Oppimiskokemuksia kv -harjoittelusta Puerto de la Cruzissa

Teneriffa ja harjoitteluympäristö

Tein kansainvälisen harjoitteluni Teneriffan Evankelis-luterilaisessa seurakunnassa Puerto de la Cruzissa. Teneriffa kuuluu Espanjan Kanariansaarten itsehallintoalueeseen. Sen asukasluku on noin miljoona ja pinta-ala noin 2000 km2.  

Teneriffan suurin kaupunki Santa Cuz de Tenerife on myös samannimisen maakunnan pääkaupunki sekä Kanariansaarten itsehallintoalueen pääkaupunki yhdessä Gran Canarialla sijaitsevan Las Palmasin kanssa. Muita suuria kaupunkeja ovat San Cristóbal La Laguna ja Puerto de la Cruz. 

Teneriffan evankelisluterilainen seurakunta on osa Suomen luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyötä, joka palvelee turisteja ja ulkomailla asuvia. Seurakunta toimii Puerto de la Cruzissa ja Playa de las Américasissa lokakuun puolivälistä huhtikuun alkuun. Talvikauden aikana seurkunnassa toimii kaksi osatoimista pappia ja kanttori Kirkkohallituksen palkkaamina. Toiminta rahoitetaan kolehti- ja myyjäistuloilla sekä Kirkkohallituksen antamalla toimintarahoituksella. Seurakuntaa johtaa yhdessä pappien kanssa seurakuntaneuvosto, joka valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. (Teneriffan evankelis-luterilainen seurakunta n.d.) Seurakunta toimii suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyöntekijöiden voimin.

Satumaista maisemaa Anagan niemimaalla.

 Teoreettisia oivalluksia ja käytännön työtä

MMK3 -harjoittelutehtävässäni otin teorioiksi siirtolaisten akkuluraation ja identiteetin eli sopeutumisen uuteen kulttuuriin sekä vapaaehtoistominnan, koska seurakunnan työ perustuu paikkakunnalla osan vuodesta asuvien suomalaisten vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistyöntekijät seurakunnassa ovat hyvin sitoutuneita ja ahkeria puurtajia, joilla oli halu ja tahto mahdollistaa seurakuntakodin toiminta myös jatkossa.

Harjoitteluni aikana osallistuin, suuunnittelin ja ohjasin Naisten aamupohdiskelua Taoronmäellä. Pohdiskeluihin osallistui 10-15 naista ja aiheet vaihtelivat unelmista pelkoihin sekä pääsiäispaastoon. Tiistain keittopäivinä työskentelin seurakuntakodin kahvilassa. Keskiviikkoisin ohjasin Kuvamatka Raamattuun -raamattupiiriä naisille. Tähän kuului myös kuvaaminen, kuvankäsittely sekä paljon valmistelutyötä kuten raamatunkohtien etsimistä. Myöhemmin aihe muuttui Raamatun naiset -sarjaksi. Sijaistin muutaman kerran myös pappia Torstain raamattupiirissä. Osallistuin kirkkokuoron harjoituksiin ja palvelin messussa kuorossa. Tein kotikäyntejä ja tapasin muutaman kerran vaikeassa elmäntilanteessa ollevaa matkalaista. Tapaamisten aikana keskustelimme ja aiheet olivat myös sielunhoidollisia. Monissa myyjäisissä myin arpoja, mikä oli hyvä tapa tutustua ihmisiin. Kävin vierailulla myös etelän seurakunnassa Los Cristianoksessa, jossa kohtasin ihmisiä hyvin monikulttuurisessa kahvilassa, autoin myyjäisissä ja osallistuin messuun Svenska Kyrkanilla. Osallistuin messuun ja muihin tapahtumiin. Alla kuvia Naistenpäivän tapahtumasta 8.3.2015.

Vapaaehtoisten "nuoriso-osasto" lausui tapahtumassa runoja.

Los Abuelos (isoisät) -yhtyeen Robert esitti vauhdikkaan Tiritomban.

