BLOGI BELGIASTA

Daniel Dewaelen The Passage Room Bruggen juna-aseman edessä.
  

Tervetuloa lukemaan opiskelijavaihtooni liittyvää blogia! Olen 36-vuotias lähihoitaja sekä viimeisen lukuvuoden sairaanhoitajaopiskelija Diakin Pieksämäen yksiköstä. Opintojeni ohella teen töitä kotihoidossa. Minulla on myös hieman aikasempaa kokemusta ulkomailla työskentelystä. Suoritin vaihto-opintoni Belgian Bruggessa 3 kuukauden aikana. Opintoihini kuului 10 viikon työharjoittelu sekä Medical English -kurssi. Belgia ei ollut ensijainen hakukohteeni, mutta se osoittautui erittäin hyväksi kohteeksi. Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä psykiatrisen hoitotyön parissa monikulttuurisessa työympäristössä ulkomailla tai kotimaassa. Rakkaimpiin harrastuksiini kuuluu matkailu sekä uusiin kulttureihin tutustuminen. Vaihtoon lähtö oli pitkäaikaisen haaveni täyttymys sekä ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua itselleni vieraaseen maahan. Toivon, että saat blogistani hyödyllisiä vinkkejä ja rohkaistusta myös omaa vaihtoasi ajatellen. 

Vaihtokohdemaani Belgia sijaitsee läntisessä Euroopassa ja sen naapurimaita ovat Ranska, Saksa, Alankomaat sekä Luxemburg. Belgia on pieni maa, jossa etäisyydet ovat erittäin lyhyitä, siksi matkustaminen maan eri kaupungeissa on nopeaa ja kätevää. Matkustaminen vaihdon aikana myös muihin naapurimaihin on suhteellisen helppoa. Belgiasta saa myös halpoja juna-, bussi-, tai lentomatkoja esimerkiksi Berliiniin, Dubliniin, Lontooseen, Amsterdamiin ja Pariisiin.  Itse vierailin vaihtoni aikana mm. Belgian Antwerpenissa ja Brysselissä, Ranskan Normandiassa sekä Hollanin rajakaupunki Sluississa. 

Belgia voidaan jakaa kahteen osaan, pohjoiseen hollanninkieliseen Flanderiin sekä eteläiseen ranskankieliseen Valloniaan. Maan kolmas virallinen kieli on saksa. Belgian sekä myös Euroopan Unionin pääkaupunki on Bryssel. Muita isoja kaupunkeja Belgiassa ovat Antwerpen, Gent, Charleroi, Liege, Brugge sekä Namur. Näissä isommissa kaupungeissa pärjää myös hyvin englanninkielellä. Belgialaiset ovat tottuneet matkailijoihin, opiskelijoihin sekä työntekijöihin ympäri mailmaa ja siksi ovatkin erittäin kansainvälisiä, vastaanottavaisia ja ystävällisiä. Suurin osa Belgialaisista on uskonnoltaan katolisia. He ovat kuitenkin usein hyvin maallistuneita, eikä uskontoa harjoiteta kovin aktiivisesti tai näkyvästi. 

Belgiassa on rannikkoilmasto, mikä tarkoittaa, että talvet ovat melko leutoja sekä sateisia ja kesät melko viileitä. Globaali ilmaston lämpeneminen on kuitenkin saanut aikaan muutoksia myös Belgiassa. Paikalliset kertoivat, että kesä 2015 oli ollut erittäin helteinen ja lämmin. Sää vaihtoni aikana Bruggessa (syys-marraskuu) oli keskimääräisesti hyvä ja lämpimiä päiviä riitti vielä pitkälle syksyynkin. Syksyinen värikäs luonto vaihtokaupungissani Bruggessa oli häkellyttävän kaunis. Matkaan kannattaa pakata kuitenkin sateenvarjo sekä monikäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät tarvittaessa myös kosteutta. 

