Oppimiskokemukset Tanskasta

1 Oppituntien aikainen kommunikointi

Diakonissestiftelsenissä Fredriksbergissä, Kööpenhaminassa, oppitunnit perustuvat eri teorioiden käsittelyyn ja aiheesta keskusteluun. Oppituntien aiheista on aineistoa jokaista tuntia varten erikseen oppimisalustalla runsaasti, ja siihen on tutustuttava ennen tunnin alkua. Mahdollisuus tutustua aineistoon etukäteen antaa mahdollisuuden käsitellä ja omaksua tekstin antamaa tietoa ja esittää kysymyksiä tunnilla. Orientoituminen aiheeseen on mielestäni tärkeää opiskelussa. Monimuoto-opiskelijana tämä tapa olisi Diakissa suotavaa. Diakissa on annettuna koko kurssin aineisto samassa paikassa oppimisalustalla, jolloin tunteihin ei pysty valmistautumaan tutustumalla ko. tuntien aineistoon etukäteen.

2 Kollegoiden osaamiseen luottaminen

Harjoittelupaikassani, kuntoutuskeskuksessa toimii sairaanhoitajia, lähihoitajia ja apulaisia hoitotyössä. Työpaikan kulttuuriin kuului se, että eri hoitotyöntekijät luottivat muiden hoitotyöntekijöiden arviointiin asiakkaan tilasta ja hoidon tarpeesta sekä reagoivat kaikkiin huomioihin. Sairaanhoitaja on vastuullisena hoitotyöntekijänä. Suomessa harjoittelussa aiemmin ollessani hoitotyöntekijät kyseenalaistavat toisen hoitotyöntekijän arvion ja tekevät arvion itse. Sairaanhoitajat eivät välttämättä reagoi aina muun hoitohenkilökunnan esittämiin asiakkaan tilan muutoksista tai hoidon tarpeesta.Hoitotyön tehostamisessa kollegan arvioinnin luottamisessa on iso merkitys.

3 Kokonaisvaltaisen hoidon jatkuva arviointi

Kuntoutuskeskuksessa on viikoittaiset moniammatillisen hoitoryhmän kokoukset. Asiakkaita hoidettiin kokonaisvaltaisesti koko ajan päivittäin. Hoitosuunnitelmaa muutettiin aktiivisesti ja moniammatillisen hoitoryhmän jäsenet kommunikoivat muun hoitohenkilöstön kanssa päivittäin, suullisesti ja kirjallisesti. Alkuperäinen hoitosuunnitelma oli muutosten pohjana. Tiedonvaihto ja kommunikointi olivat sujuvaa keskustelua ja muutokset kirjattiin heti. Muutosten kirjaaja sovittiin keskustelu yhteydessä.

4 Kriisitilanteen tunnistaminen ja siihen suhtautuminen elämänmuutostilanteessa

Omaan oppimiseeni liittyen, asiakkaan tulevan ja ennakoidun mahdollisen elämänmuutoksen aiheuttaman kriisin merkkien havainnointi ja tunnistaminen sekä kriisin vaiheiden tunnistaminen, kriisin aikainen tukeminen ja ohjaaminen sekä sairaanhoitajana omien tavoitteiden evaluointi kokonaisvaltaisen hoidon toteutumiseksi asiakaslähtöisesti, oli ammatillisesti kasvattavaa. Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja sairaanhoitajan arvio hoidon tarpeesta voivat olla ristiriidassa keskenään. Asiakasta on kuultava ja hänen toiveitaan noudatettava. Sairaanhoitajan ohjauksen ja tukemisen taito elämänmuutostilanteessa ei ole helppoa kun asiakas kokee henkilökohtaista kriisiä ehdotetusta ja mahdollisesti tulevasta elämänmuutostilanteesta.

Harjoittelun ohjaajan kanssa kävimme läpi asiakkaan kanssa tapahtuneita eri tilanteita ja havainnoimme asiakkaan psyykkisiä, fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia voimavaroja sekä hänen käyttäytymistään ja sen muutoksia. Ohjaaja antoi ekstrana iltalukemiseksi kriisien käsittelyaineistoa sekä hoitotieteiden julkaisuja aiheesta. Monia oivalluksia tuli jatkuvan opiskelun avulla. Asiat käytiin läpi seuraavana päivänä ja keskusteltiin niiden pohjalta asiakkaan kriisin tilasta (miltä se meistä vaikutti) sekä mihin voimavaroja tulisi kohdentaa.