Mikkola on tutkinut suomalaisten siirtolaisten sopeutumista uutteen kulttuuriin. (Mikkola, 2011.) Hänen tutkimuksessaan Espanjassa asuvat suomalaiset sopeutuvat paikalliseen kultuuriin muihin maihin muuttaneita vähemmän ja pysyttelevät maassa omissa piireissään. Itse huomasin tämän. Suomalaiset vapaaehtoiset viettivät aikaa keskenään, seurakuntakodin asiakkaat olivat suomalaisia turisteja tai osan vuotta saarella asuvia. Muutamalla oli paikallisia ystäviä, he osasivat espanjaa ja olivat muutenkin paikalliseen kulttuuriin suuntautuneita. Kuitenkin useimpien kontaktit paikallisiin ihmisiin rajoittuivat ”vesimiehiin”, jotka toivat vettä seurkuntatalolle sekä paikalliseen siivoojaan. Seurakuntakodilla tarjottiin suomalaisia jouluruokia, laskiaispullia, herne- ja lohikeittoa, sillileipiä ja karjalanpiirakoita ja kahvin tuli olla mahdollisimman suomalaista. Seurakunnan ulkopuolella seurasin ohikulkiessani, miten suomalaisen baarin terassilla istuivat suomalaiset keskenään päivästä toiseen. Saarella pitkään asunut mies puhui bussikuskille suomea, naiset puhuivat siitä, miten laittaa mahdollisimman suomalaista ruokaa kotona, mistä saa suomalaisia pussilakanoita ja mahdollisimman suomalaista leipää.

Vapaaehtoiset ovat iäkkäitä, joten sain oivalluksia myös ihmisen ikääntymisen psykologiaan, mitä opiskelimme vanhustyön jaksolla. Vapaaehtoisuus ja opiskelijan pyrkimys ammatillisuuteen aiheuttivat jännitteitä, jotka leimasivat koko harjoittelua. Olin aiemmassa harjoittelussa seurannut vapaaehtoistoiminnan ammattimaista johtamista, rekrytointia, tehtäviin perehdyttämistä ja työnohjausta ja nähnyt vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet. Tässä harjoittelussa tutustuin käytännössä vapaaehtoistoiminnan kolikon toiseen puoleen eli haasteisiin. Molempien puolien näkeminen ja niistä kokemuksen saaminen on ollut hyvin opettavaista ammatillisuuden kehittymisen kannalta.

Atlantin terapeuttiset aallot. Kuvassa satunnainen matkalilija.

Vaikeuksien kautta voittoon – haasteita ja henkilökohtaista kasvua

Harjoittelussa oli välillä vaikeaa, mutta samalla hyvin antoisaa ja kasvattavaa. On ollut kasvattavaa olla oman mukavuusalueensa ulkopuolella, vaikka se onkin herättänyt epämukavia tunteita. Huomasin, miten Suomessa olen kiinni tutuissa ja turvallisissa kuvioissa ja rutiineissa ja kun muuttaa aivan toisenlaiseen kulttuuriin menee ”pakka sekaisin”. Sopeuduin kuitenkin nopeasti. Henkilökohtaisena haasteenani harjoittelussa oli itsenäistyminen ja se, miten sanoa ei jämäkästi, mutta ystävällisesti. Pohdin paljon ammatillisuutta ja ammattimaista käyttäytymistä. Onneksi harjoittelulle tehdään suunnitelma. Kun ymmärsin, miten vähän voin harjoittelijana vaikuttaa toimintaan ja miten vahan harjoittelusuunnitelma vastaa harjoittelijaan kohdistuneita odotuksia keittiö- ja kahvilatyöstä, irrottauduin yhteisöstä aika nopeasti ja toteutin omaa suunnitelmaani ohjaajani rohkaisemana.  Aiemmissa harjoitteluissani kaikki on mennyt putkeen. Nyt minulla oli vaikeuksia roppakaupalla harjoittelussa, yksityiselämässä ja terveyteni kanssa. Oivalsin, että asenteeni on ollut kuin prinsessalla, jonka patjan alla oli herne. Opin ehkä hieman kovanahkaisemmaksi, olemaan välittämättä pikkuasioista ja keskittymään siihen, mikä tänään on hyvin ja toimii.

Henkireikänä retket, ihmiset ja kanarialainen kulttuuri

Henkireikä harjoittelussa oli retket upealla saarella ja vain oleskelu viehättävässä Puerton kaupungissa paikallista elämäntapaa seuraten. Kävimme mukavalla porukalla patikoimassa, tein omatoimisia bussiretkiä vuoristoon. Menin johonkin bussiin, jäin mielenkiintoisessa kylässä pois ja kävelin alas kaupunkiin. Valokuvaaminen, upeat vuoristomaisemat, paikallisen elämän seuraaminen, Atlantin aallot ja kommunikointi milloin milläkin keinoilla paikallisten ihmisten kansa olivat parasta akkujen lataamista. Kävellessä sulattelin kokemuksiani, ajatuksiani ja tunteitani. Myös vertaistuki auttoi. Kokemusten jakaminen palkattujen työntekijöiden kanssa helpotti myös, koska huomasin, että heidän kokemuksensa vastaavat omiani. Sosiaalinen elämä harjoittelun aikana oli paljon vilkaampaa kuin Suomessa ehkä kaupungin ilmapiirin vuoksi. Tutustuin moneen ihmiseen, kävimme kahvilla, kävelimme kaupungilla, vuokrasimme auton ja teimme retkiä ympäri saarta. Tärkeä paikka paineiden purkamiseen oli myös paikallinen kuntosali, johon myös muodostui tuttavapiiri varsin sekalaisesta seurakunnasta suomalaisia, italialaisia, espanjalaisia ja norjalainen. Huomasin, että tutustun nopeasti kaikenlaisiin ihmisiin ja olenkin paljon sosiaalisempi ja seurallisempi kuin olin aiemmin ajatellut itsestäni. Alla kuvia retkiltä, Puerto de la Cruzista ja Santa Cruzista.

