Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harjoittelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Harjoittelu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. toukokuuta 2016

Lauran ja Saaran vaihtokokemuksia Tukholmasta



1. Laura Koitto & Saara Nyberg
2. Sosionomi, Diak Porin toimipiste
3. Tukholma, Ruotsi
4. 1.3.-30.5.2016
5. Monikulttuurisuuden opinnot
6. Förskolan Mumindalen
7. Monikulttuurisuuden harjoittelu


MATKAJÄRJESTELYT

Järjestelimme matkamme etukäteen, niin että matkasimme Tukholmaan laivalla. Laivalla matkustaminen on edullista, mutta vie ajallisesti kauemmin kuin esimerkiksi matkustaminen lentäen. Ostimme laivasta metroliput, jotta pääsemme kätevästi keskustasta Vällingbyhyn, jossa asuntomme sijaitsi. Matkasimme Viking Linellä, josta matka metroasemalle oli kävellen melko pitkä. Matka tavaroineen kesti noin 25 minuuttia. Silja Linen satamasta on huomattavasti lyhyempi matka kävellä lähimmälle metroasemalle. Emme halunneet ottaa satamasta tarkoituksella taksia, sillä Ruotsissa taksien hinnat voivat olla todella korkeita, varsinkin jos taksia ei ole varattu etukäteen ja hinnasta sovittu. Tukholmasta löytyy useita taxiyhtiöitä, mutta luotettavimmat ovat esimerkiksi Taxi Stockholm ja 020 Taxi. Huijareita on liikkeellä paljon, joten mikäli kulkee taksilla, kannattaa tarkastaa auton kyljessä oleva tarra, jossa on ilmoitettu maksimihinta 10 kilometrin matkalle. Nyrkkisääntönä on, ettei kyseinen hinta saisi ylittää yli 310 kruunua. 


ASUNNON HANKINTA

Asunnon hankkiminen Tukholmasta on todella vaikeaa. Koulun puolesta emme saaneet asuntoa järjestymään, joten asunnon hankkiminen oli täysin omalla vastuullamme. Saimme vinkkejä ystäviltä, koulumme terveydenhoitajalta sekä sukulaisilta. Alun perin asunto piti järjestyä tuttavan kautta, joka viime hetkillä ilmoitti, ettei voikaan ottaa vuokralaisia. Meillä oli tällöin enää kolme viikkoa aikaa löytää asunto. Laitoimme asuntoilmoituksen Blocket.se sivustolle, joka on samanlainen kuin Suomen Tori.fi. Tätä kautta saimme useita ilmoituksia, mutta asunnot menivät nopeasti, ellei vastannut 10 minuutin sisään viestin lähettäjälle. Saimme myös epäilyttäviä asuntotarjouksia, joissa tarjolla oli asuntoja halpaan hintaan, sillä Tukholmassa on erittäin korkea vuokrataso. Blocket.se sivustolla esiintyy paljon huijareita, jotka yrittävät saada takuuvuokran ennen muuttoa. Sääntönä voisi pitää sitä, että takuuvuokraa ei maksa ennen kuin on nähnyt asunnon.

Olimme tässä vaiheessa melko epätoivoisia asunnon suhteen ja pelkäsimme, ettei tuleva harjoittelu onnistu. Soitimme Tukholman Suomalaiseen seuraan, josta meille annettiin vihje liittyä Facebookin Koti Tukholmasta- ryhmään. Laitoimme saman tien ilmoituksen ryhmään, ja huomasimme, että yksi ryhmän jäsen tarjosi vuokralle huonetta Vällingbystä. Laitoimme heti viestin ilmoituksen lähettäjälle, että olemme kiinnostuneita huoneesta ja sovimme puhelimitse tarkemmin käytännön asioista. Vuokra yhdestä huoneesta oli 6000 kruunua, eli noin 650 euroa. Tästä voi päätellä hintatason Tukholman alueella. Vuokraa hieman nosti kuitenkin se, että vuokralaisia oli kaksi. Jaoimme siis asunnon yhdessä vuokranantajamme kanssa, ja majoituimme samaan huoneeseen. Vessa ja keittiö olivat yhteisiä.