Lähimetsän syksyistä loistoa

Belgialaiset herkut ovat maankuuluja, kuten Belgialainen suklaa, olut ja vohvelit. Pieniä suklaa- ja vohvelipuoteja voikin nähdä kaikkialla. Oluen ystäville erilaisia olutlaatuja on maisteltavissa loputtomiin. Belgialaiset rakastavat myös ranskanperunoita (fritjes) ja he kertovatkin usein, että ranskalaiset ovat varastaneet nimen heiltä. Maassa syödään myös paljon kalaa ja muita mereneläviä kuten simpukoita. Matkaajan voi olla vaikea pidättäytyä kaikista näistä herkuista ja paino voi nousta salakalavasti reissun aikana. 

Carolina, Krista ja Debora sekä Brysselin herkulliset vohvelit. 

Arkiliikunta, kuten pyöräily kuitenkin hälvensi kertyneitä lisäkilojani hieman. Belgialaiset rakastavat jalkapallon lisäksi pyöräilyä. Bruggessa polkupyörä löytyy lähestulkoon jokaiselta liikkujalta. Maasto on erittäin tasainen ja siten hyvä pyöräilyyn, myös kaupungin rakenne tukee hyvin pyörällä liikkumista. Suosittelenkin siis polkupyörän vuokrausta. Vuokrasin omani opiskelijoille tarkoitetusta pyörävuokaraamosta vain 6 euron kuukausihintaan.

Bruggessa on myös toimiva linja-auto- sekä junaverkosto. Kaupungissa ei ole lainkaan metro tai raitovaunuliikennettä. Linja-autolla liikkuminen on aika kallista (3 euroa yksittäinen matka). Linja-autolla liikkuessa kannattaakin kysellä mahdollisia sarjalippuja, jotka tulevat edullisemmaksi. Junassa opiskelija-alennuksen saavat kaikki alle 26-vuotiaat opiskelijat. Mikäli esimerkiksi työharjoittelussa käymiseen tarvitsee junaa päivittäiseen liikkumiseen, kannattaa koulun opintotoimistosta kysyä opiskelijatodistusta alennuksen saamiseksi.

Bruggen polkupyörät näkyvät myös kaupungin taiteessa.

Bruggen opiskelijapolkupyörät tunnistaa keltaisesta väristään. 

Välillä polkupyörillä mentiin myös ylösalaisin.

Vaihtokaupunkini Brugge sijaitsee Länsi-Flanderissa aivan Alankomaiden rajalla. Brugge on yksi Belgian suosittuimista turistikaupunkeista. Kaupungissa asuu noin 117 000 asukasta. Kaupungin keskusta, kaunis vanha kaupunki (`t Zand), on täynnä näyttäviä keskiaikaisia rakennuksia, kauniita kanavia ja erilaisia shoppailumahdollisuuksia. Kaupungin keskusta kuuluukin UNESCO:n mailmanperintöluetteloon. 

Brugge tarjoaa myös paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia ja vapaa-ajan vietettä. Itse olen innokas lenkkeilijä ja kuntosalilla kävijä. Kaupungin kauniit puistot ja ulkoilualueet tarjosivat siihen hyvän mahdollisuuden. Jäsenyys asuntoni lähellä sijaitsevaan fitnessclub Pure Senssiin maksoi vain 50 euroa 5:ltä kuukaudelta. Vaihtokouluni Vives hogeschoolin opintotoimistosta, harjoittelupaikan työkavereilta sekä paikallisilta opiskelijakollegoilta saimme myös paljon hyödyllistä informaatiota vapaa-aikaan liittyen. Kannattaa myös itse olla aktiivinen, rohkea kysymään ja etsimään uutta! 

Bruggen kauppatori

Bruggessa on paljon kauniita lintupuistoja ja kanavia.

