Hei!
Opiskelen viittomakielen
tulkiksi Diakonia Ammattikorkeakoulussa neljättä ja viimeistä vuotta. Olin
vaihdossa Irlannissa, Dublinissa. kolme kuukautta syksyllä 2015. Vaihtoni korvasi osan opinnoistani Suomessa, enkä siis tehnyt harjoittelua Irlannissa.
Minun oli aluksi tarkoitus
lähteä vaihtoon Islantiin, mutta harmikseni aikataulu petti ja emme saaneet
tehtyä sopimuksia vaihtomaan kanssa tarpeeksi ajoissa. Onneksi Dublin oli
oikein oiva vaihtokaupunki.
Kouluni oli Trinity College
Dublin, joka on hyvin arvostettu vanha korkeakoulu. Trinityllä on mahtavat puitteet
opiskeluun ja pitkä historia yhtenä Dublinin vanhimmista yliopistoista. Trinity
on hurjan suuri yliopisto, jossa aloja on paljon erilaisia. Alat voivat
vaihdella laista, näytelmien tekoon (draama) ja siitä taas esimerkiksi kielitieteisiin.
Koulun osalta oli pieni shokki
mennä yliopistoon, kun on tottunut koulussa enemmän tekemään, eikä niinkään
istumaan luennoilla. Luennot olivat kuitenkin mukava vaihdos. Trinity on siis
tosiaan yliopisto ja tehtävätkin ovat hiukan korkeampaa luokkaa kuin, mitä olen
tottunut Diakissa kirjoittamaan. Loppuesseet olivat melko pitkiä, laskin että
sivut alkoivat lähestyä 30 sivua, joka oli aika paljon, kun ottaa huomioon
kurssien lukumäärät, joita minulla oli kolme.
Kurssit jotka otin olivat
kielitieteitä, lukuun ottamatta yhtä viittomakielen kurssia, joka käsitteli erilaisia
näkökulmia kuurouteen. Kurssi oli mielenkiintoinen, mutta monet asiat olin jo
oppinut Suomessa ensimmäisenä vuonna. Onneksi kurssin lehtori oli kuuro ja
viittomakielinen, joten minulla oli mahdollisuus nähdä irlantilaista
viittomakieltä joka viikko. Kurssi oli ykkösvuosikurssilaisille, joten
tulkkikin oli paikalla joka tunti. Pääsin siis myös seuraamaan tulkkausta englannin
kielestä irlantilaiselle viittomakielelle.
Kielitieteen kurssit
käsittelivät kielenoppimista ja kaksi- ja monikielisyyttä. Monikielisyys oli
todella mielenkiintoista, koska tajusin myös itse olevani monikielinen.
Ammatillinen kasvuni kehittyi
ja tuntui, että sain hyvää kertausta Irlannissa. Sain myös vahvan tunteen, että
Diak antaa minulle hyvät eväät tulevaisuuteen. Irlannin koulutustapa ehkä
hiukan motivoikin minua myös tähtäämään Suomessa parempiin tuloksiin.
Itsestäni opin paljon. Vaihdon
aikana kasvaa henkisesti paljon. Parasta vaihdossani olikin varmasti oma
henkinen kasvu ja se, miten erilaisia tunnetiloja koin. Kaikki ilot ja surut
oli mahtava kokea, vaikka keskiyöllä itkeminen ikävästä ei silloin tuntunutkaan
kivalta. Jälkeenpäin jäi tunne, että olen elänyt.
Suosittelen vaihtoa kaikille, vaihto on jotain sellaista mitä ei vaan voi kokea koti Suomessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.