KUSTANNUKSET SEKÄ LIIKKUMINEN TUKHOLMASSA

Elinkustannukset ovat Tukholmassa melko korkeat ja esimerkiksi ruuan hinta hieman korkeampi kuin Suomessa. Pidimme kolmen kuukauden ajan suomalaisen puhelinliittymän, sillä asunnossamme oli vuokraan kuuluva wifi- yhteys jota saimme käyttää, emmekä siksi kokeneet tarpeelliseksi ostaa ruotsalaista liittymää. Ruotsissa on tarjolla edullisia prepaid-liittymiä, jota kannattaa hyödyntää, mikäli on tarve. Esimerkiksi Comviq on paljon käytetty.

Liikkuminen Tukholmassa on helppoa ja vaivatonta metrojen ja bussien avulla. Meidän ei tarvinnut työmatkoja kulkea julkisilla, sillä kävelymatka harjoittelupaikkaan oli vain noin 10 minuuttia. Tämän suhteen koemme, että meillä kävi hyvä tuuri. Yhteydet keskustaan olivat kätevät, metroasema sijaitsi asuntomme vieressä ja metroja kulki 8 minuutin välein. Matka keskustaan kesti noin puoli tuntia.

Vaihdon kiinteät kustannukset per henkilö: 1) laivamatkat edestakaisin 20e 2) vuokra 3000kr x 3 kuukautta (320e x 3). Lisäksi ruokakustannukset, satunnaiset metroliput sekä kuntosalikortti.


KULTTUURI

Ruotsalainen kulttuuri ei suuresti eroa suomalaisesta kulttuurista, joten varsinaista kulttuurishokkia ei vaihdon aikana tullut. Kuitenkin joitain pieniä eroja löytyy. Koemme, että ihmiset ovat avoimempia ja juttelevat herkästi myös tuntemattomille ihmisille. Esimerkiksi hississä on tavallista käydä ’’small talkia’’ ja toivottaa mukavaa päivää. Meidän mielestämme ihmiset ovat olleet erittäin avuliaita ja ystävällisiä, esimerkiksi eksyessämme on meitä mielellään opastettu, sekä saatettu perille. Myös saapuessamme Tukholmaan painavien matkatavaroiden kanssa, kantoi tuntematon mies tavaramme ylös metroaseman portaita.


KIELITAITO

Lähdimme harjoitteluun kouluruotsilla, joka ei kummallakaan ollut erityisen vahva. Ruotsalaiset rakastavat puhua englantia, joten varsinkaan Tukholmassa ei välttämättä ruotsin kieltä tarvitse. Vuokranantajamme puhuin vain ruotsia, joten hänen kanssaan kommunikointi oli hyvää kielenharjoitusta. Vaikka harjoittelupaikassamme puhuimme lapsille suomea, oli työyhteisössä paljon ruotsinkielisiä, joiden kanssa puhuimme ruotsia. Aluksi oli vaikea ymmärtää riikinruotsia sekä Tukholman murretta, sillä äänteet, sanat ja puheen painotus ovat erilaisia kuin suomenruotsissa. Kuitenkin ympärillä puhuttavaan kieleen tottui nopeasti ja ymmärrys parantui huomattavasti. Kielitaitomme karttui selvästi vaihdon aikana. 


HARJOITTELUPAIKKANA SUOMENKIELINEN ESIKOULU

Harjoittelupaikkamme oli siis Mumindalenin esikoulu, jossa työskentelimme suomenkielisellä osastolla. Osaston työntekijät puhuivat suomea ja meillä oli suomenkielinen ohjaaja.  Ohjaus oli hyvää ja luontevaa. Ilmapiiri oli positiivinen ja salliva. Monilla lapsilla vahvempi kieli oli selvästi ruotsi ja suomen kielellä puhuminen oli vähäistä. Puhuimme työntekijöiden pyynnöstä tarkoituksella lapsille vain suomea ja rohkaisimme heitä käyttämään enemmän suomen kieltä. Muiden osastojen lapsille puhuimme luonnollisesti ruotsia. Lapsien kieli on melko yksinkertaista, joten sitä oli helppo ymmärtää. Saimme syödä ilmaiseksi yhdessä työntekijöiden ja lasten kanssa lounaan ja välipalan. Sääntönä on, ettei talon ulkopuolelta saa tuoda ruoka-aineita esikouluun. Ruuan tekee esikoulussa oma keittiötyöntekijä, myös mahdollisia allergioita otetaan huomioon.