Bruggen kauppatorin luistinrata

Vaihtokouluni Vives Hogeschool on suuri ammattikorkeakoulu, joka vastaanottaa joka kevät ja syksy Erasmus-opiskelijoita ympäri mailmaa. Kaikki oli erittäin hyvin organisoitua ja toimivaa. Koulu järjesti meille tutumisviikon, jonka aikana tutustuimme belgialaisiin tutor-opiskelijoihin, Viveksen toimintaan ja Bruggen toimipisteen tiloihin. Lisäksi meille järjestettiin ohjatut kaupunkikierrokset Bruggessa, Antwerpenissä sekä Europarlamentissa Brysselissä. Koulu tarjosi myös opiskelijoilleen mm. Pariisin ja Amsterdamin bussimatkoja 25 euron hintaan. 

Yhteistyö vaihtokouluni kanssa oli vaivatonta koko opintojeni ajan. Ennen vaihtoon lähtöä olin yhteydessä sähköpostin välityksellä Viveksen kansainvälisyyskordinaattorin kanssa ja minulla oli mahdollisuus kysyä häneltä kaikkea mahdollista käytäntöön liittyen. Sain myös esittää toiveita harjoittelupaikkaani liittyen. 

Ainoa huono puoli se, että sain tietää harjoittelupaikkani vasta 2 päivää ennen lähtöäni eivätkä ne täysin vastanneet toiveitani. Matkaan kannattaa kuitenkin aina lähteä avoimin mielin, vaikka jokainen toive ei täyttyisikään. Ole valmis muutoksiin ja joustamaan, sillä aina voit oppia uutta ja yllättyä positiivisesti! Toivon myös, että vanhemmat opiskelijat uskaltautuisivat vaihtoon lähtöön. Vaihtokokemus soveltuu kaiken ikäisille opiskelijoille, vaikka valtaosa opiskelijoista onkin hyvin nuoria. 

Vives kaupunkikierros Antwerpenissä

Bruggen kaupungintalon tervetulojuhla Erasmus-opiskelijoille

Hille, Krista, Angel, Ulla-Maija, Debora ja Dalianna
Medical English- kurssilla Brysselissä

Myös asumiseen liittyvät järjestelyt onnistuivat helposti. Hakuvaiheessa oli mahdollisuus ilmoittaa, jos on asunnon tarpeessa. Tämän jälkeen koulu etsi toiveiden mukaisen asunnon. Oma huoneistoni oli vastavalmistuneessa opiskelija-asuntolassa, jossa asui noin 60 opiskelijaa. Asunto sijaitsi 2 kilometrin päässä kaupungin keskustasta St Michelin kylässä, josta löytyi kaikki päivittäiset palvelut. Huoneeni oli pieni yksiö, jossa oli oma wc ja suihku. Keittiötilat oli jaettu viiden muun opiskelijan kesken. Huoneiston vuokra oli 345 euroa/kk. Lisäkustannuksia tuli mm. keittiövälineistön ostamisesta ja viikottaisesta pyykinpesusta itsepalvelupesulassa. Eläminen Belgiassa on melko kallista. Esimerkiksi ruokakauppojen  ja ravintoloiden hinnoissa on suuria eroja. 

Opiskelija-asuntolani Wittemolenstraatilla

Vaihto-opiskelukotini

pesula-pingistä pelaamassa

Hyödyllisiä linkkejä: 

Vaihtokouluni sivut:  https://www.vives.be/
Opiskelija polkupyörän vuokraus:  https://www.brugge.be/studentenfiets-huren
Bussi-aikataulut:  https://www.delijn.be/nl/
Juna-aikataulut:  http://www.belgianrail.be/en
Elokuvat:  https://kinepolis.be/nl/
Kuntosalini:  http://www.pure-senses.be/

Huomio! 

