sijaitsevaan Skandinaaviseen kouluun joten asunnon hankkiminen koulun läheisyydestä oli kannattavaa. Etsimme toisen harjoittelijan kanssa yhteistä asuntoa ja päädyimme lopulta asuntoon jonka löysimme suomalaisen firman sivuilta Kahden makuuhuoneen asunto oli ainakin Helsingin hintatasoon verrattuna edullinen. Kattoterassi ja talonyhtiuön uima-allas takasivat viihtyvyyden!  Vuokrausfirman kanssa asionti sujui mutkattomasti ja saimme apua aina tarvittaessa.

http://www.vuokrausrantuu.com/

UIMARANNAT

Torrevieja ja Orihuela Costan alueella on monen monta ihanaa uimarantaa. Yksi suosituimmista rannoista on nimeltään Playa Flamenca jonne pääsee Torreviejasta bussilla. Rannoilla saa uida ympäri vuoden, mutta kioskit, baarit ja kahvilat  aukeavat vasta toukokuun puolella. Pienempiä ja yksityisempiä rantoja löytyy Playa Flamencalta rantaviivaa pitkin kohti Torreviejaa kävellessä.

KULKUYHTEYDET

Torreviejasta on hyvät kulkuyhteydet esimerkiksi Alicanteen, Malagaan, Cartagenaan ja  moneen muuhun mielenkiintoisenn kaupunkiin. Liikuimme itse lähinnä pitkän matkan busseilla joilla pääsi edullisesti ja mukavasti paikasta paikkaan. Torreviejasta on helppo tehdä päiväretkiä ainakin Alicanteen, Cartagenaan, Murciaan ja Elcheen. Vuokrasin myös perheeni kanssa auton heidän vierailunsa aikana ja teimme hauskan road tripin väillä 

Torrevieja-Granada- Gibraltar-Fuengirola-Nerja-Torrevieja.

Etenkin Nerjan kaupunki jäi mieleen kauneutensa ja tippukiviluoliensa vuoksi. Auton vuokrasimme Gold Car nimiseltä yhtiöltä ja vaikka onnistumme naarmuttamaan autoa pahasti emme joutuneet ongelmiin vaan kaikki meni vakuutuksen piikkiin. Auton vuokraaminen vakuutuksineen kaikkineen ei ollut kallista joten suosittelen ehdottomasti mikäli matkaan on lähdössä vähänkään isompi porukka. 

Työmatka oli meillä vain muutama sata metriä ja onneksemme vuokraamaamme asuntoon kuului kaksi pyörää joilla pääsimme liikkumaan. Pyörällä kaupunkiin tutustuminen oli erittäin helppoa ja alun arkailujen jälkeen uskaltauduimme polkemaan autoteitä pitkin. Pyörän vuokraaminen liikkeestä maksoi muistaakseni 9e/vrk joten pidempiaikainen vuokraaminen voi tulla melko kalliiksi. Oman pyörän           ostaminen on myös varteen otettava vaihtoehto sillä hyvän pyörän saa noin 100 eurolla ja pyörän voi vaihdon lopussa myydä eteenpäin.

MILLÄ KIELELLÄ?

Orihuela Costan alueella asioiminen esimerkiksi kaupoissa, kampaamoissa ja ravintoloissa onnistui aina englanniksi. Alueella on paljon ulkomaalisten ( enimmäkseen englantilaisten ja saksalaisten) omistamia liikkeitä joten espanjan kielen taito ei ole välttämätöntä. Bussiasemalla englannilla pärjäsi myös. Torreviejan puolellakin englantia puhuttiin pääasiassa hyvin, mutta tottakai paikalliset ovat iloisia kuullessaan turistin puhuvan Espanjaa edes hieman. En ite puhunut espanjaa lainkaan ja vaihdon aikana opin käyttämään muutamia lauseita ja sanoja joiden avulla saattoi saada vaikkapa ravintolassa hieman parempaa palvelua:)

 URHEILEMAAN

Mietimme jo suomessa, että haluamme luultavasti käydä vaihdon aikana urheilemassa kuntosalilla ja katselimme netistä etukäteen kivan näköisiä paikkoja. Kuntosaleja on alueella paljon, mutta meille suositeltiin Maxx Gym nimistä paikkaa ja sinne ostimmekin 10 kerran kortit. Satumme saamaan vielä kumpikin kaupan päälle 5 ilmaista kertaa sillä kahden kortin ostaja sai yhden kortin ilmaiseksi. Hyvä diili siis ja hintaa 15 kerralle tuli näin ollen 50e. Kuntosali oli loistava ja siellä pidettiin myös ryhmäliikuntatunteja. Kuntosalin lisäksi alueella on mukava lenkkeillä ja Orihuela Costasta löytyy myös uimahalli. Torreviejassa sijaitsevalla parin kilometrin mittaisella aallonmurtajalla voi myös juoksennella ihanissa maisemissa.

http://maxxgym.es/


Tässä siis minun kokemuksiani ja vinkkejäni asumisesta Torreviejassa/ Orihuela Costassa. Kaikkea tärkeää en varmasti muistanut kirjoittaa, mutta ehkä jotakin.

 Jag ber om ursäkt men det här är på svenska...

JÖNKÖPING/SVERIGE

Jag gjorde min praktik i Vårsol SARA i Jönköping. Vårsol SARA är en av frälsningsarmens verksamheter i Sverige. Vårsol SARA i Jönköping är ett boende för ensamkommande flyktingungdomar i åldern 16-21 år. Verksamheten startade den 1 april 2007 och sedan dess har ett 60-tal ungdomar kommit till Jönköping. Vårsol erbjuder asylsökande ensamkommande ungdomar boende, omsorg, tillsyn och påbörjar integreringen i samhället. Uppdraget för detta har Vårsol SARA fått från Jönköpings kommun. (Vårsol SARA, 2012, Verksamhetsberättelse för år 2012, s. 4.)

Yrkesroll och professionalitet

Alla av oss har någon eller några roller som är knutna till en speciell situation och som skiljer sig till de andra. Kultur, uppfostran och samvaro har en viktig betydelse i de roller som vi intar. (Cronlund, 2011, s. 63-64.) Hur vi tolkar och fyller rollen beror också på individens personlighet och livserfarenhet (Svensson, 2008, s. 95). Yrkesroll är en uppsättning beteenden som förväntad av en individ i en arbetsplats men det finns inga exakta regler, hur en individ ska bete sig (Cronlund, 2011, s. 65). ”Yrkesrollen ligger i samspelet mellan dels personen i rollen och professionens förväntningar, dels mellan organisationens uppdrag och klienternas behov”. Yrkesrollen blir alltid olika i olika organisationer. (Svensson, Johnsson, &  Leili 2008, s. 95.)

”Professionalitetet är knutet till etiska regler som reglerar förhållandet till de människor man arbetar med och kollegor.” Individens egna värderingar, normer och symboler påverkas professionella sammanfatningarna. (Bernler, 2001, s. 15.) Att vara professionell menar oftast att man är förvärvad och använder sig en yrkeskompetens som bygger på såväl teoretiska studier som praktisk erfarenhet. Professionaliseringsprocessen tar lång tid och det kräver eget engagemang och stöd utifrån (Bernler, 2001, s. 21). Man är aldrig färdig utan man måste hela tiden arbeta sig med sin utveckling (Bernler, 2001, s. 22). 

Min egen läroprocess i vårsol sara

När man arbetar med klienter har man nytta av tidigare erfarenhetet. Allmänna yrkeskompetenser kan innehålla teoretisk kunskap, erfarenhet, mognad, yrkesstolthet, en klar roll i förhållande till klient, självkännedom, empatisk förmåga, tydlighet i förhållande till andra yrkesgrupper och etik (Bernler, 2001, s. 18). Viktigaste är att ha förmåga att kunna samspela med andra människor (Cronlund, 2011, s. 66). Jag har fått mycket erfarenhet att möta olika människor i mitt tidigare jobb i laboratoriet. Jag vet vad det menar att beter sig yrkemässigt även om man möter svåra situationer. Jag kan upprätthålla lugnet även någon beter sig hotfullt. Jag har varit med i många utbildningar om hur man behandlar svåra kunder.

