Hola!
Olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Helsingistä. Suoritin tyk-harjoitteluni Fuengirolassa, Espanjassa. Täältä käsin kirjoittelen vieläkin, mutta harjoittelu on jo osaltani ohi. Saavuin Suomen kylmyydestä Espanjan koleuteen tammikuun loppupuolella. Suoritin espanjan kielikurssia helmikuun ajan Málagan yliopiston kansainvälisessä kielikeskuksessa. Seitsemän viikon harjoitteluni Fuengirolassa Aurinkorannikon suomalaisen ev-lut. kirkon päiväkerhossa ja partiotoiminnassa sijoittui maalis- ja huhtikuulle.
Suomenkielinen harjoitteluni suomalaisyhteisössä olisi voinut sijaita missä tahansa muuallakin. Montessori-menetelmää toteuttava päiväkerho ja Suomen Partiolaisten toimintaa vastaava Lumipartio-lippukunta vastaavat mielestäni täysin kotimaan vastaavaa lapsi- ja nuorisotyötä, eivätkä näin ollen herättäneet kulttuuriin tai tapoihin liittyviä kysymyksiä tai oivalluksia.
Järjestin harjoitteluni alussa 70 henkilön rantapäivän yhdessä toisen oppilaitoksen sosionomiopiskelijan kanssa. Muutamaa viikkoa myöhemmin vastasin yksin viikonlopun parinkymmenen hengen partioleiristä vakuutuksista ja leirintäaluevuokrista toteutukseen saakka. Väliin mahtui päiväkerhon normaalia arkea ja Montessori-menetelmään tutustumista.
Espanja ja erityisesti Fuengirola on minulle tärkeä paikka jo entuudestaan ja olenkin ollut täällä lukuisia kertoja. Useampi viikon mittainen lomareissu ja yksi pidempi (5kk) oleskelu näillä kulmilla saivat minut tuntemaan oloni kotoisaksi heti vaihdon ensimmäisestä päivästä lähtien. Minulla oli täällä valmiina koti ja läheisiä ihmisiä odottamassa.
Espanjassa eletään erilaista rytmiä kuin Suomessa. Siestan vietto on varmaankin viinin ja tapasten jälkeen seuraava asia, joka on yleisesti ulkomaalaisten tiedossa. Yllätyn kuitenkin kerta toisensa jälkeen paikallista "mañana mañana"-asennetta, eli asiat hoidetaan huomenna tai joskus sitten. Kärsivällisyyteni on ollut koetuksella kerran jos toisenkin, mutta sehän vain kasvattaa ihmistä. En ollut aiemmin osannut arvostaa esimerkiksi suomalaista kännykkäliittymäkulttuuria tai rajatonta nettiä, joka toimii lähes aina. Espanjan kodissani internet on ulottumattomissani esimerkiksi tuulisella säällä.
Huomaan muuttuvani avoimemmaksi tullessani Espanjaan. Täällä bussissa viereen istuvaa ihmistä tervehditään ja joskus jopa keskustellaan kunnes toisen on aika jäädä pois kyydistä. Suomessa vastaan tulevan ihmisen hymyyn ei useinkaan oleteta vastausta. Olen tämän kevään aikana tutustunut kymmeniin upeisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Avoimuus uusia ihmisiä ja tilanteita kohtaan on kohdallani lisääntynyt ja yritänkin pitää siitä kiinni kun palaan kotiin.
Olen matkustellut tämän kevään aikana useisiin eri kohteisiin ja istunut tunteja busseissa ja junissa. Olen suunnannut avoimin mielin uusiin tilanteisiin, enkä ole katunut hetkeäkään. Minusta tuntuu siltä, kuin olisin aloittanut tämän matkan jo muutama vuosi sitten kun ensimmäisen kerran astuin ulos lentokoneesta Málagan lentokentällä. Jotain minusta on taas muuttunut ja se on pelkästään hyvä asia.
Helmikuinen espanjankielen kurssi tuli osalleni kuin bonuksena koko muulle matkalle. Kurssi oli lopulta niin arvokas kokemus, että se saattaakin vuosien kuluttua tulla ensimmäisenä mieleeni kun muistelen tätä ikimuistoista kevättä. Enpä olisi vielä tammikuussa arvannut vieväni 17 Málagan yliopiston vaihto-oppilasta eri puolilta maailmaa piknikille vuoren huipulle.
picosyolas.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.