Harjoittelu Xanit Hospital, Benalmadena, Espanja

Olin vaihdossa ajalla 12.9-15.12.2015 Espanjassa. Tein harjoitteluni lastenja nuorten harjoittelujaksolla Xanit Hospital Benalmadenassa. Xanit Hospital on yksityinen sairaala Benalmadenan rannikolta noin kolme kilometriä ylös vuorille.

Ainoa iso kömmähdys minulle tapahtui lähtiessäni Helsinki-Vantaan lentokentältä. En ollut seurannut porttimuutoksia ja Malagaan lähti kaksi konetta (toinen Norwegian ja toinen Finnairin). Lähtöaikakin näillä oli ainoastaan 20 minuttia toisistaan. Olin väärällä portilla ja huomattuani jonossa seisoessani sen, juoksi toiseen päähän kenttää ja lentoni oli mennyt…. Silloin ajattelin, että näinkö tämä matka minulla alkaa ja mitä onkaan tiedossa vielä! Rahalla tästä selvisi ja otin seuraavan aamuyön lennon ja ajattelin että Erasmus matka-avustuksesta meni vasta puolet tähän sähläykseen :-D

Asuin Torrequebradassa joka sijaitsee aivan Benalmadena costan kupeessa Fuengirolan suuntaan. Aamulla sairaalaan suuntaan oli pelkkää ylämäkeä ja jalat ensimmäiset kaksi viikkoa aivan jumissa. Tämä jumitus tosin helpottui heti kahden viikon jälkeen ja lihaskunto selvästikin parani aivan ilmaiseksi!  Espanja on minulle tuttu vuodelta 1997-1998 jolloin asuin runsaan vuoden Marbellassa perheeni kanssa (lapset silloin pieniä). Kävin kielikurssilla ja opin jonkin verran Espanjan kieltä tuolloin joten tästä oli paljon hyötyä.

Ensimmäiset viisi viikkoa olin lasten päivystyksessä. Päivystyksessä oli varsinainen toimenpidehuone jossa sairaanhoitaja työskenteli sekä kaksi lääkärin huonetta. Lapset tulivat Triangen kautta päivystykseen ja jompikumpi lääkäreistä otti heidät vastaan. Sairaanhoitaja hoiti pika-crp:n ottamiset, nielunäytteiden ottamiset, antoi inhalaatioita, mittari saturaation, kanyloi, laittoi ompeleita, sekä kipsasi raajoja. Sairaanhoitajan toimenkuva päivystyksessä oli todella laaja. Itse pääsin ottamaan cerppejä ja nielunäytteitä sekä mittaamaan saturaatioita ja antamaan inhalaatioita. Pääsin tutustumaan lääkityksenn ja avustin ompeleiden laitossa. Olin myös seuraamassa lääkärin vastaanotolla aina silloin kun oli aikaa. Ohjausta sain kun sitä kysyin ja kyselemällä opin. Sairaanhoitajat eivät ole tottuneet ohjaamaan joten heidän perässään pitää jatkuvasti juosta ja kysyä. Tämän opin ensimmäisen viikon jälkeen keskusteltuani ohjaajani kanssa.

Osastolle siirryi päivystyksestä ja olinkin loppuajan n.7 viikkoa osastolla 2. Osastolla hoidettiin paljon erilaisia potilaita: kirurgisia, sisätauti-, plastiikka- ja myös lapsipotilaita. Osastolla työvuorot olivat sairaanhoitajilla 8-15 tai 15-22 (yövuoro 22-8). Opiskelijoilla työvuorot olivat yleensä aamuisin 8-14 mutta itse halusin tehdä myös iltavuoroja.  Sairaanhoitajia aamuvuorossa oli 3 ja iltavuorossa 2.  Opiskelijoita sairaalassa oli sekä suomesta että espanjasta. Suomalaisia opiskelijoita saattoi olla työvuorossa 1-3 ja yksi espanjalainen. Espanjalaiselle opiskelijalle oli aina ohjaaja, suomalaiset opiskelijat saivat ohjausta miten osasivat sitä pyytää tai jos vuorossa oli sairaanhoitaja joka osasi ottaa opiskelijat huomioon niin hän otti mukaansa pyytämättä.