Ammatillista kasvua koin erityisesti kriisitilanteessa olevan ihmisen kohtaamisesta, kriisissä tukemisessa sekä potilasohjauksesta kriisin aikana. Asiakkaan mieliala vaihteli paljon, eikä suunniteltuja asioita voinut esittää suunnitellussa aikataulussa. Asiakkaan ollessa kriisissä hänen henkiset voimavaransa, mielialansa sekä kokemansa ahdistus on pistettävä etualalle ja annettava aikaa käsitellä kriisiä omaan tahtiinsa ja tukea kriisin käsittelyssä.Potilasohjauksessa asiakkaan voimavarojen ohjaaminen omasta itsestään huolta pitäväksi sekä lohduttomuuden tunteen ohjaaminen/yrittäminen/muuttaminen toivon tunteeksi, oli myös ammatillisesti kasvattavaa ja ajatuksia herättävää.
Asiakkaan omaiset on otettava huomioon kriisitilanteessa. Tähän en pystynyt osallistumaan (omaiset puhuivat tanskaa, minä en). Asiakkaan henkilökohtaisen omaisuuden ja hänen kotinsa ovat asioita, joita pitää erityisesti kunnioittaa. Kriisiä saattaa syventää se, että asiakas kokee että hänen omaisuuttaan käsitellään varomattomasti tai alentavasti tai hänen kodissaan käy vieraita ihmisiä tai siellä tehdään muutoksia, joita asiakas ei itse halua.Kollegoiden osaamiseen luottaminen ja kokonaisvaltaisen hoidon jatkuva arviointi ovat asioita, jotka haluaisin tuoda suomalaiseen hoitotyökulttuuriin. Omassa hoitotyössäni tulen niitä toteuttamaan ja toimimaan esimerkillisesti niiden käyttöönoton yleistämiseksi.
Mielestäni näillä käytännöillä saavutetaan hoitotyön kustannustehokkuutta sekä keskitytään asiakas/potilaskeskeisen hoitotyöhön. Molempiin voidaan vaikuttaa positiivisesti lisäämättä kustannuksia tai hoitajien työmäärää. Pitkässä juoksussa kustannukset todennäköisesti vähenevät asenteiden muuttuessa kollegoiden osaamiseen luottamisessa. Kokonaisvaltaisen hoidon jatkuvan arvioinnin oleminen osana jokapäiväistä työarkea voidaan voimistaa muuttamalla hoitajien asenteita tähän suuntaan sekä ohjaamalla aktiiviseen asiakas/potilaslähtöiseen hoitoon.

Tanskaan lähtijöille käytännön vinkkejä

Vaihtoon valittuna alkoi rekisteröityminen vastaanottavan koulun järjestelmään. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että olin menossa vaihtoon Diakonissestiftelseniin,  ja rekisteröidyin Metropolitanin koulun järjestelmään. Diakonissestiftelsen käyttää vaihto-oppilaiden virallisen rekisteröitymisen kanavana Metropolitanin järjestelmää. Diakonissestiftelsen on organisaatioltaan pieni koulu. Koulut sijaitsevat fyysisesti eri paikoissa.

Diakonissedtiftelsenissä ja sen asuntolassa ullakolla asiat hoituivat sujuvasti ja ihmisläheisesti. Asuntolan toiminnot olivat hyvät ja toimivat.

Tanskalaisten kanssa asioiden hoitaminen ja selvittäminen on helppoa. Vastauksia ei saa nopeasti mutta asiat hoituvat silti. Hyvää huolta pidetään opiskelijoista vaihdon aikana ja tukea tarjotaan usein. Tutorit ovat oma ryhmänsä, heihin voi olla yhteydessä ja kannattaakin olla. Käytännön asiat saa hoidettua kätevästi, niin kuin kaverin kanssa kotomaassa. Tutorina oleminen on pakollista niille opiskelijoille Diakonissestiftelsenissä, jotka itse aikovat lähteä vaihto-oppilaaksi. Oppitunneilla keskustellaan paljon ja tunteihin voi valmistautua tutustumalla tunnin materiaaliin aiemmin, joka on oppimisalustalla. Opettamiskulttuuri on erilainen kuin Suomessa. Oppimateriaalit ovat teorioita joiden pohjalta keskustelu käydään.

Harjoittelupaikassa väki oli auttavaista ja ottivat mukaan työyhteisöön kivasti. Englannin puhuminen vaikutti aluksi olevan hankalaa, mutta ajan kuluessa opimme kommunikoimaan. Asiakkaiden kanssa puhuin englantia tai ruotsia. Ne asiakkaat, jotka puhuivat vain tanskaa, tarvitsin toista hoitajaa tulkkaamaan tai lopulta ymmärsin muutaman viikon jälkeen perussanastoa.

Toiveeni oli päästä kotihoitoon tai sisätautiharjoitteluun. Pääsin kuntoutuskeskukseen. Ratkaisu oli loppujen lopuksi hyvä ja toimiva. En olisi pystynyt kommunikoimaan sairaalassa olevien, vain tanskaa puhuvien, potilaiden kanssa tai kotona asuvien asiakkaiden kanssa.

• Vaatteet ja ruoka ovat hieman kalliimpia kuin Suomessa. Polkupyörän sai edullisesti vuokrattua koulun kautta. Se on ihan ehdoton kulkupeli. Ihan loistava liikennekulttuuri polkupyöräilijöitä ajatellen. Bussiliikenne on sujuvaa. Rejsekartilla pääsee kulkemaan. Jos ei ole polkupyörää, seikkailee bussilla/metrolla/s-junalla paljon, on kuukausikortti edullisin vaihtoehto.

• Puistot ovat aidattuja ja lukittavia. Niissä voi olla vain aukioloaikoina.
• Kulttuuria, nähtävyyksiä ja muuta ohjelmaa on monenmoista tarjolla. Koettavaa on paljon.
• Kööpenhaminassa on melkoinen viima. Oma harjoitteluni ajoittui helmikuu-toukokuu ajanjaksolle, ja toppatakkia, pipoa ja hanskoja sai käyttää yli pääsiäisen ajan.