Santa Cruzin kaduilla kohtasi myos koyhyytta. Kuvassa asunoton mies keskustan puistossa.

Santa Cruzin sataman rumankaunista maisemaa.

Kanarialaisen kulttuurin seuraaminen on ollut myös antoisaa. Paikalliset eivät juuri vietä joulua, vaan Loppiaista, jonka kohokohta on loppiaiskulkue ja kolme itämään viisasta kuningasta, jotka tuovat lapsille lahjoja. 

Helmikuussa alkavat karnevaalit, joka on täyttä meteliä ja hulinaa viikon verran: kaduilla pauhaavaa musiikkia ja rummutusta, kulkueita, upeita pukuja, mäkiautokilpailu, vanhojen autojen näyttely ja ajot. Puerto de la Cruzissa karnevaalihumu on hieman hillitympää kuin saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa. Tässä video Puertossa vietetyistä Sardiinin hautajaisista, jossa surraan, itketään ja huudetaan vuoden surut ulos. Kuvasin asuntoni ikkunasta. iPad tarkensi alussa huonosti, kun oli pimeää, mutta hetken päästä näkyy jo sardiinikin :-D.

Vuoden pääjuhla on Pääsiäinen, jota edeltää Santa semana, eli meidän hiljainen viikkomme, joka täällä on kaikkea muuta kuin hiljainen: viikon jokaisena iltana kulkueita, ilotulitusta ja tapahtumia ympäri saarta. (Espanjalaiset ja kanarialaiset rakastavat kulkueita.) Pitkäperjantaina kävimme katsomassa Via Crusis -tyyppisen pääsiäisnäytelmän Adejessa saaren eteläosassa. Esitys oli musikaali ja se kuvattiin myös televisioon. Näyttelijöitä ja avustajia oli yli 800 ja esitystä seurasi paikan päällä monituhatpäinen yleisö, joka koostui sekä paikallisista että turisteista. Saaren hengellisessä keskuksessa La Lagunan kaupungissa oli perinteinen Pitkäperjantain kulkue. Osallistuin myös katoliseen Pääsiäispäivän messuun Pena de Francia -kirkossa.

Harjoitteluni jälkeen jäin vielä pariksi kuukaudeksi saarelle, koska aloitin harjoitteluni jo ennen joulua ja opiskeluni aloittivat vasta oman harjoittelunsa. Tein Monikultuurisuus -opintojakson tehtävät ja laitoin myös alulle opinnäytetyöni. Paras kokemus seurakuntalaisten kanssa oli tänä aikana. Kaksi suomalaista terveydenhoitajaa olivat valmistumisen jälkeisessä harjoittelussa paikallisessa yksityinen vanhainkoti Privilegium San Fernandossa. Joukko seurakuntalaisia teki sinne vierailun. Kirkkokuoron lahjakkaat laulajat lauloivat ja laulut koskettivat sekä vanhuksia että laulajia itseään. Aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä oli leiponut vanhuksille tuliaisiksi suomalaista pullaa. Tämä harjoittelun ulkopuolinen visiitti muodostui yhdeksi kohokohdaksi Puertossa.

Olen aiemmassa koulutuksessani opiskellut kieliä (ruotsi, englanti, saksa) ja viestintää. Harjoittelun aikana aloitin espanjan opiskelun ja sain haaveen työskennellä kansainvälisissä tehtävissä jossakin järjestössä. Kansainvälinen harjoittelu oli monin puolin ainutlaatuinen, avartava, rikastuttava ja hyvin kasvattava kokemus, jota suosittelen kaikille opiskelijoille.

LÄHTEET

Mikkola, Juha 2011. Siirtolaisia ja vierailijoita. Suomalaisten siirtolaisten akkuluraatio   ja           identiteetti Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Kreikassa, Ranskassa ja Saksassa. Pro gradu       -tutkielma. Turun Yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.               Sosiologian laitos.

Teneriffan Evankelis-luterilainen seurakunta http://www.teneriffanseurakunta.fi/  Viitattu           10.3.2015.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Teneriffa. Viitattu 10.4.2015.