Frälsningsarmen har sina egna etiska vägledningar för arbetet bland barn och ungdomar som hjälper personal att uppnå rätt position bland ungdomar. Jag hade faktiskt några fördomar gällande frälsningsarmen och deras kristna värderingar. Jag är själv ateist och jag tänkte att det kan vara svårt för mig att jobba enligt deras regler. Jag var förvånad hur toleranta och öppna alla var. I personalen finns det också personer som har andra religioner. Jag tror att min största lärdom var att upptäcka hur lika grundläggande värderingar olika religioner har. Jag märkte också att jag har de samma värderingar utan att vara troende. Vi hade många diskussioner om religioner och andra kulturer och jag började tänka på de livets stora frågor. Jag hade inga svårigheter att jobba enligt frälsningsarmens värderingar. Jag tycker att värderingar är mer som generalla råd om vad det är acceptabelt och hur man ska bemöta andra.

Persolalens förhållande till ungdomar skall vara ställföreträdande förälder ur ett omsorgsperspektiv i Vårsol. (Vårsol, 2013, s. 7.) Alla ska mötas med respekt och personell ska vara ett gott exempel som andra kan ta efter. Ungdomarna kommer från svåra omständigheter och det är viktigt att förstå deras situation. Man ska vara uppmärksam på sitt eget beteende vid beröring, i ordval och vid val av plats när man har samtal med en ungdom. Olämplig fysisk eller muntligkontakt är inte tillåtet. Man ska vara varsam vilka signaler man sänder ut och håll klara gränser. Andra kan misstolka handlingar hur oskyldiga de än är. Man ska ha ett professionellt förhållande till ungdomar. Det underlättar arbetet och integritet för både personal och pojkarna. Professionalism innebär också att man ska hålla tystnadsplikt och aldrig prata om en pojke med en annan pojke. Man ska inte heller göra påståenden som man sedan inte kan stå för. I början av praktiken tänkte jag mycket mitt förhållande till pojkarna. Jag är van vid att kramas och ha varm relation med mina bekanta. Jag bestämde mig att inte ha för nära kontakt eller relation med pojkarna. Jag menar att jag hade lite mer distans när det gäller pojkarna. Jag hälsade pojkarna med att säja hej eller skakade hand och respekterade deras gränser och integritet och betedde inte som en kompis. Med detta val nådde jag lättare professionellt förhållande med pojkarna. 

Samtidigt som man arbetar med individen måste man arbeta med omgivningen (Bernler, 2001, s. 20). När man arbetar i en mångkulturell arbetsplats behöver man vara uppmärksamma för interkulturella skillnader. Det finns skillnader mellan kulturer hur man beter sig och uttrycker sina känslor. Vi använder vår egen kultur som referensram för våra tolkningar (Cronlund, 2011, s. 76-77). Stereotyper påverkar omedvetet vår uppfattning om en individ och det finns en risk att de bidrar till fördomar. (Cronlund, 2011, s. 65-67.) Man ska behandla alla rättvis och man ska inte dra några slutsatser utan att först ha kontrollerat fakta. Man ska inte heller ha favoriter bland ungdomarna, alla är lika värda.

Jag minns en händelse från första dagarna i praktiken när jag tolkade en händelse alldeles fel. Ungdomarna pratade sitt eget språk så jag kunde bara tolka deras kroppsspråk. Jag trodde att de bråkar och börjar slåss när som helst men när jag frågade om saken berättade de att de bara pratar om fotboll. Kroppsspråket har större betydelse än det talande språket men uttryck varierar också mellan kulturer (Cronlund, 2011, s. 77). Jag kommer själv från Finaland och jag är inte van att visa känslor eller tala högt så jag har fått lära mig att tolka pojkarnas beteende från nytt perspektiv. I början var det också jätte stressande att vara i så livlig och bullrig miljö men nu har jag blivit van för detta. Det finns också skillnader i respekt mellan kulturer. Det är fördel att jag är äldre än pojkarna i boendet men jag märkte att i början tog det ganska lång tid att nå respekt från några av killarna. Orsaken till detta kan hittas i de skillnaderna mellan kulturer. Vissa har också svårt att ta emot kommandot särskild från kvinnor. Man får vara uppmärksam hur man uttrycker sig och man ska använda positiv förstärkning. Man ska vara behärskad även när man känner sig trängd och påhoppad. Egenskaper som hjälper mig att arbeta med kunder är empatiförmåga, fred essens och det att jag försöker alltid förklara, vad orsak och mål är med gärningar.

En mycket viktig del i yrkesrollen är känslan att kunna hantera situationer och möten med klienter. Ibland kan man känna sig osäker när man gör slutsatser. Det är viktigt att man kan hantera osäkerhet och att alla i personalen får handledning. När man gör sin praktik är det viktigt att få stöd i den egna förändringsprocessen. Man ska inte ta upp egna problem med klienter, så det var viktigt att jag fick prata om mina tankar och bekymmer med mina handledare. Regelbunden handledning hjälpte mig att förstå bättre mina egna reaktioner och stärkte min yrkesidentitet. Egna personen utgör ett instrument i arbetet och påverkas av interaktion, så det är något som man måste lära sig att hantera (Bernler, 2001, s. 21). När man jobbar med människor är det också viktigt att komma ihåg att det inte är bara ett sätt som är rätt. Alla av oss är olika och vi kan använda olika metoder i olika situationer. Vi får komma ihåg att vi kan ändra vår egen beteende och acceptera att andra kan bete sig annorlunda än vad vi är vana vid. (Cronlund, 2011, s. 65-67.) Jag tycker att jag lärde mig att sätta gränser bättre under praktiken men det finns fortfarande behovet för mig att utveckla i detta. Ibland känns det att jag var för snäll mot pojkarna. Det betyder inte att jag hade låtit de göra saker som är inte tillåtet, det betyder att mitt sätt är bara mjukare. Det kan vara svårt att hitta balans, ibland behöver man bara använda strängare metoder. Jag tycker också att några av personalen var för hårda mot pojkarna. Det händer ingen lärande om man inte berättar varför man måste göra något eller på något viss sätt, enbart kommandot skapar bara motstånd.

Det finns en sak som fångade min uppmärksamhet. Det finns några i personalen som brukar sitta alltid på kontoret. Det är helt okej om man jobbar där men om man para gör sina egna saker är det inte okej. Det har varit diskussion om detta i personalmötet men detta har inte blivit bättre. Själv valde jag att jag försökte vara i närvaro för pojkarna så mycket som möjligt, jag följde dem även till aktiviteter. Jag märkte att pojkarna uppskattade detta mycket. Det finns också en del man kan inte göra som en praktikant eller ens ensam som personal. Eftersom man rekommenderar att det skall finnas alltid två personel i rummet begränsar det möjligheter att hjälpa pojkarna i träningslägenheter. Det är inte ofta att det finns tid för detta. Jag skulle ha velat hjälpa dem pojkarna mer men det var inte tillåtet att gå till deras lägenheter själv. Annars är jag nöjd med min praktik och detta jag fick göra. Jag fick vara med i allt och jag tycker att jag har utvecklat både som person och som professionell. En riktig bra upplevelse.

 -PÄIVI-

REFERENS

 Bernler, Gunnar; Cajvert, Lilja; Johnsson, Lisbeth & Lindgren, Hans. (2001). Psykosocialt arbete ideer och metoder. Stockholm: Natur och kultur.

Cronlund, Katri. (2011). Människan socialt och kulturellt. Stockholm: Bonnier.

Svensson, Kerstin; Johnsson, Eva & Laanemets, Leili. (2008). Handlingsutrymme utmaningar i socialt arbete. Stockholm: Natur och kultur.

Vårsol SARA, (2013). Verksamhetsberättelse för år 2012. Frälsningsarmen.

Pohdintoja Aurinkorannikon harjoittelusta.