Koemme, että harjoittelun pedagogiset sekä monikulttuuriset tavoitteet tulivat hyvin täytettyä. Varhaiskasvatus Ruotsissa eroaa suomalaisesta varhaiskasvatuksesta esimerkiksi Reggio Emilia pedagogiikallaan, johon on hyvä tutustua ennen harjoittelua. Suomessa ollaan vasta siirtymässä vastaavanlaiseen toimintaan. Meille esikoulun toimintatavat ja pedagogiikka olivat aluksi vaikeita ja herättivät ihmetystä, mutta viikkojen kuluessa totuimme ja sisäistimme toiminnan idean. Uskomme, että harjoittelusta on enemmän hyötyä, jos takana on jo kokemusta suomalaisesta varhaiskasvatuksesta tai esimerkiksi harjoittelu. Näin vertailupohjaa Ruotsin ja Suomen välille on helpompi rakentaa. Kokemuksemme harjoittelupaikasta sekä Tukholmasta yleensä ovat erittäin hyvät. Ihmiset harjoittelupaikassa, sekä muualla ovat olleet ystävällisiä ja erittäin helposti lähestyttäviä. Suosittelemme Tukholmaa ja Förskolan Mumindalenia vaihtokohteena, kunhan muistaa kärsivällisyyden ja joustavuuden asuntoasioissa!

torstai 28. toukokuuta 2015

Ida Itävallassa - Vinkkivitonen vaihtarille

1) Selvitä oikeasti asuinpaikkasi terveydenhuolto ja sen palvelut. Suurpiirteisyys ei riitä. Sunnuntai-aamuna angiinassa se ei ole hauskaa eikä järin kiinnostavaa googletella asiaa vieraalla kielellä kun henki kulkee nipinnapin ja jo puhelimen korvalla pitäminen tuntuu Olympia-tason urheilusuoritukselta. Nimimerkillä "kokemusta on". Lisävinkki: jos menet sairaalaan lääkäriin, ota varmuudeksi mukaan tärkeimmät tavarasi ja parin päivän alusvaatteet; you never know! Nim. "kokemusta tästäkin, kahdesti"

2) Laadi kuukausibudjetti tulojesi mukaan. Halvemman hintatason maissa suomalainen saattaa tuntea itsensä hetkellisesti kroisokseksi ja hullaantua, mikä kostautuu myöhemmin. Loppuajasta reissatessa ei ole mukavaa pohtia että juonko kupin kahvia vai käynkö katsomassa nähtävyyttä; hinta on sama.

3) Kulttuurierot saattavat olla todella suuria, vaikka olisimme kotoisin samalla mannerlaatalta. Suomi on joissain asioissa hyvin edistyksellinen, esimerkiksi pankkikortilla maksamisessa, kielitaidossa, julkisen liikenteen järjestäytymisessä ja luotettavuudessa sekä puhelimen kuuluvuuden ja 3G-verkon kattavuudessa. Edellämainitut asiat saattavat olla toisissa maissa vuosia jälkijunassa.

4) Kanna opiskelijakorttia mukana, sillä saa alennuksia vaikkei kortti olisikaan kansainvälinen. Reissussa on aina mukavampaa maksaa lipun hinnasta puolet vähemmän kuin normaalisti.

5) Jos vuokraat yksityiseltä taholta asunnon ja saat vieraskielisen vuokrasopimuksen, kannattaa käännättää se jollain taholla sanasta sanaan ja säilyttää tallessa. Näin ollen on helppo varmistaa jos asuntoon tulee jotain, edes pieniä juttuja, että kuka on vastuussa. Kaverin tai tutun aiemmin tekemä oikoluku porsaanreikien vuoksi ei enää myöhemmin auta, etenkin jos se sopimusta on käyty läpi vain suullisesti.