Myös vaihtomaan turvallisuustilanteesta ja mahdollisista tilanteen muutoksista tulee olla tietoinen. Ulkoasianministeriön sivuilta löytyy ajankohtaisin tieto tilanteisiin liittyen. Belgia on yleensä turvallinen maa matkustaa. Vaihtoni lopussa Belgia ja eritoten pääkaupunki Brysseli olivat kuitenkin suuren terroriuhan alla Pariisiin 13.11.2015 tehtyjen terrori-iskujen vuoksi. Vaihtokaupungissani Bruggessa tilanne säilyi kuitenkin vaihtoni loppuun asti rauhallisena. 

Ulkoasiainministeriö: http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?

Muuta huomioitavaa

1. Matkaliput kannattaa hommata mahdollisimman ajoissa ja hintavertailua kannattaa tehdä. Esim. Finnair lentää suoraan Brysseliin. Scandinavian airlines lentää välilaskulla, mutta on hieman halvempi.
2. Harjoittelupaikkani vaati opiskelijoilta terveydentilatodistuksen, tuberkuloosi- sekä rokotetodistuksen. Tuberkuloositestin tekeminen ja todistus onnistuu oman terveyskeskuksen tai kouluterveydenhoitajan välityksellä. 
3. Huolehdi vakuutusasiat onnettomuuksien ja sairastumisen varalta. Diak vakuuttaa opiskelijansa vaihdon aikana. 

TYÖHARJOITTELU 

Suoritin 10 viikon työharjoittelun Knokke nimisessä kylässä AZ Zeno Knokke-Heist nimisessä sairaalassa. Knokke sijaitsee noin 20 km Bruggesta. Päivittäisen työmatkani kuljin junalla. AZ Zeno on yksityissairaala, jolla on 3 eri campusta Belgiassa; Knokkessa, Blankenbergissa sekä Maldegemissä. Knokke-Heistin campus on suomalaista yleissairaalatasoa vastaava yksikkö, josta löytyvät ensi-apu, teho-osasto, kirurgian, sisätautien, lastentautien, äitiyshoidon, psykiatrian sekä geriatrian palveluita. Lisäksi sairaalan sisällä toimii päiväsairaala päiväkirurgisille ja muihin pientoimenpiteisiin tuleville potilaille.

Ensimmäiset  6 viikkoa olin sairaalan sisätautiosastolla. Osastolla hoidetaan monia erilaisia potilaita. Esimerkiksi potilaita joilla on yllättävä yleistilanlasku, erilaisia infektioita, vatsa- tai suolisto-oireita, keuhkokuume, keuhkoembolia, maksasairauksia, diabetespotilaita, terminaalivaiheen syöpäpotilaita ja potilaita, joilla on neurologisia tai dermatologisia ongelmia. Osastolla oli myös usein päihderiippuvaisia potilaita odottamassa jatkohoitopaikkaa sekä kaatumisonnettomuudessa olleita potilaita odottamassa jatkotutkimuksia.

Osastolla työskentely vaatii potilaan kokonaisvaltaista hoitamisen taitoa. Minulle mielenkiintoisinta oli sekavien ja päihderiippuvaisten potilaiden kohtaaminen, koska haluaisin tulevaisuudessa työskennellä erilaisten mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden parissa. Pääsin myös yhdeksi päiväksi tutustumaan sairaalan psykiatriseen osastoon. Monet potilaista puhuivat englantia ja heidän kanssaan kommunikointi oli suhteellisen helppoa.  Potilaan ohjaaminen ja hoidolliset keskustelut englanninkielellä olivat erittäin hyvää harjoitusta. Tämän ansiosta minun on helpompaa kohdata vieraasta kulttuurista tulevia potilaita myös kotimaassani. Tänä päivänä hoitajan monikulttuurinen tietotaito on tärkeä osa hoitajan työtä! 