Aurinkorannikon ulkosuomalaiset eläkeläiset ovat kirjava joukko. Osa on ”perinteisiä” eläkeläisiä, jotka ovat eläkepäivien koitettua muuttaneet lämpimään ja kesäisin vierailevat kotimaassa mökkeilemässä. Joukkoon mahtuu myös sairaseläkeläisiä, työkyvyttömyyseläkeläisiä ja jo ennen eläkeikää jonkun syyn takia Espanjaan muuttaneita, jotka ovat jääneet maahan asumaan.

Monella muuton syynä on ollut ongelmat kotimaassa. Moni tuntui olevan paossa jotain ja lähtenyt Espanjaan aloittaakseen uuden elämän. Ongelmat kotimaassa saattoivat olla taloudellisia ongelmia, avioeroa, läheisen kuolemaa, päihdeongelmia, työttömyyttä, yksinäisyyttä ja osa oli muuttanut sairauden takia. Harvassa oli ne ikääntyvät, jotka olivat muuttaneet vain halusta nähdä maailmaa.

Aurinkorannikon ulkosuomalaiset ovat muutenkin erikoinen ryhmittymä, he ikäänkuin elävät omassa Suomi-kuplassaan integroitumatta tai välttämättä eivät edes halua integroitua Espanjan yhteiskuntaan. Moni pitkään asunut ei osaa kieltä eivätkä he koe sitä välttämättömäksi opetella. Varsinkin Fuengirolassa suomalaisyhteisö on suuri ja lähes kaikki palvelut saa suomen kielellä, tarjolla on myös tulkkeja virastoissa asioimiseen.

Suomalaisväestö on tuntumani mukaan monimuotoisempaa kuin vastaavankokoisella paikkakunnalla Suomessa. Sosio-ekonomiset taustat ovat moninaiset kuten myös kotipaikkakunnat Suomessa. Samanlailla kaikki kuitenkin kaipaavat todellista kohtaamista ja keskustelua. Jokainen kaipaa olla kiinnostuksen kohteena. Vanhuksia ei missään nimessä saa pitää tietämättöminä ja heidät kaikki on kohdattava tasavertaisina. Sen olen oppinut, että jokaiselle ihmiselle on hyvä puhua samanlailla eikä muuttaa sanavalintojaan tai intonaatiotaan keskustelukumppanin mukaan. Ihmiset tykkäävät puhua itsestään ja kun heille antaa mahdollisuuden, voi antaa toiselle arvokkaan kohtaamisen kokemuksen. On oltava aidosti kiinnostunut ja mahdollistaa keskustelukumppanille tunne tärkeydestä.

Ikääntyvät tähdensivät Espanjan kulttuurin kohteliaisuussääntöjä ja toisten huomioimista. Sen opittuani, muiden ulkomaalaisten käytös vaikutti jopa töykeältä kohteliaisiin espanjalaisiin verrattuna. Oli ihanaa antaa vanhusten muutenkin opastaa ja opettaa. He opettivat kieltä ja maan yleisiä toimintatapoja. Huumoria viljeltiin paljon! Huumori toimii monessa tilanteessa, jos muuten ei esimerkiksi mene kielellisesti ihan putkeen. Kun hymyilee ja katsoo silmiin osoittaa yhteistyöhalukkuutensa. Pääsin myös haastamaan itseäni heidän kanssaan esimerkiksi johtamalla laulua, jota en ole koskaan tehnyt sekä keskustelemalla kriittisesti maailman asioista. Hyviä ja erilaisia mielipiteitä!

Ulkosuomalaisen kuin myös kotimaassa asuvan ikääntyvän tulisi miettiä vielä hyvässä kunnossa ollessaan miten pitkään pärjää kotona ja mitä vaihtoehtoja sille on, kun kunto ei enää riitä. Haluaako muuttaa Suomeen vai jäädä Espanjaan? Moni ei ole näitä asioita miettinyt ja muutama tapaus tulikin vastaan, jossa henkilö oli joutunut sairaalaan eikä enää ollut paikkaa mihin mennä eikä oikein varallisuuttakaan. Ihminen jää aika tyhjän päälle, jos ei ole suunnitelmaa vanhuuden varalle eikä tukiverkostoa, jonka kanssa sitä toteuttaa. Seurakunnalla on tällöin iso rooli ihmisten asioitten selvittelyssä, joilla ei ole läheisiä paikkakunnalla. Hyvä vanhuus kuuluu kaikille ja sitä tulisi suunnitella etukäteen.

Yleisesti Aurinkorannikon seurakunnan harjoittelusta.

Olin harjoittelussa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Espanjassa, Aurinkorannikon seurakunnassa Fuengirolassa. Seurakunnalla on kolme kohtaamispaikkaa, joista kaksi on Fuengirolassa ja yksi Torremolinoksessa. Seurakunta myös vuokraa katolisia kirkkoja sunnuntaimessuihin paikallisilta seurakunnilta. Seurakunnassa työskentelee kaksi vakituista pappia, joista diakoniapappi toimi ohjaajanani. Talvipappi sekä -kanttori valitaan tehtäväänsä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vakituisena työntekijänä on myös lapsityön ohjaaja.

Seurakunnan toiminta on suunnattu suomalaisille, jotka asuvat rannikolla vakituisesti, oleilevat alueella satunnaisesti tai ovat viikkoturisteja. Toiminta on yleisluonteeltaan seurakuntien tapaan avointa, muutamia suljettuja ryhmiä lukuunottamatta. Seurakunnassa toteutuu seurakunnan perustehtävät lapsityöstä vanhusten ystäväpalveluun, toiminta on monipuolista vaikka tekijöitä on vähän. Vapaaehtoisten panos on merkittävä päivittäisen toiminnan pyörittämisessä. Suurin osa seurakunnan vapaaehtoisista toimijoista ja kävijöistä on eläkeikäisiä tai eläkkeellä olevia.

Itse toimin seurakunnan tehtävissä partion vetäjänä 1.-2. luokkalaisille Lumipartiolaisille, vanhainkodissa kävin lukemassa ääneen suomalaista kirjallisuutta, osallistuin lähivuorten vaelluksille ja pyhiinvaellusiltoihin, tein kotikäyntejä liikuntarajoitteisen vanhuksen sekä afasiaa sairastavan vanhuksen luona, osallistuin Fuengirolan Turistikirkossa järjestettäviin Laulu soikoon -iltoihin, annoin atk-apua sekä toimin messuavustajana. Nämä tehtävät kuuluivat viikko-ohjelmaani, lisäksi olin rippikoululaisten kanssa sekä kävin vierailuilla muunmuassa sairaalassa ja espanjalaisessa vanhaiskodissa.

Seurakunnan toiminta keskittyy talvikauteen, jolloin suomalaisia on rannikolla talven vietossa. Kausi alkaa syys-lokakuussa ja päättyy maalis-huhtikuussa. Aktiivisimman kauden ulkopuolella pyörivät sunnuntaimessut ja kohtaamispaikat ovat auki kerran viikossa. Talvella seurakuntakodilla toimii päivittäin kahvila, jonka yhteydessä on kirjasto.

Asunto tulee hankkia itse, alueelta löytyy monia asunnonvälittäjiä ja majoittumaan pääsee halvallakin. Sähkö on kallista ja varsinkin kylmänä kautena asunnot ovat kylmiä, joten lämmityskuluihin saattaa mennä yllättävän paljon rahaa.

Maan sisällä liikkuminen on verrattain edullista, joten kannattaa tutustua maahan. Alueet ovat hyvin erilaisia keskenään. Fuengiriolan sisällä matkat ovat lyhyitä, joten kävelemällä pääsee helposti paikasta toiseen, eikä paikallisbussilla liikkuminenkaan hinnakasta ole.

