Vinkkejä Dubliniin lähtijöille

Hei!

Tässä muutamia asioita, joita vaihtojärjestelyistä ja Dublinista tuli mieleen. 

Käytännön järjestelyt on hyvä aloittaa hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Esimerkiksi asunnon hankkimista on hyvä miettiä jo etukäteen, sillä vapaat kohtuuhintaiset asunnot menevät nopeasti. Itse asuin kahdessa isäntäperheessä vaihtoni aikana, joista ensimmäinen oli väliaikainen kahdeksi viikoksi ja toinen oli koko loppuajaksi. Sain molemmat järjestettyä jo Suomesta käsin löydettyäni hyvät nettisivut (Homestay & Hosting Power), joissa paikalliset tarjoavat majoitusta matkailijoille ja opiskelijoille. Isäntäperheiden vuokrat ovat yleensä noin 400 eurosta ylöspäin kuussa.

Jos olet menossa opiskelemaan Trinity Collegeen, kannattaa heiltä myös kysyä eri majoitusvaihtoehdoista, sillä heillä on omat sivut (Accommodation Advisory Service), joiden kautta voi löytää erilaisia majoituspaikkoja. Päästäkseen katsomaan vaihtoehtoja, täytyy opiskelijalla olla tunnukset, mutta sivuston ylläpitäjille voi lähettää sähköpostia ja he antavat väliaikaiset tunnukset. Lopulliset tunnukset tulevat vasta yliopiston hyväksymiskirjeessä, jonka sain itse vain muutamaa viikkoa ennen opintojen alkua. Myös Facebookin kautta voi löytää esimerkiksi opiskelijoita, jotka etsivät vuokralaista. Lisäksi monet hankkivat asunnon yhdessä, jolloin helpointa voi olla varata majoitus pariksi ensimmäiseksi viikoksi hostellista ja käydä yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa katsomassa eri paikkoja.

Lentoliput kannattaa myös ostaa hyvissä ajoin, jos mahdollista. Esimerkiksi Norwegianilta voi saada hyvinkin edulliseen hintaan liput ja kannattaa katsoa myös SAS:n nuorisohintoja, jos olet alle 26-vuotias. Itse sain menopaluun noin 150 eurolla, mutta halvemmallakin voi saada, jos ostaa liput muutamaa kuukautta etukäteen.

Dublin kaupunkina ei ole kovin suuri, jonka vuoksi paikasta toiseen onkin helppo liikkua kävelemällä. Joka kulmasta löytyy myös kaupunkipyöriä vuokrattavaksi. Lisäksi liikennekulttuuri on Dublinissa hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Kaupungista löytyy pyöräteitä, mutta monet ajavat myös autojen keskellä. Liikenne on vasemmanpuoleinen ja jalankulkijat jäävät harvoin odottelemaan liikennevalojen vaihtumista, vaan ylittävät tien heti, kun tilaa löytyy. Myös juna (DART), ratikka (Luas) ja bussi ovat hyviä vaihtoehtoja jos aikoo matkata pidemmälle. Sitä varten kannattaakin hankkia opiskelijan matkakortti (Student Leap Card), jonka itse sain hankittua ensimmäisenä päivänä yliopistolta. Sillä saa myös alennuksia monista kaupoista. Jos matkustaa ilman korttia ja ostaa lipun bussista, on hyvä varata tasaraha, sillä kuskilta ei saa vaihtorahaa takaisin.

Hintataso Irlannissa on melko samaa luokkaa kuin Suomessakin, mutta vuokrat ovat usein hyvin korkeita ja asuminen voikin olla opiskelijalle kallista riippuen asumismuodosta. Melkein kaikissa paikoissa käy pankkikortti, mutta muun muassa Postiin tarvitsee käteistä tai irlantilaisen pankkikortin. Kouluruoka on viiden euron paikkeilla, mutta suurin osa opiskelijoista käy ulkona syömässä tai tuo omat eväät mukanaan. Itse tein ruoan useimmiten kotona, sillä asuin vain vartin kävelymatkan päässä yliopistolta.