Flaamin (hollanin) kieli muistuttaa hieman saksaa, englantia ja ruotsia, joten opin suhteellisen nopeasti joitakin fraaseja. Minulla oli myös aina mukana muistilista tärkeimmistä sanoista. Asiakkaat sekä hoitajat olivat hyvin yllättyneitä ja otettuja kuultuaan, että osaan muutaman sanan heidän kieltään. Kannattaa siis opetella muutamia helppoja ja hyödyllisiä fraaseja. Se myös osoittaa paikallisille, että kunnioitat heitä ja olet kiinnostunut heidän kulttuuristaan. Hoitaja pystyy myös non-verbaalisen viestinnän avulla välittämään potilaalle monenlaisia asioita. Aina ei siis sanojakaan tarvita! 

Työ sisätautiosastolla oli paljon perushoitamista, lääkkeiden jakamista, vitaalitoimintojen tarkkailua, haavanhoitoja sekä erilaisten näytteiden ottoa. Nämä olivat minulle kotihoidon työstäni ennaltaan tuttuja toimenpiteitä, eikä näissä ollut mainittavia eroja suomalaiseen työskentelytapaan verrattuna. Suurin ero oli se, että potilaat vuodepestiin vielä vanhanaikaiseen tapaan vedellä ja saippualla. Tämä ei mielestäni ole hygieenisin ja paras tapa. Saippua jäi usein ikävästi asiakkaan iholle ja kankaiset pesulaput näyttivät toisinaan epähygienisiltä.

Pääsin myös harjoittelemaan paljon asioita suonensisäisestä nesteytyksestä, ravitsemuksesta, lääkkeistä sekä kanyloinnoista. Tästä minulle ei ollut paljoa aikaisempaa kokemusta. Varmuutta sekä uutta oppia tuli kiitettävästi! Kirjallinen raportointi osastolla oli hyvin haastavaa, koska potilaskansioita oli työlästä lukea vieraalla kielellä. Suullisen raportin antamisella voi kuitenkin tasapainottaa tilannetta. Osastonhoitaja antoi meille kerran viikossa myös englanninkielisen raportin, jotta minäkin pystyin välillä seuraamaan raportinantoa ja potilaiden tilannetta tarkemmin.

Osasto on auki ympäri vuorokauden. Työ on 3-vuorotyötä. Hoitajat työskentelevät myös suomalaisesta tavasta poiketen niin sanotussa katkaistussa vuorossa, joka muodostuu aamunpäivän tunneista 8-12. Tämän jälkeen hoitajat pitävät 4 tunnin tauon ja aloittavat työskentelyn jälleen 16-20. Onneksi opiskelijana minulla oli mahdollisuus valita itselleni sopivimmat tunnit. 

Joidenkin osastolla työskentelevien hoitajien oli vaikea ymmärtää, mitä eroa suomalaisella lähihoitajalla on sairaanhoitajaan. Belgiassa ei ole varsinaista perushoitajakoulutusta. Kaikki hoitajat ovat sairaanhoitajia. Sairaanhoitajaksi voi kuitenkin opiskella kahdessa erilaisessa koulussa. Toinen kouluista on enemmän käytäntöpainoitteinen ja toinen enemmän teoreettinen. Kummatkin kestävät 3 vuotta ja työnkuvassa ei ole mitään eroa. Teoreettisempi tutkinto (bachelor of nursing) vastaa meidän suomalaista sairaanhoitaja AMK tutkintoa.

Hoitajat ottivat minut avoimesti vastaan työryhmäänsä ja heidän englanninkielen taitonsa oli kiitettävä. He olivat aidosti kiinnostuneita Suomalaisen terveydenhuollon eroavaisuudesta, kotimaastani ja taustani. Minulle oli nimetty osastolla myös kaksi mentoria. Kummatkin mentorit antoivat rakentevaa palautetta ja heidän kanssaan työskentely oli mutkatonta. Kannattaa myös itse olla hyvin aktiivinen keskustelujen aloittamisessa sekä olla rohkeasti, mutta kunnioittavasti myös kriittinen. Mikäli istut vain hiljaa sivussa, sinut unohdetaan hyvin nopeasti.