Walesin vaihto

Opiskelen sairaanhoitajaksi toista vuotta Diakin Helsingin toimipisteessä. Lähdin helmikuun puolessa välissä työharjoitteluun Walesiin Swanseaan. Matkan valmistelu oli työlästä ja siihen kuului paljon paperisotaa. Silti haastavin osa matkalle lähtöäni oli pyörän raahaaminen Helsingistä Swanseaan. Päätin ottaa pyöräni mukaan, sillä tarkoitukseni oli lähteä tekemään pitkä pyörävaellus Skotlantiin vaihdon päätyttyä. Lisäksi vihaan julkisilla liikkumista. Pyörän raahaaminen osoittautui hyväksi ideaksi siinäkin mielessä, että bussiliput Swanseassa ovat todella kalliit. Säästin lähemmäs 300€ kun liikuin Swanseassa pyörällä. Pyöräily Swanseassa tosin on haastavaa. Maasto on todella mäkistä eikä pyöräteitä ole. Vei melkein kuukauden tottua ajamaan liikenteen seassa vasemmalla puolella.

Asuin vaihtoni aikana paikassa nimeltä Hendrefoilan Student Village. Minun lisäkseni täällä asui kolme muuta suomalaista tyttöä, jotka opiskelivat samassa koulussa. Opiskelijakylä on rakennettu 60-luvulla ja siltä paikka vaikuttikin. 50 vuotta vanhat kokolattiamatot ja toimimaton viemäröinti. Äänieristeitä ei ole ja ensimmäiset kaksi viikkoa nukuinkin keittiön lattialla, sillä alakerran pojat melusivat kello neljään asti (heräsin harkkaan klo 05.00, joten ehdin nukkua huikean tunnin ajan). Lopulta kävin valittamassa melusta ja sen jälkeen olen saanut nukkua omassa huoneessa. Jäin ehkä asunnolta kaipaamaan kansainvälisempää meininkiä. Meitä kun asui täällä neljä suomalaista, emme tietenkään puhunut muuta kuin suomea. Minulla oli korkeat tavoitteet kielen oppimisen suhteen. Osasin ennestään jo melko hyvin englantia, mutta halusin oppia puhumaan kieltä sujuvammin. Se ei onnistunut kun kolmen kuukauden aikana puhuin 70 % suomea. Harkassa harva ehti jutella kanssani mitään syvällisempää. Liityin paikalliseen Crossfit seuraan viimeisen kuukauden aikana ja tuolloin pääsin parhaiten petraamaan kielitaitoani.

Kuulin tulevat harjoittelupaikkani noin viikkoa ennen matkaan lähtöä. Kumpikaan paikka ei vastannut sitä, mitä niiden piti olla. Lähdin siis suorittamaan kirurgista ja mielenterveystyön harjoittelua. Ensimmäinen paikka oli kardiologisella ja toinen paikka dementiaosastolla. Laitoin heti tiedon saatuani viestiä Swansean koordinaattorille ja sanoin, etteivät nämä paikat vastaa sitä, mitä niiden piti olla. Sain vastaukseksi, että kyllä asiat järjestyvät kunhan saavun paikalle. Myös koululta koordinaattori laittoi viestiä, että voivatko he järjestää minulle sopivammat paikat. Paikalle saavuttuani koordinaattori kuitenkin ilmoitti, ettei heillä ole tarjota minulle muuta paikkaa ja että kaikki mielenterveystyön paikat ovat muuttaneet 30 mailin päähän. Olin pyytänyt haastavampaa mipin paikkaa aiemman kokemukseni perusteella, joten kuulemma tämä dementia osasto olisi haastavin paikka mitä löytyy.

Aloitin harjoitteluni Morristonin sairaalan Cyril Ewans –osastolla. Osastolla oli kardiologisia potilaita, jotka olivat menossa leikkaukseen tai tulossa leikkauksesta. Osasto oli hyvin kiireinen eikä kenelläkään oikein ollut aikaa ohjata minua. Oman nimetyn ohjaajani näin kerran. Suurimman osan päivästä seisoin hoitajien pöydän ääressä ja luin esitteitä. Välillä minua pyydettiin avustamaan jotain potilasta vessassa tai suihkussa ja mittaamaan heidän vitaalejaan. Lääkkeiden antoa pääsin seuraamaan vierestä. Tavallaan oli turhauttavaa katsoa vierestä iv-lääkkeiden valmistusta ja antoa, koska olen Suomessa sitä päässyt jo tekemään. Tiesin kuitenkin jo vaihtoon lähtiessäni, että Iso-Britanniassa hoitajat eivät pääse tekemään niin paljoa kuin Suomessa ja olin valmistautunut siihen, etten pääse harjoittamaan kädentaitojani. Hoitajat olivat yllättyneitä, kun kerroin, että opiskelijat saavat valmistaa iv-lääkkeitä, kanyloida ja katetroida. Täällä esimerkiksi lääkäri katetroi potilaat. Osastolla ei ole minkäänlaista hygieniaa. En nähnyt kertaakaan, että joku henkilökunnasta olisi ottanut käsidesiä tai pessyt kätensä. Jos lääke tippui lattialle, ei se haitannut mitään, se laitettiin paljain käsin suoraan potilaan suuhun. Hoitajilla ei myöskään ollut määrätietoisuutta ja organisointikykyä työskentelyssään toisin kuin Suomessa. Kaikki dokumentointi tehtiin käsin eikä tietokoneelle.

Päätin eräänä päivänä soittaa omatoimisesti leikkaussaliin ja pyytää, pääsenkö seuraamaan leikkausta. Hoitaja toivotti minut heti tervetulleeksi. Pääsin heti seuraamaan ohitusleikkausta. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja heillä oli aikaa ohjata minua. Jopa lääkärit kertoivat minulle koko ajan, mitä he tekivät. Joku huolehti koko ajan, että jaksanko tai tarvitsenko tauon. Omalla osastollani en meinannut saada pitää edes taukoja, vaikka minulla ei edes ollut mitään tekemistä. Tunnelma leikkaussalissa oli rento. Hoitajat kertoivat kirurgivitsejä ja muutenkin porukka oli huumorintajuista. Meno oli täysin eri kuin osastolla, missä tunnelma oli todella kireä. Päivän päätteeksi henkilökunta toivotti minut tervetulleeksi uudelleen. Menin heti seuraavalla viikolla taas seuraamaan leikkausta. Pääsin samassa sairaalassa tutustumaan myös kardiologisen tehohoito-osastoon ja palovammaosastoon. Kuitenkin kaikkein opettavaisin ja mielenkiintoisin paikka oli leikkaussali.

Seuraava harjoitteluni oli Cefn Coedin Heddan osastolla. Odotin jo kauhulla millaista harjoitteluni tulisi osastolla olemaan. Olin kuullut sairaalasta vain negatiivista tätä ennen. Ensimmäisenä päivänä aloitin työt yhdeksältä aamulla. Päivän aikana jutustelin asukkaiden kanssa ja join teetä. Vaikutti ihan rennolta. Pääsin kotiin jo kahdelta. Ajattelin, että eipä tämä pahalta vaikuta, vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä haastavan mielenterveystyön kanssa, mitä olin toivonut. Seuraavana päivänä aloitin työt kello seitsemän. Yön aikana oli iskenyt sitten ripuliepidemia ja aamuni alkoi vaippojen vaihdolla ja ripuleiden siivoamisella. Tämän jälkeen päädyin tarjoileman aamiaista. Aamiaisen tarjoilu osoittautui erittäin haastavaksi, koska mikään annos ei ollut sellainen niin kuin sen piti olla. Juoksin keittiön ja ruokasalin väliä laimentamassa teetä, leikkaamassa leipää oikean malliseksi, tuomassa sitä ja tätä. Tee oli joka kerta liian haaleaa tai liian kuumaa. Jossain kohtaa aloin ihmettelemään, missä kaikki muu henkilökunta on, kun aloin hukkumaan töihin. Asukkaat alkoivat jopa hermostua kun eivät saaneet sopivaa teetä ja yksi mummo tuli hakkaamaan keittiön ovat kävelykepillään. Kaikki muu henkilökunta oli kulman takana teellä. Henkilökunta taisi huomata ilmeestäni, etten ollut tyytyväinen heidän teehetkeensä ja kysyi onko kaikki hyvin. Odottamatta vastausta he tokaisivat, että ”tulet tottumaan tähän.” Tässä kohtaa alkoi harmittamaan kunnolla, sillä olin odottanut pitkään mipin harkkaa. Olin odottanut harkkaa sitä asti, kun aloitin koulun, sillä haluan suuntautua mielenterveystyöhön. Myös siinä mielessä harkka on tärkeä, että näen onko mielenterveystyö oma juttuni. Tämän harjoittelun perusteella se ei ole.