Irlannissa ollessa kannattaa matkustella, sillä maassa on paljon näkemisen arvoisia paikkoja. Esimerkiksi Moherin kalliot, Belfast ja Giant’s Causeway ovat kaikki paikkoja, joihin pääsee kätevästi turistibussilla. Koska sää Irlannissa on hyvin vaihtelevaa, on hyvä pitää sateenvarjo aina kaiken varalta mukana. Vaikka sää näyttäisikin aurinkoiselta, voi muutaman minuutin päästä yllättää sadekuuro.

Irlanti on vaihtokohteena loistava valinta. Paikalliset ovat ystävällisiä ja juttelevat mielellään myös tuntemattomille ihmisille, talvella ei ole niin kylmä kuin Suomessa, sillä lämpötila laskee harvoin pakkasen puolelle, kaupungin oppii tuntemaan nopeasti ja rentoon elämänmenoon on helppo päästä mukaan.

Jos haluatte kuulla lisää, vastailen mielelläni kysymyksiinne.

Oppimiskokemuksia Irlannista

Vietin tänä syksynä kolme kuukautta Irlannissa, Dublinissa, jossa opiskelin viittomakielen tulkkauksen koulutusohjelmassa Trinity Collegessa. Minulla oli yhteensä neljä kurssia, joista monien aihepiirit olivat jo tuttuja, sillä kaikki kurssini olivat ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Ne toivat kuitenkin hyvää kertausta jo opittuihin asioihin ja lisäksi sain laajennettua tietämystäni esimerkiksi siitä, millainen kuurojen historia on ollut maailmanlaajuisesti sekä erityisesti Irlannissa ja miten se on vaikuttanut viittomakieliin ja niiden kehitykseen.

Yksi kursseistani oli tulkkauksen kurssi, josta pidin kovasti, sillä pääsin harjoittelemaan tulkkausta suomalaisen viittomakielen ja englannin kielen välillä sekä sain uusia näkökulmia tulkkaukseen. Kahdella kurssilla minulla oli myös kuuro opettaja, joten pystyin seuraamaan ammattilaisten tulkkausta joka viikko ja saamaan siitä hyödyllisiä vinkkejä omaan tulkkaukseen. Lisäksi opin sitä kautta paljon irlantilaista viittomakieltä ja tuntui hyvältä, kun huomasin, että pystyin kommunikoimaan opettajan kanssa ilman tulkkia. Vieraan maan viittomakielen oppimisen kautta sain myös oivalluksia, miten käyttää kielen visuaalisuutta hyödyksi.

Vaihtoni aikana Irlannissa käynnistyi myös kampanja viittomakielen aseman yhtenä maan virallisen kielenä laillistamiseksi. Sitä kautta huomasin myös, miten hyvin asiat ovat Suomessa tulkkauspalvelun suhteen. Toki aina löytyy jotain parannettavaa, mutta palvelun laadun ja saannin suhteen tilanne on meillä melko hyvällä tolalla.

Trinityssä opiskelu koostui pääasiassa luennoista ja seminaareista, mikä johtui varmasti osaltaan kurssivalinnoistani. Jos olisin esimerkiksi saanut osallistua viittomakielen tunneille, olisi tilanne voinut olla toinen. Oli mukavaa kokea suuren koulun ilmapiiri, vaikka itse tulkkikoulutuksen yksikkö oli yhtä pieni kuin meillä Turussa, jonka vuoksi varmaan opetuskin tuntui melko samanlaiselta.

Kolmen kuukauden aikana ehdin oppimaan paljon, mutta loppujen lopuksi aika kului todella nopeasti. Koska tämä oli toinen vaihtoni, olin jo etukäteen osannut varautua siihen, millaista kolmen kuukauden aikana mahdollisesti tulisi olemaan ja minusta tuntuikin helpolta ja luontevalta päästä mukaan paikalliseen elämään. Pidemmät oleskelut ulkomailla avartavat myös aina maailmankuvaa, kehittävät kielitaitoa ja opettavat lisää itsestä, mistä kaikista uskon olevan minulle hyötyä tulevaisuudessa.

