EXCHANGE IN LEEDS

Olin vaihdossa Leedissä, Englannissa kolme kuukautta syksyllä 2015. Harjoitteluni suoritin koulussa nimeltään Carr manor commmunity school. Ohjaajani oli koulussa koulukuraattorin toimessa. Suoritin osan harjoittelustani ylä-asteella ja osan ala-asteella pienten oppilaiden kanssa. Koulu aloitetaan englannissa 4-vuotiaana, joten ala-aste luokat eroavat suomen luokkajärjestyksestä. Harjoitteluni alku oli monenlaisia vastoinkäymisiä täynnä.  Englantiin lähtiessäni sain tiedon yliopistoltani, että minun tarvitsee täyttää tietoni lomakkeeseen, jolla haen lupaa työskennellä lasten kanssa Englannissa. Opettajani suomessa eivät tästä tienneet, joten täytin paperit viime hetkellä. Perille päästyäni jouduin kuitenkin täyttämään paperit uudelleen ja tämän jälkeen odottelin lupia noin kuukauden. Myöhemmin harjoitteluani lykkäsivät entisestään ohjaajani loma ja syysloma. Näistä sattumuksista huolimatta harjoitteluni oli antoisa niiltä osin, mitä siellä ehdin olemaan.

Huolimatta lyhyemmästä harjoitteluajastani opin harjoittelussa ja vaihdossa paljon Englannin kulttuurista ja myös itsestäni. Kulttuurina englanti on hyvin erilainen vaikka ei maantieteellisesti kaukana suomesta olekaan. Tärkein eroavaisuus suomeen on mielestäni ihmisten kohteliaisuus. Harjoittelussani kaikki lapset ja aikuiset tervehtivät minua. Lapset kutsuivat minua nimellä Miss Ojanen, mikä tuntui aluksi todella oudolta. Englannissa keskustellaan huomattavasti enemmän ihmisten kanssa, joita ei edes ole aiemmin tavannut. Kuulumisten tiedustelu ja kehuminen on arkipäivää ja kuuluu lähes jokaiseen keskusteluun. Nämä tavat tuntuivat aluksi todella kummallisilta mutta todella nopeasti koin se todella miellyttäväksi. Kohteliaisuus, avoimuus ja puheliaisuus ovat asioita joissa olen harjoitteluni ja vaihtoni aikana kehittynyt eniten. Näitä asioita haluan myös viedä eteenpäin tulevassa työssäni ja muutenkin elämässä. Koen vieraiden ihmisten kohtaamisen paljon helpompana asiana, mitä ehkä koin sen ennen vaihtoani.

Sain uusia oivalluksia ammatillisuuteeni liittyen vaihtoni aikana mutta pääasiassa koin kasvavani vaihdossa ihmisenä. Koen, että itsenäistyin vaihtoni aikana vielä suuren harppauksen, vaikka olen asunut jo kuusi vuotta omillani. Jännitin aluksi vaihtoon lähtöä. Mietin pärjäänkö vieraassa maassa täysin yksin. Nyt kun olen tullut takaisin suomeen ja nauttinut menneestä kolmesta kuukaudesta täysillä, koen todella pärjääväni missä tahansa. Tapasin vaihdossa ihania ihmisiä ja tiedän osan jäävän elämääni myös vaihdon jälkeen. Osaan myös arvostaa suomea nyt täysin eri tavalla mitä aiemmin. Suomen kieli on vaikea kieli ja on hienoa, että monet meistä suomalaisista osaa sen lisäksi ainakin kahta kieltä suhteellisen sujuvasti. Monet tapaamani paikalliset ihmettelivät englannin kielen taitojani. Monet heistä kyselivät, koska aloitamme englannin opinnot suomessa ja onko englannin opiskelu pakollista.  Näistä syistä aloin todella arvostaa omaa osaamistani, vaikka en virheettömästi englantia puhukaan.