maanantai 16. tammikuuta 2017

Meikä on mamu!

Maahanmuuttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka on muuttanut asumaan kotimaansa rajojen ulkopuolelle suhteellisen pysyvästi. Henkilö on voinut muuttaa maahan perheen, työpaikan, koulutuksen tai jonkin aivan muun syyn nojalla. (Maahanmuutto.net, i.a.)

Muutin Espanjaan koulutuksen vuoksi, halusin syventää opintojani kansainvälisen työharjoitteluvaihdon kautta. Tiesin alusta lähtien, että tulisin viipymään ulkomailla vain kolmen kuukauden vaaditun ajan, mikä ei tarkalleen ottaen tee minusta maahanmuuttajaa. Kokemus, miltä tuntuu pakata elämä Suomessa lämmitettyyn varastoon ja kerätä matkalaukkuun tarpeellisimmat asiat, antoi ymmärryksen siitä tunteesta kun lähtee maasta.

Saapuminen vieraaseen maahan yöllä, täysin kieltä puhumattomana ja väsyneenä on aikamoinen kokemus. Oudot tuoksut, äänet ja ilmasto vyöryvät kaikki yhtä aikaa päälle, joskus vielä samanaikaisesti innokkaiden poskisuudelmien antajien kanssa. Kun vihdoin saa lasin kalkilta maistuvaa vettä ja pään kovaan tyynyyn, tekee mieli kiittää Luojaa jos rinnalla on rakas ihminen jakamassa kaiken.

Raappana laulaa: Maasta maahana ja maassa maan tavalla. Tämä nousi esiin yhtä kirkkaasti kun paahtava aamuaurinko sopivaa kahvilaa etsiessä. Espanja on yksi niitä maita, jossa paikalliset ihmiset pitävät hyvin pitkälti kiinni omasta kielestään. Ja hyvä niin se on upea kieli. Myös paikallisten tavat kuten siestan vietto, avoin keskustelu ympärillä oleville ihmisille ja tietynlainen rentous asioiden hoidossa: Katsotaan kun ehditään ovat ihania asioita. Sen sisäistäminen kaltaiselleni pohjoismaiselle, välistä hieman liikakin, tehokkuuden kannalta ajattelevalle ihmiselle oli ensimmäisinä päivinä vähän liikaa.

Asuin Costa del Solilla Fuengirolassa, jossa asioiden hoito suomalaisille on tehty verrattain jopa naurettavan helpoksi. Jos tiedät minne mennä. Ensi hätään matkapuhelinliittymän ja nykyisin elintärkeää mobiilidataa voit hakea suomenkielellä palvelevasta liikkeestä, jonne jonottaessa voit kipaista hakemaan Fazerin sinistä tai miksei Lonkeroakin lähipuodista. Suomalaiset vastaavat suomalaisten tarpeisiin. Hätähän sitä saattaa tulla päivä ilman kahta elämän tärkeintä sinistä. Espanjassa on kuitenkin maan tavat ja ongelmiin joutuminen maassa saattaa koitua ulkomaalaiselle vieraalle hyvin hankalaksi. Kielitaidottomuus ja byrokratian mutkat aiheuttavat tuskaa. Ja täällä byrokratia on viety aivan uudelle tasolle. Kansaineläkelaitoksen vaatimat liitetiedostot on lastenleikkiä.

Suomen valtio tukee monin tavoin maahan muuttavia ihmisiä heidän kotoutumisensa helpottamisessa. Kaikkeen ei kuitenkaan valtio pysty, eikä mielestäni tarvitsekaan. Parhaiten maahanmuuttajan tuen ja avun tarpeet tietävät maahanmuuttajat itse.  Ulkomailla elävät suomalaiset tykkäävät verkostoitua. Facebookin expats- tai suomalaiset ulkomailla ryhmissä ihmiset jakavat tietonsa ja halunsa tutustua sekä auttaa toisia samassa tilanteessa olevia. Jokainen on ollut itse joskus samassa tilanteessa.