Osastonhoitajalla oli tärkeä ja näkyvä rooli. Hän oli paljon keskeisemmässä roolissa kuin suomalaiset osastonhoitajat. Hänen työpisteensä oli hoitajien toimistossa ja toimenkuvaan kuului raportin antaminen hoitajille, lääkärien ja muiden ammattiryhmien kanssa tehtävä yhteistyö, hallinnolliset tehtävät sekä jatkuva työn organisointi ja hoitajien konsultointi. Mikäli osastonhoitaja ei ollut töissä, joku pidempään työskennelleistä sairaanhoitajista tuurasi häntä.  Suomessa sairaanhoitajat myös tekevät paljon enemmän itsenäisiä ratkaisuja potilaanhoidon suhteen kuin belgialaiset kanssasisarensa.

Eutanasia

Belgia on yksi niistä Euroopan maista, joissa eutanasia eli armokuolema on lain mukaan sallittua. sisätautiosastolla kohtasin muutamia eutanasian valinneita palliatiivisessa hoidossa olevia syöpäpotilaita. En aikaisemmin ole joutunut käsittelemään asiaa näin läheltä, koska meillä Suomessa eutanasia ei ole sallittua. Aluksi asian kohtaaminen tuntui minusta hieman oudolle, miksi joku haluaisi kuolla omasta tahdostaan? Mietin asiaa myös oman uskontoni näkökulmasta, jossa toisen ihmisen hengen riistäminen ei ole oikein. 

Sairaalassa työskentelevä anestesialääkäri avusti näitä potilaita kuolemaan osastolla toiveiden mukaisesti. Kuinka joku voi tehdä tällaista työtä!? Eutanasiapotilailta nämä lääkärit saavat kuitenkin usein kiitosta. Potilaat kokevat, että lääkäri on heidän ainoa pelastuksensa jatkuvasta tai tulevasta kärsimyksestä. Lääkäri kertoi minulle, että eutanasiassa käytettävät lääkkeet ovat täysin samoja kuin anestesiassa käytettävät lääkeaineet. Annokset ovat vain suurempia. Eutanasiapäätöksen saamiseksi päätöstä suosittelevan lääkärin täytyy tuntea potilaansa hyvin. Päätöstä käsitellään myös aina virallisen päätöstoimikunnan puolesta.

Tuntui myös jotenkin lohduttomalta katsella, kun hoitajat odottelivat malttamattomina työvuoronsa päättymistä. Heillä oli kiire jo kotiin. Odotimme, kun lääkäri teki eutanasian yhdessä huoneessa ja potilaan sukulaiset eivät vielä halunneet jättää juuri poismennyttä omaistaan. Kaikki kuitenkin kunnioittivat tilannetta ja asiat hoidettiin kiirettömästi. Osastolla työskenteli myös sairaanhoitaja, joka oli erikoistunut sielunhoitoon sekä kuolevan potilaan hoitotyöhön.

Osa potilaista ei halunnut omaisia lähelleen kuolinhetkellään. Mietin, että ehkä eutanasia päätöksen tekeminen on joskus omaisille vaikeampi asia kuin potilaalle itselleen. Potilaat, joita kohtasin, olivat hyvin varmoja päätöksestään ja heillä tuntui olevan sisäinen rauha asiasta. Eräs rouva esimerkiksi mietti, millaiset vaatteet hän pukisi päälleen viimeisenä päivänä ja monenko aikaan hän haluaisi kuolla. Ennen eutanasian tekemistä lääkäri aina tarkistaa, että potilas on varmasti halukas toimenpiteeseen. Toisinaan potilaat saattavat vielä muuttaa mieltään!