Vinkkejä Irlantiin lähtijöille

Hei!

 

Aluksi, kiva että valitsit Irlannin. Voin jo nyt sano, että valintasi on hyvä! On kuitenkin muutamia asioita, joista haluan kertoa.

Irlanti on kallis maa. Elintarvikkeet ovat oikeastaan melko samanhintaisia kuin Suomessa, mutta asumismenot ovat sitäkin suuremmat. Asuminen on kallista, siihen kannattaa varautua rahallisesti!

Irlannin talo- ja asuntotilanne on huonohko, asuntoja kyllä on, mutta niiden on voitu antaa ränsistyä, tai sitten ihmiset vuokraavat liian korkealla hinnalla. On hyvin todennäköistä, ettet löydä omaa asuntoa, vaan jaat talosta huoneen kämppisten kanssa tai löydät koulun asuntolasta huoneen.

Lähdin matkaan kahden koulukaverini kanssa ja jo alusta alkaen etsimme yhteistä kämppää, juurikin sen takia, että löytäisimme asunnon halvalla. On hurjasti paljon helpompaa löytää asunto muutaman ihmisen kanssa kuin yksin. Asunnon löytäminen ei ole mahdottomuus, se vaan vaatii hiukan energiaa ja aikaa.

Monet vaihtoon lähtijät saapuivat myös Irlantiin ilman asuntoa ja menivät motelleihin asumaan pariksi viikoksi. Miksikö? On paljon helpompi löytää asunto paikan päältä.

Me löysimme aluksi host-perheen, jonka luona asuimme n. kaksi viikkoa. Host-perhe ei kuitenkaan ole paras mahdollinen asuinmuoto, sillä kaikki varmasti haluaa kokea hiukan vapautta, ja täysi-ikäisenä tuskin haluaa taas muuttaa vanhempien silmien alle asumaan.

Muutimmekin pois host-perheen luota ja löysimme oman huoneen isosta omakotitalosta. Jaoin tämän huoneen kolmen muun ihmisen kanssa, joten siihen on hyvä varautua.

Liikenne Irlannissa on vasemman puoleinen ja siksi se onkin hyvä oppia heti alkuun. Voin kuitenkin kertoa, että sen oppii todella nopeasti!

Liikkuminen Dublinissa onnistuu joko kävellen (tosin matkat voivat olla aika pitkiä, eikä kävelykatuja ole samalla tavalla kuin Suomessa) pyörällä, (Dublinissa on monia hyviä paikkoja joista voi ostaa tai vuokrata pyöriä) tai bussilla, jota itse käytin.

Trinityltä voi käydä ostamassa Leapcardin, johon voi ladata rahaa. Leapcard on siis bussikortti ja se käy myös ratikassa ja junassa. Kannattaa googlailla vaihtoehtoja, mutta itselleni paras oli Leapcard, sillä asuin sen verran kaukana, ettei kävely ollut edes vaihtoehto aikaisina aamuina.

Kuukaudeksi Leapcard maksaa noin 80 euroa, joten siihen summaan on hyvä varautua. (240 e/ 3 kk)

Rahasta vielä se, että pankkikortit käyvät, mutta visa electronin lisäksi kannattaa hankkia myös jokin toinen pankkikortti. Electron toimii, mutta ei aivan kaikissa paikoissa. Irlannissa maksetaan paljon käteisellä, ja onkin ihan hyvä nostaa sitä sopiva summa jo Suomessa, sillä Suomen pankit ja Irlannin veloittavat jokaisesta nostosta.

Ruoka on hinnaltaan sama kuin Suomessa. Se etu Suomen koulutuksessa on, että Suomessa on 2.60e hintainen opiskelijalounas. Irlannissa ne maksavat noin 4-5 e. Teinkin paljon kotona itse ruokaa ja kouluissa monet syövät vain täytetyn leivän. Kulttuurishokkina olikin se, etteivät irlantilaiset syö lämmintä lounasta, vaan se on yleensä juurikin patonki tms. leipä tai salaatti. Lämminruoka syödään vasta kotona.