Laitoin palautetta paikasta koululle sekä Swansean yliopistolle. Minulle luvattiin etsiä uusi harjoittelupaikka ja saisin ottaa myös kursseja yliopistolta. Harjoitteluni loppuu huomenna enkä ole näistä mitään saanut. Omatoimisesti otin yhteyttä erilaisiin vapaaehtoispaikkoihin Swanseassa ja pyysin päästä tutustumaan. Pääsin tutustumaan paikkaan, missä tuetaan ihmisiä pääsemään irti päihteistä. Vietin paikassa päivän ja tutustuin heidän toimintaansa ja projekteihinsa. Opin yhden päivän aikana enemmän, kuin koko Cefn Coedissa oloaikana.

Vaikka harjoitteluni ei ole sujunutkaan aivan niin kuin sen piti, olen täysin ihastunut Swansean kaupunkiin ja sen ympäristöön. Täällä on löytyvät kaikki lajit, mitä tykkään harrastaa. Täällä pystyy harrastaa maastopyöräilyä, kiipeilyä, surffausta, melontaa, maastojuoksua ja retkeilyä. Olen tehnyt monta reissua Gowerin alueella pyöräillen, juosten ja kävellen. Gower on kauneimpia paikkoja, missä olen koskaan käynyt. Joka kerta alueelle mennessä yllätyn uudestaan ja uudestaan, kuinka kaunis luonto täällä voikaan olla. On ihan huikeaa ajella lampaiden ja hevosten seassa ja ihailla merimaisemaa jyrkänteen päältä tai pysähtyä picnicille ja katsoa auringonlaskua merelle. Swansean kaupungissa en ole paljoakaan viettänyt aikaa, mutta Swansean edustalla olevalla monen kilometrin mittaisella hiekkarannalla olen käynyt monesti viikon aikana. Opiskelijaelämässä en ole ollut millään tavalla mukana. Ihmiset, joihin olen tutustunut täällä, ovat olleet muita maastopyöräilijöitä tai urheilijoita. Walesilaiset ihmiset ovat todella sosiaalisia ja ystävällisiä. Ei ole mennyt päivääkään, etten olisi jutellut lenkkipolulla tai kauppareissulla jonkun paikallisen kanssa. Kerran jäin juttelemaan viereisen kirkon pastorin kanssa, joka kutsui minut katsomaan kastetta ja tutustumaan hänen perheeseensä. Todella hieno kulttuurillinen elämys. Kahden seuraavan viikon aikana käyn vielä tutustumassa Afan Forest Parkiin, joka tarjoaa satoja kilometrejä maastopyöräpolkuja sekä Brecon Beaconiin, joka on Etelä-Walesin suurin kansallispuisto. Täällä on niin paljon tutkittavaa ja tehtävää, etten malttaisi tulla takaisin Suomeen. 

-Vilja

Wales

WALES 26.2.-30.5.2015

Syksy 2014 juuri kun olimme ostaneet lentoliput Gatwickin lentokentälle.

Matka Walesiin tosissaan alkoi jo viime vuoden syksynä 2014, kun luokkatoverini epäröi omaa lähtöään. Itselläni oli tarkoitus lähteä Afrikkaan jossakin vaiheessa opintoja, mutta huomasin muuttavani ajatukseni puheeksi: "mitäpä jos mä lähtisin sun mukaan?"

Ennen aamu seitsemää, skumppapullo pysyi visusti piilossa muovipussissa!

Kaiken maailman lomakkeiden täyttäminen omien koulutöiden lisäksi oli raskasta aikaa, mutta Helsinki-Vantaan lentokentällä 26.2.2015 ennen kello aamu seitsemää skumppapullo korvasi kaiken. Silloin tajusin, että se on menoa nyt. En ollut ikinä aikaisemmin ollut ulkomailla viikkoa pidempään. Poikaystävälle hyvästien jättäminen oli vaikeaa, mutta tiesin hänen tulevan käymään pääsiäisen aikaan.

Kolme tuntia kesti lento Gatwickin lentokentälle. Olimme katsoneet Suomessa jo valmiiksi bussiliput Walesiin NationalExpressin kautta. Käytäntö lippujen hankinnassa on sama kuin Suomessa, mitä aikaisemmin ostaa, sitä halvemmalla pääsee. Kannattaa siis katsoa jo etukäteen bussiliput ja ostaa ne. Bussilla matkustaminen kestää liikenteestä riippuen 5-6 tuntia. Junalla noin 3 tuntia, mutta hinnat ovat usein kalliimmat. Briteissä toimii myös Onnibussin kaltainen Megabus, jolla matkat voi saada hyvinkin edulliseen hintaan! Vaihtoehtona on myös tutkia kimppakyytimahdollisuuksia. Ohessa linkkejä, joita kannattaa tutkiskella:

http://www.nationalexpress.com/home.aspx
http://uk.megabus.com --> Megabus kulkee Victoria Coach Station - Swansea Bus Station väliä. Jos lennät Gatwickiin, katso saatko halvemman bussiyhteyden Gatwick - Victoria Coach Station EasyBus:sin kautta (http://www.easybus.co.uk)
http://www.thetrainline.com
http://www.blablacar.co.uk  (kimppakyytisivusto)

Kun saavuimme Walesiin Swanseaan Hendrefoelan Studen Villageen reaktiomme oli... No oli mitä oli. Kuulimme huhua myöhemmin, että olemme viimeisiä opiskelijoita, jotka asuvat täällä, jonka jälkeen nämä talot puretaan tai myydään (onneksi !) Britannia on kuuluisa jo valmiiksi huonoista ikkunaeristyksistään ja kokolattiamatoista. Ensimmäinen yö ei siis ollut kovinkaan nautinnollinen...

Morristonissa menossa leikkaukseen. 

Ensimmäinen harjoitteluni oli Morristonin sairaalassa, joka Suomessa vastaa Meilahden sairaalaa; kaikki erikoisosaamiset tapahtuvat Morristonissa ja kuten HYKS:ssä, lääketieteen opiskelijoita ja opettajia oli osastolla paljon. Tarkoitukseni oli suorittaa AHT:n kirurgisen hoitotyön harjoittelu Pembroke-osastolla, jossa tyypillisimmät potilaat olivat erilaisista onnettomuuksissa kätensä/sormensa vaurioittaneet miehet tai rintasyövästä kärsivät naiset.

Walesissa on käytössä erivärisiä työvaatteita, lila on opiskelijoiden väri, tummansininen osastonhoitajien, siniset Staff Nursen (sairaanhoitajan) ja vihreät vastaavat lähihoitajia. Morristonissa minulla toimi ohjaajana sinipukuinen Jason, joka antoi minun tehdä enemmänkin mitä opiskelijat usein saivat tehdä. Jason asui opiskelijakylämme vieressä ja tarjoutui usein antamaan kyydin Morristoniin ja -takaisin.

Tyypillisimpiä tehtäviä mitä Morristonissa sain tehdä olivat haavasiteiden vaihdot ja lääkkeiden jakaminen (ohjatusti). Suosittelen tekemään osastolla yövuoroja! Silloin voi päästä tekemään myös jotain paikallisilta opiskelijoilta kiellettyä (kuten sekoittamaan infuusionesteitä ja letkuttamaan ne). Pääsin myös kahtena päivänä seuraamaan leikkaussaliin leikkauksia. Ensimmäisellä kerralla potilaalla oli koiranpureman seurauksena enää 30% käsivarresta jäljellä olkavarressa, ja hänellä siirrettiin selästä ihoa ja lihasta käsivarteen. Leikkaus oli pitkä mutta erittäin mielenkiintoinen. Toisella kerralla pääsin seuraamaan potilaita, joilla operoitiin sormia tai varpaita erilaisten onnetomuuksien vuoksi.