BONUS! Pieni syvempi sukellus kulttuuriin voi koitua eduksesi. Opettele ja muista paikalliset tervehtimisfraasit, kiittämis- ja pyyntösanat maan valtakielellä, vaikka muuten asioisitkin englanniksi; kahvisi alkaa maistua yllättäen paremmalta ja naapurikin hymyilee jotenkin kummallisen leveästi.

Ida Itävallassa - Miksi ei koskaan saa sanoa "ei koskaan"

Joskus on vaikeaa kohdata itsensä. Joskus se on hauskaa ja joskus naurattaa. Aina ei kaikkea tahdo kokea uudestaan tai edes muistella niitä.
On olemassa asioita, joista olen sanonut, etten koskaan tai todennäköisesti en ikinä tule tekemään. Näitä ovat olleet mm.

a) ulkomaan vaihto
b) päiväkodissa työskentely
c) englanniksi työskentely
d) auton ajaminen vieraassa maassa
e) saksan kielen opettelu

Edellä mainituista asioista voi olla aikaa kauan tai vähän, mutta niin olen joskus ajatellut tai sanonut. En edes itse tunnista itseäni noista ajatuksista. Aloittaessani amk-opinnot vuonna 2008 en olisi voinut ajatellakkaan jättäväni ystäväni, perheeni ja elämäni Suomessa edes muutamaksi kuukaudeksi. Huonot kesätyökokemukset läpimädästä, nyt jo lakkautetusta päiväkodista kytivät tuoreina mielessä sosionomi-opintojen alkuvuosina. Kielitaitoni pidin silloin niin heikkona ja haaveilin vain täydellisestä brittiaksentista. Autolla ajaminen oli yleisesti ottaen pelottavaa. Saksasta ja saksalaisista oli jotenkin utopistinen kuva härskeinä nahkahousumiehinä olutvaahdot viiksistä valuen.
Nuoruusvuosien jyrkkyys ja mustavalkoisuus, jopa suoranainen tyhmyys ovat karisseet jonnekkin matkan varrella ja elämää siivittävät nykyisin kaksikielinen avomies, koti ja auto Itävallassa sekä 3 kuukauden vaihtoharjoittelu englanninkielisessä Montessori-päiväkodissa takana. Niin se aika vain menee ja ne joskus niin tärkeiksi kuvitellut aatteet ja mielipiteet tuntuvat nyt naurettavilta ja hömpötykseltä - kuinka tietämätön olen ollutkaan! Saksaa ei meikämimmi vielä puhu, mutta puolen vuoden Itävallassa olon ajan päivittäisen asioiden hoitaminen on lähtenyt tällä hauskalla kielellä sujumaan. Toiveissa on valmistumisen jälkeen suunnata oikealle kielikurssille!

Kotiinpaluu koittaa kuukauden päästä. Uusi koti Suomessa valmistuu elokuussa. Marraskuussa pitäisi palauttaa opinnäytetyö. Joulukuussa on tarkoitus saada sosionomin paperit käteen. Ja kaiken tämän tulevan keskellä kykenen vain ajattelemaan, että koska lähdetään uudestaan? Ja minne? Ja mitä siellä voi tehdä? Toki olen matkustellut aiemminkin, mutta vasta nyt pidemmän ajan jälkeen olen ymmärtänyt, että mitä se todella on kun matkakärpänen puraisee. Olen luopunut tuosta "ei koskaan"-sanaparista; sen kanssa on mahdotonta elää jos haluaa ELÄÄ.

Ensimmäisenä harjoittelupäivänä minua pyydettiin vain istumaan paikallani ja seuraamaan tarkasti, kuinka päiväkodin opettajat toimivat lasten kanssa. Minua jännitti; en käytännössä tiennyt Montessorista mitään, englannin käyttö pääkielenä tuntui hyvin haastavalta ja kaikki jännitti niin paljon. Kaikki tämä kuitenkin loppui, kun rähmäinen silmäpari metrin alempaa tuijotti minua hetken hiljaa ja kysyi sitten "which continent are you coming from?"

Sen jälkeen kaikki sujui kuin tanssi. Tietysti joskus joku astuu varpaille, mutta se kuuluu asiaan.