Onko eutanasia sitten kuitenkin hyvä asia? Näin harjoitteluni aikana myös niitä kuolemaa tekeviä potilaita, jotka kärsivät valtavista kivuista. Tämä ei näyttänyt enää ihmisarvoiselta elämältä. Usein omaiset toivoivat, että  nämä potilaat kuolisivat jo pois ja vapautuisivat kärsimyksestään. Eutanasia antaa potilaalle vallan ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tehdä päätöksiä omaan elämäänsä liittyen. Kukaan muu ei eutanasiapäätöstä voi asiakkaan puolesta tehdä. Silti en ole vielä täysin vakuttunut, pitäiskö meidänkin Suomessa hyväksyä eutanasia. 

Koska eutanasia herättää paljon eettistä keskustelua ja erilaisia tunteita, kävimme mielenkiintoista keskustelua aiheeseen liittyen harjoitteluni palaute- ja arviointikeskustelujen yhteydessä opettajani kanssa. Hän kertoi minulle, että nykyään myös mielenterveyssairauksista tai -ongelmista kärsivät potilaat ovat oikeutettuja saamaan eutanasian. Eutanasialle ei myöskään ole asetettu ikärajaa. Tämä tekee asiasta monesti vielä vaikeamman käsitellä. Minulta myös kysyttiin, mikäli haluaisin katsoa, kun lääkäri suorittaa eutanasian. Minusta on kuitenkin omaisten ja potilaan kunnioittamista, ettei tilanteessa ole ylimääräisiä, jollei potilas toisin toivo.

Päiväsairaala

Viimeiset neljä viikkoa työskentelin sairaalan päiväsairaalassa. Päiväsairaalan tulivat kaikki päiväkirurgiset, syöpähoitoja saavat, kipupoli- sekä verensiirtoasiakkaat. Opin paljon uutta mm. onkologiapotilaiden hoitotyöstä, mutta sytostaattihoitoja en kuitenkaan opiskelijana saanut toteuttaa. Päivittäiseen työnkuvaan kuului myös paljon kanylointia ja infuusiolääkkeiden valmistelua, pre- ja postoperativiista hoitotyötä. Pääsin myös leikkaussaliin seuraamaan muutamia yleisempiä kirurgisia operaatioita sekä toimenpiteitä kuten (bronkos-, gastro- ja enteroskopia). Nämä olivat erittäin hyviä potilasohjauksen näkökulmasta. Tulevaisuudessa minun on helpompi ohjata asiakkaitani myös kotimaassani.

Päiväosastolla potilaiden kanssa kommunikointi oli hieman toisenlaista kuin sisätautiosastolla. Asiakkaat tulivat sairaalaan vain päiväpotilaaksi ja kontaktinotto heihin oli usein paljon haastavampaa kuin pitkäaikaispotilaita hoidettaessa. Ainoastaan sytostaattihoitoja saavat potilaat tulivat osastolle usein ja heidät opin tuntemaan hieman paremmin. Osastolla työskenteleville sairaanhoitajille asiakkaat olivat tietysti tuttuja jo vuosien takaa. Hoitajien asiakaslähtöinen työskentely ja empaattisuus hoidettavia kohtaan lämmittikin kovasti mieltäni. 

Tälle osastolle sopeutuminen oli huomattavasti paljon haastavampaa. Olin ensimmäinen Erasmus- opiskelija osastolla. Minulla ei ollut myöskään aikaisempaa kokemusta tämän tyyppisellä osastolla työskentelystä. Osa hoitajista jännitti englannin kielellä kontaktin ottamista minuun. He myös kokivat englanninkielisen terveyssanaston erittäin vaikeaksi ja esimerkiksi diagnoosien sekä potilastietojen kääntäminen koitui vaikeaksi. Perehdytys oli melko vaatimatonta. Ohjaajani ei tiennyt, mitä minulta odottaa ja näin ollen meidän ohjaussuhteemme oli hieman vaivalloista. Huomasin kuitenkin, että ajan mittaan, kun hoitajat tulivat tutummaksi alkoivat he myös ohjata, antaa palautetta ja puhua minulle reippaammin. Neljä viikkoa oli hyvin lyhyt aika osastolla, joten juuri kun aloin päästä kärryille niin olikin jo kotiinlähdön aika.