Tulevaisuudessa toivoisin edellä mainitun kaltaisen yhteishengen näkyvän enemmän myös kotimaani toiminnassa koskien maahanmuuttoa. Ihminen on kokonaisuus, jonka kaikkiin tarpeisiin vastaaminen on ulkopuoliselta taholta haastavaa. Kaivataan ihmistä ihmiselle: yhdessä tekemällä ja vertaistukea antamalla saadaan varmasti parempia tuloksia aikaan, kuin sillä, että jokainen pysyy omassa nurkassaan. Yhteisistä lähtökohdista käsin ratkaisujen etsiminen ongelmiin on paljon antoisampaa. Osa puuttuvasta tuesta ja avusta, mitä kaivataan löytyy varmasti meistä muista mamuista!

torstai 12. tammikuuta 2017

TALLINNA


Tallinnassa asuminen sai minut huomaamaan sukulaiskansamme, josta niin vähän täällä suomessa puhutaan. Emme juurikaan uutisoi virosta, eikä maa ole meille kovin tuttu muuten kuin Tallinnan päiväristeilyistä. Viikonloppuisin Kaupungin keskusta täyttyy suomalaisista. Valitettavan usein virolaisten kanssa keskustellessa nousee esiin suomalaisten alkoholin käyttö, mutta onneksi he tuntuvat loppujen lopuksi olevan  tyytyväisiä alkoholin myynti luvuista.


Kulttuurissa on hyvin paljon yhtäläisyyksiä suomeen verrattuna. Eestiä oppii ymmärtämään nopeasti, suu avataan vain silloin kun on jotain painavaa sanottavaa ja tutustuminen ottaa aikansa, mutta kun on kerran ystävystytty, ovat kaikki hyvin lämpimiä ja lempeitä. Paikalliset kertovat mielellään tarinoita venäjän vallan ajoista jos vain rohkenee kysyä. Suurimmat eroavaisuudet näkyivät edelleen vahvoissa sukupuolirooleissa sekä työkulttuurissa. Tallinna on kaunis kaupunki jokaisena vuodenaikana ja se huokuu vanhaa tunnelmaansa. Eräs virolainen sanoikin että Tallinna on vanhojen sielujen kaupunki.




HARJOITTELUPAIKKA

Suoritin ensimmäisen sosionomi harjoitteluni Tallinnan Lastenkodissa Marjamäen yksikössä. Lastenkoti on Tallinnan kaupungin ylläpitämä, pitkäaikaissijoitettujen lasten yksikkö. Yksikkö rakentuu kymmenestä talosta jossa kussakin on enintään kuusi lasta ja kaksi työntekijää.  Tarkoituksena on ollut luoda lapsille mahdollisimman kodinomainen ilmapiiri joka tarjoaa turvalliset pysyvät aikuiset ympärille. Niin sanottu perheen ``äiti´´ työskentelee 20 päivää kuukaudessa jonka jälkeen ``täti´´ on vuorossa seuraavat 10 päivää.

Minun tehtävänäni oli olla osa yhden talon joka päiväistä arkea, auttaa lapsia läksyissä, viedä harrastuksiin, laittaa nukkumaan sekä touhuta kaikkea kivaa arjen lisäksi. Tein todella pitkiä vuoroja niin kuin myös vakituiset työntekijät. Välillä saatoin olla kolmekin yötä putkeen töissä. Alkuun minun oli hankala hahmottaa, mikä roolini talossa olisi mutta jo ensimmäisen viikon jälkeen töitä riitti yllin kyllin. Olin töissä hyvin paljon ainoana aikuisena lasten kanssa ja sain vapaat kädet suunnitella ohjelmaa illoiksi ja viikonlopuiksi.  

Lapset innostuivat valokuvaamisesta kovasti ja menimmekin useamman kerran heidän kanssaan keskustaan ottamaan kuvia. Lasten kanssa oli helppo rakentaa luottamuksellinen suhde ja kommunikointi onnistui englannin, viron ja suomen sekoituksella.  Viimeisenä iltana tunnelma oli haikea ja lähteminen vaikeaa, olimmehan viettäneet tiiviisti aikaa yhdessä nuo kuukaudet sekä käyneet läpi kaikenlaisia tunnekuohuja.  




 VALMISTAUTUMINEN

Minun kohdallani tallinaan lähtö tuli hyvin nopealla varoitusksella.  Suomessa olevat harjoittelupaikat olivat kortilla ja Tallinnaan ei ollut lähtijöitä joten vaihtoni oli kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Kaikki paperiasiat hoidettiin kiiruusti kuntoon ennen kesä lomia. Yhteys Tallinnan oli kuitenkin haastavampi saada eikä minulla ollut varmuutta millaiseen paikkaan olin menossa ja milloin ennen kuin muutama viikko etukäteen. Epävarmuuden vuoksi en valmistellut vaihtoa paljoa. Irtisanoin vuokrasopimukseni ja hain opintotukea ulkomaille.








ASUMINEN 

Harjoittelun oli määrä alkaa elokuun lopussa ja Aloin etsimään majapaikkaa elokuun alussa. Ensin koitin saada pientä yksiötä ja soitin useammalle välittäjälle mutta kuukaan ei vuokraisi vain kolmeksi kuukaudeksi.  Tuossa vaiheessa kaikki opiskelijasolut ja jaetut huoneet olivat jo täynnä joten helpoimmaksi ratkaisuksi jäivät hotellit.  Löysin yhden dormi-huoneen Vanhasta kaupungista kolmellasadalla eurolla kuussa ja varasin sen ensimmäiseksi kuukaudeksi.



