Harjoittelu Espanjan aurinkorannikon suomalaisessa ev.lut. seurakunnassa

Opiskelen sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja tein moninaisuus ja monikulttuurisuus harjoitteluni Espanjassa aurinkorannikon suomalaisessa ev. lut seurakunnassa. Marraskuussa juhlittiin aurinkorannikon seurakunnan 30 vuotista taivalta. Seurakunnassa toimii virassa kaksi työntekijää, jotka ovat johtava- ja diakoniapappi. Lisäksi talvikaudeksi eli puoleksi vuodeksi palkataan niin sanotut talvipappi ja -kanttori. 

Harjoitteluohjelmani oli hyvin monipuolinen ja sainkin olla todella monessa mukana. Säännöllisesti joka viikko vedin isoskoulutusta ja avustin messuissa, olin kahvilapäivystyksessä ja kävin kotikäynnillä. Lisäksi harjoitteluuni kuului rippikoulun pitämistä, pyhäkoulua, kouluvierailuja sekä muihin seurakunnan tapahtumiin osallistumista. 

Meillä oli harjoittelunohjaajani kanssa joka viikko ohjauskeskustelu ja niissä sain kysellä ja puhua asioista jotka minua mietityttivät ja pystyimme sopimaan seuraavista tehtävistä ja asioista aina ajoissa ja pysyin hyvin kartalla siitä mitä minun oli määrä tehdä. Koen, että nämä keskustelut niin kuin keskustelut muidenkin aurinkorannikolla säännöllisesti asuvien kanssa opettivat minua paljon ja antoivat minulle ammatillista tietoutta mitä en varmaan muualta olisi saanut. Lisäksi kotikäyntiasiakkaani tiesi hyvin paljon esimerkiksi espanjalaisista palveluista ja hän kertoi minulle niistä ja osasi verrata niitä suomalaisiinkin palveluihin. Ihmisiä kannattaa siis kuunnella sillä he tietävät paljon erilaisista asioista ja monesti heillä on myös omakohtaista kokemusta asioista.

Isoskoulutus oli myös hyvin mielenkiintoinen, sillä Suomessa en ollut sitä pitänyt. Olin pitänyt vain osia siitä ja senkin vähän suuremmalle määrälle koulutettavia. Aurinkorannikolla nuoria ei ollut niin paljon, että isoskoulutukseenkin tuli pienempi määrä koulutettavia. Mutta siis se, että sinne muutama löysi oli oikein ihanaa.

Seurakunnassa on aivan mahtava vapaaehtoiskulttuuri. Vapaaehtoisia on paljon ja heille annettiin paljon vastuuta ja heidän panostaan arvostettiin. Tämä on asia, jota tulevaisuudessa ammattilaisena haluan hyödyntää. Toivon, että samanlainen vapaaehtoiskulttuuri olisi myös Suomessa ja voisin omalla panoksellani edistää sen toteutumista.

Harjoittelu ulkomailla sai minut tajuamaan ainakin sen kuinka ulkomailla toisten suomalaisten tuki on mielettömän tärkeää. Sen kautta ymmärrän paremmin maahanmuuttajia ja sitä, että he haluavat kokoontua yhteen ja säilyttää joitakin omia perinteitään.

Oma ammatillinen persoonani kasvoi ulkomaan harjoittelun aikana sillä sain tehdä joitakin tuttuja asioita vieraassa ympäristössä ja sain tehdä paljon uutta sellaista mitä en ole ikinä tehnyt. Ihmisten moninaisuus tulee hyvin esille jo vain suomalaisten keskuudessa. Olemme eri puolilta Suomea ja olemme tottuneet erilaisiin asioihin ja hoitamaan asiat eri tavoilla. Tämä monimuotoisuus rikastuttaa ammatillisuuttani ja auttaa minua ymmärtämään muita ihmisiä aina vain paremmin.