Ohjaavan opettajan kanssa käydyt keskustelut auttoivat tilanteessa. Hänellä oli aina aikaa selittää niitä asioita, jotka olivat jääneet minulle epäselviksi. Hän myös auttoi hahmottamaan tärkeimpiä asioita, joihin osastolla kannattaa keskittyä opintojeni aikana. Innostunut ja positiivinen mieli kannattaa pitää yllä koko harjoittelun ajan, vaikka välillä tuntuisikin hankalalta. On myös tärkeää oppia hyväksymään niitä negatiivisia tuntemuksia, joita harjoittelu vieraassa ympäristössä vieraalla kielellä saattaa toisinaan herättää. Rakentavaa palautetta kannattaa antaa rohkeasti ja omat näkemykset koittaa perustella selkeästi ja asiallisesti. 

Belgiassa työtä tiimissä tehdään hieman intesiivisemmin kuin meillä Suomessa. Meillä on havaittavissa enemmän yksilöpainoitteisempaa suorittamista. Belgialaiset ovat myös hivenen sosiaalisempia kuin me suomalaiset. He tykkäävät vitsailla paljon keskenään ja ilmapiiri kaikilla vierailemillani osastoilla oli hyvä. Hierarkiaa sairaanhoitajien ja lääkäreiden välillä ei ollut havaittavissa sen enemmän kuin meillä Suomessakaan. Kaikki olivat tasa-arvoisen kohteliaita toisilleen. Kättely ei kuitenkaan usein tullut niin automaattisesti kuin meillä suomalaisilla. Belgia oli siinä mielessä helppo maa sopeutua, että se ei poikkea liiaksi meidän pohjoisesta kulttuurista. 

Sairaalan osastoilla vieraili usein hygieniavastaaja. Hänen tehtävänään oli tarkkailla, että hoitajat huolehtivat käsien oikeaoppisesta pesemisestä ja desifioinnista. Hän myös tarkasti meidän työntekijöiden kynsien pituuden. Tämä tuntui itsestäni hieman turhalta, sillä kun tarkkailija tuli osastolle kaikki alkoivat tehostaa käsihygieniaansa ja hänen lähtönsä jälkeen taso jälleen laski. Meillä Suomessa työntekijöihin luotetaan ja aseptinen työskentely on kuin puhdas omatunto, jokaisen omalla vastuulla. En toivoisi tällaista ulkopuolista tarkkailua. Hygieniataso ja aseptinen työskentely oli sairaalassa yleisesti samaa tasoa kuin meillä Suomessakin. 

Osastoilla oli myös paljon enemmän opiskelijoita kuin meillä Suomessa. Siksi omatoimisuus ja aktiivisuus korostuvat! Kannattaa kysellä mahdollisimman paljon ja tarjota apua ja tehdä niitä asioita, joita ilman ohjausta kykenee tekemään. Toisinaan jäin paikallisten opiskelijoiden varjoon. Tällöin yritin itseohjautua niin hyvin kuin kykenin. Belgialaiset opiskelijat olivat aivan ihastuttavia ja auttoivat minua mm. perehdytyksessä ja kielellisissä haasteissa. Yksi heistä oli tulossa myös Suomeen opiskelijavaihtoon ensi keväänä, joten meillä oli paljon yhteistä keskusteltavaa. 

Sairaanhoitajaopiskelijat Krista ja Camille

Päiväsairaalassa oli syöpäpotilaiden virkistäytymiseen
ja hierontaan tarkoitettu kauneushoitolahuone.

Kiitos Az Zenon ammattitaitoiselle henkilökunnalle, Vives vaihtokouluni auttavaisille sairaanhoitajaopiskelijoille ja opettajille sekä ihastuttaville asuntolakavereilleni. Te teitte kokemuksestani ikimuistoisen!