Saapuessani osastolle kiinnitin huomiota henkilökunnan käsihygieniaan ja aseptisuuteen; oltuani osastolla muutaman viikon huomasin henkilökunnan käyttävän käsidesiä (jota aiemmin ei kulunut tippaakaan), sekä käsienpesua. Käsikorut olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja aseptisuudesta ei pidetty kunnolla kiinni. Kyseenalaistin monesti aseptisuuden osastolla, mutta ainut joka muutti toimintatapojaan oli oma ohjaajani.

Mikä se nimi oli?!

Harjoittelun päätyttyä vein osastolle Pihlaja-karkkeja, koska henkilökunta oli hienosti opetelleet sanomaan nimeni ("Pikla", "Piip", "Philha"... Rakkaalla lapsella on monta nimeä?!). Toisen opiskelijan mentyä paikalle sain kuulla karkkien olevan edelleen siellä syömättä...

Toinen harjoittelu ja käytännön asioita

Toinen harjoitteluni oli mielenterveys- ja päihdetyönharjoittelu (MIP). Tein sen Cefn Coedissa, joka ymmärtääkseni tänä kesänä lopetetaan ja osastot siirretään muihin yksiköihin. En saanut vaikuttaa harjoittelupaikkoihini ja työskentelin ward 3, jossa potilaat olivat enimmäkseen masentuneita ja/tai muistisairaita (hyvä kuntoisia) vanhuksia.

Cefn Coedin käytävä osastolle. Rakennus on toiminut aikaisemmin jonkinlaisena vesilaitoksena. Käytävät muistuttivat lähinnä kauhuelokuvien "mielisaraaloita".

Meillä MIP:in harjoittelupaikoissa oli monenlaisia ongelmia, juurikin sen suhteen mikä vastaa MIP:in tavotteita. Walesissa opiskelijat saivat lähinnä tehdä Suomessa vastaavaa perustasonhoitoa, eli avustaa aamutoimissa, vessakäynneissä, pesuissa, tarjoilla ruokaa yms. Mitään varsinaista oppimista MIP:in aiheisiin en saavanut. Itse en kokenut sitä henk. koht. ongelmaksi, sillä en ole kiinnostunut suuntautumaan mielenterveys- tai päihdetyöhön valmistuttuani.

Maisemat "Ceffarilta" kotiin lähtiessä. Toukokuun alku.

Koska harjoittelusta ei ole niin paljoa kerrottavaa, sen sijaan vapaa-ajasta on!
(Huomautuksena: olemme suurimmaksi osaksi liikkuneet kolmen koplassa, sillä neljäs meistä suomalaisista tuli aikaisemmin ja painottanut vapaa-aikansa enemmän pyöräilyyn ja urheilullisempaan vapaa-aikaan!)

Swansea Bay, huhtikuun alku

Tutustuimme ensimmäisillä viikoillamme muutamaan paikalliseen, Lukeen ja Christianiin. Kerrottuamme olevamme Suomalaisia vaihtareita ja olevamme kolme kuukautta Swanseassa, he innostuivat ja tarjoutuivat esittelemään meille paikallisia nähtävyyksiä ja kertomaan kulttuuristaan. Heidän kanssaan (ja kyydillään) olemme päässeet koluamaan kaikki Swansean ja sen ympäröivät rannat läpi, kiipeämään Walesin 2. korkeimmalle vuorelle, näkemään millaisesta asunnosta Catherine Zeta-Jones on kotoisin jne. En usko että olisin saanut näin paljoa irti tästä maasta ilman heitä!

Pennartista vähän videomatskua... Tänne opiskelijalipun First-linjat kulkivat kerran tunnisssa.

Moniin näistä paikoista pääsee myös julkisilla kulkemaan. Kuitenkaan Frst-linjat, joihin ostimme kausiliput ensimmäiisellä viikolla eivät kuljeta Swansean keskustan ympäristöä pidemmälle. Tämä siis tarkoittaa, että jokaiselle retkelle pitää ostaa oma bussilippunsa. Matka Rhossillin (yksi Euroopan upeimmista rannoista) maksaa about 5 puntaa suuntaansa.

Rhossilli Baylta, huhtikuun loppua

Rannoilla oli paljon simpukoita, meritähtiä ja muita aarteita!
Rhossilli, huhtikuun loppu.

Missä kannattaa käydä Walesissa ollessa?

- Rhossillissa, Rhossilli Bay (mahdollisuus myös     lainesurffaukseen!)
- Pennartissa 
- Pen Y Fanissa --> (http://www.nationaltrust.org.uk/article-1356405780951/)
Walesin 2. korkein vuori. Pakkaa mukaan lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta. Huipulla TUULEE! (Vinkki: pipo ja hanskat mukaan!)
- Dan Yr Ogof Caves, älä hämäänny ensimmäisistä dinosauruksista! Samlla lipulla pääsee tutustumaan kolmeen eri tippukiviluolaan ja näkemään kotieläintarhan! (Hinta about 13 puntaa. Hintansa veroinen!)
- Lontoo, Matkat Lontooseen kannattaaa katsoa edellisen postauksen linkeistä. Halvimmillaan Megabussilla pääsee alle 5 punnan.
- Muualla Englannissa. Teimme itse yön yli kestävän retken Bristoliin. Hotellien hinnat eivät ole mahdottoman korkeita. Bristolissa voi tutustua Cabot Circukseen, jos tykkää shoppailla, yöelämään, sekä nähtävyyksiin.

Cabot Circus, shoppailijan paratiisi!

 Mitä kannattaa varata mukaan Walesiin lähtiessä?

Huomasimme ensimmäisien viikkojen aikana rahan kuluvan nopeammin, mitä sen oli tarkoitus kulua. Walesissa on kallista, ellei tiedä kikkoja ja keinoja päästä halvemmalla. Meillä oli mahdollisuus pestä pyykejä pyykkituvassa, yhden pyykkikerran hinnaksi tuli noin 4 puntaa kuivureineen. Koneet toimivat miten toimivat, halvemmalla pääsee kun pesee käsin.

Bristol, maisemat sillalta

Saimme yliopiston kautta ruuanlaittovälineet, sekä astiat. Niissäkn oli tosin puutosta, kuten juustohöylä. Halvimpia ruokakauppoja olivat Lidl (jotka sijaitsivat huonosti autottomille) sekä Tesco. Liha oli omasta mielestäni kallista. Esim. valmiiksi marinoidut kanat olivat kalliimpia kuin marinoimattomat.  

Bristol, Clifton Suspension Bridge Trust (kuva otettu liikkuvasta autosta...)

Lähdimme helmikuun lopussa ja öisin saattoi olla vain muutama aste lämmintä. Kannattaa ottaa siis paljon lämmintä vaatetta mukaan, pipo (Swanseassa tuulee välillä todellakin kylmästi!) sekä hanskat. Meillä oli tuuria, sillä sateita ei ollut kamalan useasti. Kumisaappaat ja sadetakki ovat kuitenkin fiksu vaihtoehto ottaa mukaan. Hyvät kävylykengät, sillä bussi ei vie joka paikkaan ja suurin osa vapaa-ajan tekemisistä on luonnossa oleilua ja seikkailua. Sisäkengät, sillä osan lattioista peitti kokolattiamatto. Suomalaisia herkkuja, kuten salmiakkia, ruisleipää ja suklaata tulee ulkomailla aina ikävä! Paikalliset karkit eivät olleet kummoisia...

Kaikista tärkein mukaan otettava on kuitenkin avoin retkimieli!

Tämä aamupala oli päivän pelastus toukokuussa.

HAUSKAA MATKAA SEURAAVILLE LÄHTIJÖILLE!

Harjoittelukokemuksia Pohjois-Saksan merimieskirkossa

Terve!