Kasvisruokailijat, joihin itsekin kuulun, irlantilaiset syövät paljon liharuokia, joten kasvisruokia ei perinneruokalistoilta löydy. Irlannissa on kylläkin paljon kasvisruokavaihtoehtoja ravintoloissa, joten ei hätää!

Tässä joitakin mitä tuli mieleen, jos on kysyttävää, kommentoikaa, niin pyrin aina välillä kurkkimaan tänne ja vastailemaan!

Mukava vaihtoa!

Irlannin oppimiskokemukset

Hei!

Opiskelen viittomakielen tulkiksi Diakonia Ammattikorkeakoulussa neljättä ja viimeistä vuotta. Olin vaihdossa Irlannissa, Dublinissa. kolme kuukautta syksyllä 2015. Vaihtoni korvasi osan opinnoistani Suomessa, enkä siis tehnyt harjoittelua Irlannissa.

Minun oli aluksi tarkoitus lähteä vaihtoon Islantiin, mutta harmikseni aikataulu petti ja emme saaneet tehtyä sopimuksia vaihtomaan kanssa tarpeeksi ajoissa. Onneksi Dublin oli oikein oiva vaihtokaupunki.

Kouluni oli Trinity College Dublin, joka on hyvin arvostettu vanha korkeakoulu. Trinityllä on mahtavat puitteet opiskeluun ja pitkä historia yhtenä Dublinin vanhimmista yliopistoista. Trinity on hurjan suuri yliopisto, jossa aloja on paljon erilaisia. Alat voivat vaihdella laista, näytelmien tekoon (draama) ja siitä taas esimerkiksi kielitieteisiin.

Koulun osalta oli pieni shokki mennä yliopistoon, kun on tottunut koulussa enemmän tekemään, eikä niinkään istumaan luennoilla. Luennot olivat kuitenkin mukava vaihdos. Trinity on siis tosiaan yliopisto ja tehtävätkin ovat hiukan korkeampaa luokkaa kuin, mitä olen tottunut Diakissa kirjoittamaan. Loppuesseet olivat melko pitkiä, laskin että sivut alkoivat lähestyä 30 sivua, joka oli aika paljon, kun ottaa huomioon kurssien lukumäärät, joita minulla oli kolme.

Kurssit jotka otin olivat kielitieteitä, lukuun ottamatta yhtä viittomakielen kurssia, joka käsitteli erilaisia näkökulmia kuurouteen. Kurssi oli mielenkiintoinen, mutta monet asiat olin jo oppinut Suomessa ensimmäisenä vuonna. Onneksi kurssin lehtori oli kuuro ja viittomakielinen, joten minulla oli mahdollisuus nähdä irlantilaista viittomakieltä joka viikko. Kurssi oli ykkösvuosikurssilaisille, joten tulkkikin oli paikalla joka tunti. Pääsin siis myös seuraamaan tulkkausta englannin kielestä irlantilaiselle viittomakielelle.

Kielitieteen kurssit käsittelivät kielenoppimista ja kaksi- ja monikielisyyttä. Monikielisyys oli todella mielenkiintoista, koska tajusin myös itse olevani monikielinen.

Ammatillinen kasvuni kehittyi ja tuntui, että sain hyvää kertausta Irlannissa. Sain myös vahvan tunteen, että Diak antaa minulle hyvät eväät tulevaisuuteen. Irlannin koulutustapa ehkä hiukan motivoikin minua myös tähtäämään Suomessa parempiin tuloksiin.

Itsestäni opin paljon. Vaihdon aikana kasvaa henkisesti paljon. Parasta vaihdossani olikin varmasti oma henkinen kasvu ja se, miten erilaisia tunnetiloja koin. Kaikki ilot ja surut oli mahtava kokea, vaikka keskiyöllä itkeminen ikävästä ei silloin tuntunutkaan kivalta. Jälkeenpäin jäi tunne, että olen elänyt.

Suosittelen vaihtoa kaikille, vaihto on jotain sellaista mitä ei vaan voi kokea koti Suomessa!