Aamuvuoroon tullessa ensimmäinen tehtävä oli ottaa koko osaston verenpaineet (+pulssi, saturaatio). Mikäli olin ainoa opiskelija, meni tähän helposti kaksi tuntia koska potilaita oli n. 30. Itselläni meni monesti paljon aikaa koska halusin hyödyntää kieliopintoja samalla. Espanjalaisen potilaiden kanssa oli yllättävän helppo kommunikoida ja he ymmärsivät puhua hitaasti ja selkeästi, joten espanjan ”small talk” alkoi pikkuhiljaa sujua aivan sujuvasti.

Paineiden mittauksen jälkeen kirjasin koneelle arvot ja kello lähenteli 10-11:sta. Riippuen hoitajasta kenen kanssa olin niin joko kävin lounaalla muiden opiskelijoiden kanssa tai aloitimme lääkevalmistelut. Lääkkeitä opin tuntemaan paljon, opin letkuttamaan, sekoittamaan antibiotteja, kipulääkkeitä, kolmitiehanojen käyttö tuli tutuksi. Valmistelin lääkkeet lääkepöydälle tulostetun listan mukaan ja sairaanhoitaja tarkisti ne. Tämän jälkeen veimme lääkkeet potilaille. Alussa kommunikoin enemmän englanniksi mutta loppuaikana espanjaksi. Hoitajien englanninkielen taito on aika vaihtelevaa. Koin olevani etulyöntiasemassa suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa koska osasin espanjaa mikä auttoi esim. siinä että hoitajat kertoivat potilaiden taustoista minulle enemmän koska kokivat sen helpoksi espanjan kielellä.

Espanjalaiset sairaanhoitajat ovat ahkeria. Heillä oli iltavuorossa jopa 16 potilasta joiden lääkitykset he hoisivat. He keskittyivät ainoastaan lääkehoitoon ja toimenpiteisiin. Silti he ehtivät vuoronsa aikana tekemään kaiken. He eivät valittaneet vaan olivat aina myönteisiä ja iloisia. Palkka yksityisellä sektorilla sairaanhoitajilla on n. 1000 Euroa käteen, julkisella 1500 Eur. Olisi luullut että päinvastoin mutta näin Espanjassa. Tältä pohjalta ajatellen meillä on Suomessa asiat hyvin ;-)

Aikuinen tyttäreni oli heti alusssa luonani 3 viikon ajan, joten oli mukava kun oli seuraa. Muutenkin minulla kävi vieraita paljon ja koko 3 kuukauden ajasta olin yksinäni ehkä 5 viikkoa. Tutustuin suomalaisiin opiskelijoihin sairaalassa ja muutamaan opiskelijaan lähemmin. Normipäivääni kuului että olin aamuvuorossa ja kotona klo 15 aikoihin. Oleilua ja ruokailua kotona ja illalla jumppaan tai katselemaan uusia paikkoja.

Olin ajatellut ettei minulla tulisi koti-ikävä ollenkaan, mutta joulukuun puolella aloin jo kaipaamaan kotiin, liekö syynä että ilma alkoi olla kylmempi ja suurin osa opiskelijoista oli jo lähtenyt eikä minullakaan enää ollut vierailijoita. En osaa sanoa mitään negatiivista harjoittelustani. Minulle jäi todella positiivinen fiilis koko oleskelusta. Eniten jään kaipaamaan sairaalassa ollutta iloista, välitöntä ja myönteistä ilmapiiriä. Tämän ilmapiirin haluan tuoda mukanani Suomeen J

 Malagan jouluvalot