Taustaa

Opiskelen Porissa sosionomi-diakonin pätevyyttä ja lähdin helmikuun alussa suorittamaan moninaisuus ja monikulttuurisuus -harjoitteluani Saksaan, tarkemmin sanoen Lyypekkiin ja Hampuriin. Harjoittelupaikaksi valikoitui edeltävänä syksynä Pohjois-Saksan suomalainen merimieskirkko. 

Minulla oli aikaisempaa työkokemusta merimieskirkon työstä kotimaassa ja myös saksalaisia sukujuuria, joten aivan tuntemattomaan lähtenyt. Juuri tähän liittyvätkin suurimmat syyt, jotka vaakakupissa eniten painoivat, kun tein valintaa missä suorittaisin harjoitteluni. Tottakai jokin itselle täysin vieras ympäristö olisi ollut valintana myös kehittävä, mutta näin kaksikieliseen perheeseen syntyneenä, sitä todella usein pohtii millaista siellä toisessa maassa eläminen nyt mahtaisi tuntua. Kun tämä harjoittelu Pohjois-Saksaan mahdollistui, ajattelin tässä olevan loistava sauma vahvistaa myös saksankielen taitoani ja saksalaista osaa identiteetistäni. Neljän kuukauden jälkeen sanoisin, että juuri nämä henkilökohtaiset tavoitteet toteutuivat mainiosti. Tulevaisuutta ajatellen oli erinomaista nyt nähdä miten hyvin saksalaisessa elämänmenossa viihtyi ja, että kielellisesti pärjäsi hyvin. 

Pohjois-Saksan merimieskirkko harjoittelupaikkana

Pohjois-Saksan suomalainen merimieskirkko koostuu kahdesta toimipisteestä, Hampurin merimieskirkosta ja Lyypekin merimieskirkosta. Profiileiltaan ja työmuodoiltaan kirkot ovat hieman erilaisia ja merimieskirkkotyön kokonaiskuvan saamiseksi oli hyvä tehdä työtä molemmissa. Hampurissa suomalainen merimieskirkko on toiminut vuodesta 1901 alkaen. Nykyisessä paikassaan ja kiinteistössä se on ollut vuodesta 1966. Merimieskirkosta on vuosikymmenten myötä muotoutunut monille liikkuville suomalaisille sekä suur-Hampurin alueella asuvalle suomalaiselle siirtokunnalle ja heidän perheilleen tärkeä paikka. Se on tullut tutuksi myös monille saksalaisille, joilla on usein jonkinlainen side Suomeen. Merimieskirkon työ on Hampurissa hyvin monipuolista. Se on oikeastaan kulttuurikeskus, jossa järjestetään runsaasti muun muassa konsertteja, taidenäyttelyitä, leffailtoja ja seurataan suomalaisten menestystä urheilu- ja viihdetapahtumissa. Kirkolta löytyy Suomi-kauppa, sauna, kahvila ja luonnollisesti kirkkosali, jossa viikottain pidetään hartauksia sekä kerran kuukaudessa suomenkielinen jumalanpalvelus. Merimieskirkko tarjoaa puitteet myös esimerkiksi suomalaiselle kielikoululle, lasten- ja nuortenryhmille ja varttuneen väen kerholle. Merimieskirkon sosiaalityöntekijä tekee aktiivista työtä monenlaisten kohderyhmien parissa. Etenkin vanhustyön osuus on suuri ja se pitää sisällää koti- ja laitoskäyntejä sekä aktiviteettien järjestämistä. 

Lyypekin merimieskirkon sosiaalikuraattorin tehtäviin taas kuuluu pääasiassa merenkulkijoiden ja raskaan liikenteen kuljettajien sekä Lyypekissä asuvien suomalaisten parissa tehtävä työ. Kuljettajien sekä Lyypekissä asuvien suomalaisten parissa tehtävä työ on lähinnä kirkolla tapahtuvaa kohtaamista, läsnäoloa, keskustelua sekä erilaisissa ongelmissa avustamista. Tällaisia tilanteita saattavat olla esimerkiksi viranomaisten tai muiden tahojen kanssa asioiminen saksaksi tai sairaala- laitos- ja kotikäynnit.

Merenkulkijoiden parissa tehtävä työ tarkoittaa laivakäyntejä Travemünden ja Lyypekin satamiin saapuvissa suomalaisissa laivoissa. Laivalla sosiaalikuraattorin tärkein tehtävä on olla tiiviin työyhteisön ulkopuolinen kuuntelija ja keskustelukumppani sekä tarvittaessa avustaja, kuljettaja ja yhteydenpitovälineiden tarjoaja

Harjoittelukokemuksia

Monipuolista työtä oli siis tarjolla. Hampurissa pääsin sosiaalikuraattorin kanssa tekemään kotikäyntejä, tutustumaan nuorisotyöhön ja pitämään hartauksia, joka vahvisti osaamistani jälleen diakoniatyön saralla. Lyypekissä, jossa vietin suurimman osan harjoitteluajastani, työn painopiste oli laivakäynneissä ja raskaanliikenteen kuljettajien kanssa toimimisessa. Ulko

Laivatyö oli työympäristönä aika uniikki ja se vaatii aikamoista oman persoonan peliin laittamista. Suomalaiselle merimiehelle kirkon työntekijän, eli jonkun laivan ulkopuolisen ihmisen käynti oli usein todella arvokas. Työntekijänä ei usein tiennyt, millainen tilanne laivalla oli vastassa ja millaista tarvetta merimieskirkon palveluille kunakin kertana oli. Rekkakuskien kanssa toimiminen oli antoisaa. Euroopassa vuosia ajaneille suomalaiskuskeille juttuseura, sauna ja suomalaiset elintarvikkeet ovat työhyvinvointia parantavia seikkoja. 

Harjoittelu antoi myös hyvän käsityksen ulkosuomalaisten kanssa toimimisesta. Niin kirkon kuin merimieskirkon tekemästä ulkosuomalaistyöstä. Moni oli asunut ulkomailla jo vuosikymmeniä ja merimieskirkko oli se tekijä, joka tuki suomalaista identiteettiä ja oli monella kävijällä tärkein sosiaalista kanssakäymistä ylläpitävä paikka. 

Vaihtokohteina merimieskirkon toimipisteet Euroopassa, eivät välttämättä ensituntumalla ole niitä kaikkein eksoottisimpia, koska työkielenä on useimmiten suomi ja asiakkaista suuri osa suomalaisia. Kuitenkin aktiivisesti itse menemällä, kulkemalla ja heittäytymällä eksotiikkaa on löydettävissä. Näiden kuluneiden neljän kuukauden jälkeen, olen erittäin tyytyväinen valintaani. Sain näiltä kuukausilta itse asiassa paljon enemmän kuin lähtiessäni ajattelin. Tulevaisuutta varten opin paljon arvokasta niin ammatillisesti kuin itsestäni.

Mukavaa kesää kaikille,

Tuure

 Lyypekin Vanhaa kaupunkia

Harjoittelupaikkana Costa Blancan Skandinaavinen koulu

Kv-harjoitteluni suoritin Espanjan aurinkorannikolla Costa Blancan Skandinaavisessa koulussa. Koulussa opiskelevat oppilaat ovat pääosin kotoisin suomesta, ruotsista ja norjasta. Olen aikaisemminkin suorittanut yhden harjoitteluni ala-asteella ja mietin harjoitteluun lähtiessäni onko toisessa koulumaailmaan sijoittuvassa harjoittelussa järkeä sillä sosionomit eivät työelämässä useinkaan tee töitä ala-asteella. Nyt harjoittelun jo päätyttyä olen kuitenkin tyytyväinen harjoittelupaikkaan. Sain uusia kokemuksia lapsiryhmien ohjaamisesta ja koen myös kielitaitoni kehittyneen niin ruotsissa kuin englannissakin.