Paikanpäälle mentyäni löysin oman huoneen 236 € kuussa ihan Vanhankaupungin ytimestä. Paikka löytyy sauna kadulta, rakennuksesta missä on useita hostelleja ja jokaisella varmasti suhteellisen edullisia huoneita. Flying Eesti oli minun hostellini nimi. Hostellissa asui kaiken ikäisiä ihmisiä, osa pidempään ja osa vain ohikulkumatkalla. 

Paikka oli hivenen sotkuinen ja ikkunat vetivät syksyllä.  Huoneeni vieressä oli viikonloppuisin baari joten musiikki soi usein aamu viiteen saakka. Minulle kuitenkin hostelliasuminen sopi oikein hyvin. En olisi viihtynyt yksin omassa asunnossa. Yhteisestä keittiöstä löytyi aina juttuseuraa ja omassa huoneessa sai yksityisyyttä jos sitä kaipasi. Sijainti oli myös todella kätevästi keskellä kaikkea.




JULKINENE LIIKENNE

Julkinen liikenne toimii Tallinnassa oikein hyvin. Bussikortti kuukaudeksi maksaa 23€ plus kaksi euroa itse kortista. Kortin sai ostettua ja ladattua kaikilla R-kioskeilla. Keskustasta töihin pääsin yhdellä bussilla joka kulki noin 10 minuutin välein ja matka kesti 20 minuuttia.

Suomessa kävin välillä viikonloppuisin. Linda Line on kaikkein nopein ja usein myös halvin lautta (19€ opiskelija). Syys säillä kannattaa huomioida että pienet lautat joutuvat usein peruuttamaan lähtöjä. Kannattaa tarkkailla s-postia ja puhelinta lähdön lähestyessä. Minun kohdallani vuoron peruutus tapahtui neljästi.  Välillä Silja Lineltä ja Viiking Lineltä saa lähtöjä 8-15€ mutta usein hinnat pyörivät 20-30€ paikkeilla.




 VAPAA-AIKA

Kohvik Must Puudel
Tallinnassa ehdottomasti parasta on ravintolat. Vanhasta kaupungista löytyy laaja valikoima erilaisia illanviettopaikkoja ja ruokaravintoloita. Mikä parasta hinnat ovat noin puolet suomen hinnoista.  Ruoka oli pää osin aina hyvää ja Kasvisvaihtoehtoja on saatavilla melkein jokaisessa ravintolassa.  Välillä kuitenkin omaan maakuuni eestiläiset annokset olivat hivenen bliisuja.



Lempi ravintolani oli ehdottomasti Tai Boh  vanhakaupungin kupeessa aivan keskustassa. Ravintolan  mielenkiintoisen sisustuksen  on suunnitellut eestiläinen taiteilija   ja se on näkemisenarvoinen. Ravintola tarjoaa Aasialaista fuusioruokaa ja huolella valmistettuja cocktaileja. Pöytä kannattaa varata hyvissä ajoin. Toinen hyvä ravintola F- hoone  löytyy Telliskiven alueelta. Ruoka on todella hyvää ja halpaa. Telliskivi on vanha teollisuushallialue vähän keskustan ulkopuolella. Sieltä löytyy ravintoloita, käsityö kojuja ja yöelämää.


Tallinnasta löytyy lukuisia kauniita puistoja joissa on mukava käydä lenkillä taikka kävelyllä. Piritan hiekka ranta sijaitsee noin 10 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Rannalla pääse ainakin sup-lautailemaan melko edulliseen hintaan sekä parhaina päivinä  jopa surffaamaan.  Hivenen ulkopuolella keskustasta voi kiivetä Tallinnan teletorniin. Tornin huipulla on maisemakahvila ja sisällä pääsee leikkimään uutisankkuria halutessaan. 

-Karoliina Lahti



Carmen Cafe Kentmanni
Frank Restoran Baar

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Oppimiskokemuksia Hochschule Hannoverissa

Opiskelin Hannoverissa, Saksassa yhden syyslukukauden (syyskuu-joulukuu) ajan. Kouluni sijaitsi lyhyen matkan päästä keskustasta, ja sinne pääsi helposti liikkumaan julkisilla kulkuvälineillä. Kuten jo aiemmassa blogipostauksessani mainitsin, koulu oli mielestäni erilaista verraten kouluun Suomessa. Toki tähän vaikutti se, että otin englanninkielisiä kursseja sekä muutaman saksankurssi (taidelähtöisiä molemmat). Englanninkurssit, joilla kävin, olivat pääasiassa teoriapohjaisia ja lopuksi pidettiin esitelmät / kirjaraportit koko luokan kuullen.