Rio Secon luonnonpuisto

Costa Blancan Skandinaavinen koulu on pieni ja kotoisa koulu jossa opiskelee vuodenajasta riippuen n. 50 oppilasta. Luokat ovat pieniä ja yhteishenki lasten kesken mainio. Opettajilla oli aikaa paneutua jokaisen lapsen oppimiseen ja opettamiseen. Oppilaiden toiveita ja mielipiteitä pystyttiin ottamaan huomioon paremmin kuin suurissa kouluissa ja tämän huomasi siinä kuinka kovin oppilaat pitivät koulustaan. Opiskelijana kouluun oli helppo sulautua osaksi ja koko henkilökunta tuli nopeasti tutuksi.

Yhdenvertaisuus teeman parissa pakerrusta

Harjoittelun aikana saimme ( meitä oli harjoittelussa yhtä aikaa kaksi Diakin opiskelijaa) toteuttaa vapaasti ideoitamme ja järjestimmekin harjoittelun aikana esimerkiksi aarteen etsintää, sadustusta, leikkituokioita sekä kuvasuunnistusta. Koska harjoittelumme sijoittui kevätlukukauden loppuun pääsimme mukaan monille koulun retkille joista mainittakoon esimerkiksi Rio Secon luonnonpuisto ja retki Torreviejan suolajärville.

Suolajärvi

Opin harjoitteluni aikana myös lisää suomalaisesta kulttuurista. Harjoittelun alkaessa ajattelin, että suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset lapset tuskin eroavat toisistaan muutoin kuin kielen osalta, mutta väärässä olin. Huomasin sekä itsestäni, että oppilaista, että me suomalaiset olemme esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna melkoisen varautuneita ja meidän on todella vaikea kehua itseämme ja antaa positiiivista palautetta onnistumisista niin muille kuin itsellemmekin. Tämä on ehdottomasti sellainen asia johon haluan jatkossa kiinnittää huomiota tehdessäni töitä lasten ja miksei aikuistenkin kanssa. Me suomalaiset panttaamme kehuja ja kohteliaisuuksia aivan turhaan niin muilta kuin itseltämmekin!

Käytännön vinkkejä Espanjaan

Ensimmäisenä ja mielestäni tärkeimpänä asiana tulee mieleen kielen opettelemisen tärkeys! Itse ehdin ennen Espanjaan lähtöä käydä yhden alkeiskurssin iltalukiossa. Yleensä päätös vaihtoon lähtemisestä tehdään hyvissä ajoin. Suosittelen näkemään vaivaa ja opiskelemaan espanjaa. Vaihtoehtoja opiskeluun on lukuisia!

Matkaan kannattaa lähteä avoimin mielin. Jos ongelmallisia asioita tulee vastaan liittyen käytännön järjestelyihin, ne kyllä varmasti selviävät vaikka se ottaisikin oman aikansa. Harjoittelun suorittamisen lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua kulttuuriin ja espanjalaisten tapoihin! 

Vaikka harjoittelu on tärkeä osa opiskelua, korostuu siinä sivussa myös vapaa-ajan merkitys. Itse pelaan jalkapalloa. Aloitin joukkueen etsinnän jo Suomessa ja kova työ palkittiin ja joukkue löytyi. Myös kuntosaliharjoittelu ja muut urheilulajit kuten tennis, squash ja padel onnistuivat suht helposti Espanjassa (kunhan vain pelikaveri löytyy). Urheilun lisäksi Espanjassa on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa!

Itse suoritin vain työharjoittelun Espanjassa, koska ilman kielitaitoa yliopisto-opiskelu ei ollut mahdollista. Omalla  kohdallani pystyin siirtämään elämäni kolmeksi kuukaudeksi Espanjaan, kokemaan mahtavia asioita ja ihan tavallista arkea ulkomailla yhdessä avomieheni kanssa.

Kannattaa miettiä, mikä on itselleen paras vaihtoehto ja mitä vaihtoajaltaan haluaa! Oma vaihtoaikani oli ehdottomasti ikimuistoinen. 

Sairaanhoitajaopiskelija Malaga Quiron Hospitalissa

Suoritin ensimmäisen syventävän harjoitteluni Espanjassa, Malaga Quiron Hospitalissa. Sairaala on yksityinen/vakuutussairaala, jossa hoidetaan aikuisia ja lapsia. Sairaalassa on päivystys, vuodeosastot, teho-osasto, leikkaussalit, lasten vuodeosasto, vastasyntyneiden teho-osasto ja synnytysosasto.

Viisi viikkoa olin kirurgisella vuodeosastolla. Ensimmäiset viikot menivät totutellessa kieleen, kulttuuriin ja sairaalan toimintatapoihin. Aluksi päivät sujuivat vuoteita sijatessa ja potilaiden kanssa jutellessa. Päivä päivältä aloin viihtymään harjoittelussa. Harjoittelupäivistä riippuen se, mitä sain itse, ohjattuna tehdä vaihteli suuresti. Toisina päivinä hoidin erilaisia leikkaushaavoja, osallistuin lääkkeiden jakoon, mittailin verensokereita, pistin insuliinia. Toisina päivinä harjoittelupäivät saattoivat olla enemmän ruokailutarjottimien jakoa ja vuoteiden sijaamista. Se oli hyvää vastapainoa ja oli virkistävää kun niitä asioita pystyi tekemään, ilman, että sairaanhoitaja oli vierellä esimerkiksi tulkkaamassa. Opin sen verran espanjaa, että pystyin joitakin peruslauseita, kuten ”tulen petaamaan vuoteen” ja ”oletteko jo lopettaneet ruokailun” sanomaan ja näin ollen potilaiden kanssa pääsi juttelemaan.

Lähes kaikki toimenpiteet, joita osastolla suoritettiin, olivat minulle tuttuja entuudestaan. Oman jännityksensä asiaan toi se, ettei yhteinen kieli ollut sataprosenttinen. Osastolla hoidettiin laajakirjoisesti kaikkia leikkauksessa olleita, joten paljon erilaisia diagnooseja tuli vastaan. Yritin itse aina paneutua joihinkin hieman tarkemmin, jotta tietämykseni näistä syventyisi. Mielestäni osastoharjoitteluni sujui hyvin. Sain syventyä kirurgisen potilaan hoitotyöhön ja opin myös espanjalaisten sairaanhoitajien työasenteesta hieman rentoutta omaan työskentelyyni. Harmittavaa oli se, että sairaalassa ei paljon englantia puhuttu enkä itse puhu paljoa espanjaa. Koin, että olisin kaivannut lisätukea harjoitteluni aikana nimenomaan siinä tilanteessa kun jotain asiaa ollaan menossa tekemään. Tarkoitan, jos jonkin toimenpiteen suorittamisesta on kauan aikaa, niin voidaan jutustellen sairaanhoitajan kanssa kerrata asia. Kansainväliset potilaat olivat ehdottomasti pieni piristys, muuten niin espanjankieliseen arkeen. He yleensä puhuivat sujuvaa englantia.

Teho-osastolla, jossa vietin viimeiset neljä viikkoa oli todella mukavaa. Viihdyin siellä ehkä jopa paremmin kuin osastolla. Koin itselleni vahvuudeksi sen, että olin viime syksynä 3 viikkoa teho-osastolla, sillä teho-osaston toimintatavat olivat minulle tuttuja ja ympäristö itsessään tuntui kovin kotoisalta (jos näin voi sanoa). Mielestäni harjoitteluni kehitti minua ammatilliseen kasvuun. Sain harjoittaa kädentaitojani, syventyvä sairauksiin, kohdata potilaita. Ja mikä tärkeintä, vieläkin haluan valmistua sairaanhoitajaksi ja oikeastaan toisessa maassa suorittamani harjoittelu vahvisti, että oikeaan ammattiin olen suuntautumassa. Opittavaa on, mutta on myös halua oppia. Oli hienoa nähdä, kuinka toisessa maassa potilaita hoidetaan. Esimerkiksi aseptiikka ei hoitajilla ole samalla tasolla kuin meillä Suomessa, pystyin kuitenkin itse toimimaan aseptisen omantunnon mukaan. Ehdottomasti kannatti lähteä työharjoitteluun ulkomaille. Tästä on hyvä jatkaa kohti valmistumista ja viimeistä syventävää harjoittelua.