Koen oppineeni itsestäni paljon vaihdon aikana. Vaikka vaihtojaksooni ei kuulunut harjoittelua lainkaan, koin saavani "täyden" vaihtokokemuksen. Opin laittamaan itseni likoon uudella tavalla, vaikka kyseessä ei ole ensimmäinen opiskelijavaihtoni. Olen myös usein stressannut paljon koulua, mutta vaihdon aikana opin nojaamaan hieman taaksepäin. Asiat rullasivat omalla painollaan, ja kursseista sai paljon irti. Mielestäni oli mielenkiintoista keskustella erilaisista aiheista tunneilla, ne kulkeutuivat  aina Saksan politiikasta kansainvälisistä asioihin. Keskustelut olivat ajatuksia herättäviä ja syvällinenkin keskustlu englanninkielellä alkoi luistaa lyhyen ajan jälkeen. Ilokseni huomasin, että hieman unohtunut saksankielen taito palasi pikku hiljaa vaihdon aikana, vaikka se ei riittänytkään ottamaan kaikkia kursseja saksaksi.


Koulussa tukiverkko oli hyvä. Hochschule Hannover on iso koulu, joka on jaettu viiteen eri kampukseen. Sosiaali- ja terveysalan kampus oli mielestäni kaikista pienin, mutta koen sen olevan etu. Tuutorit ja koulun koordinaattori olivat todella mukavia, ja auttoivat käytännön asioissa mielellään.


Kaiken kaikkiaan, suosittelen vaihtoa kaikille jotka siitä on vähänkin kiinnostuneita. Todella silmiä avaava kokemus, sekä itsestään paljon oppimista. Näillä tunnelmilla on hyvä lähteä opiskelemaan viimeistä vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa!



maanantai 2. tammikuuta 2017

Teneriffalla, jälleen

¡Hola!

Suomalaisessa seurakunnassa Puerto de la Cruzissa olin jo keväällä 2016 ja sinne halusin myös viimeiseen harjoitteluuni. Tuttuun paikkaan oli kiva mennä ja tavata ihania ystäviä keväältä.
Yöllä saapuessani tuntui kuin kotiin olisin palannut. Pimeässä loistavat kaupungin valot kutsuivat. 

Tällä kertaa löysin asuntoni lukaali.com kautta ja hyvän löysinkin. Nätti kaksio pirteillä väreillä ja kivalla keittiöllä oli kotini seuraavan kolme kuukautta. Viihdyin hyvin ja asunto oli lähellä kirkkoamme eikä seurakuntakodillekaan ollut paljon matkaa. 

Olin paljon töissä seurakuntakodilla, auttaen kaikessa missä osasin. Siellä sai hyvin kontakteja lomaileviin suomalaisiin ja monia juttuhetkiä tuli kahvikupin äärellä vietettyä. 

Puertosta on tullut toinen koti, tiedän palaavani sinne ennemmin tai myöhemmin mukavaan suomalaisyhteisöön. Suosittelen paitsi harjoittelupaikaksi, myös lomakohteeksi eteläisemmän Teneriffan karun maiseman vastakohtana. Ihmiset ovat ihania, välittömiä ja ystävällisiä. 

Jos lähdet ennen minua, vinkkaa, haluan matkalaukkuusi mukaan! 

Tiina

torstai 29. joulukuuta 2016

Vinkkejä Tarton vaihtareille

Vaihtoon hakeminen

Kun yliopistolta tuli hyväksymiskirje vaihtoon tulemisesta, heiltä sai hyvät ohjeistukset asioista, jotka vaihdon aikana tulee hoitaa. Omalla kohdallani vaihdon haussa oli kuitenkin mutkia matkassa. Toukokuun puolivälissä olin vielä epävarma, siitä onnistuuko vaihtoon lähtö vai ei. Vaihdon haun yhteydessä on täytettävä kohdemaan yliopiston edellytysten mukaisesti vaihtohakemus, joka oli minulla kauan etukäteen tiedossa. Vasta hakemusta täyttäessä huomasin, ettei vaihtoehtona ollutkaan oppilaitostani eli Diakonia-ammattikorkeakoulua. Ilman oppilaitoksen valintaa ei päässyt eteenpäin, joten asiaa alettiin selvittämään kouluni edustajan  ja +Erasmuksen koordinoijan kanssa. Ongelmaksi koitui se, ettei Tarton yliopistolta meinannut kuulua vastausta.

Tarton yliopiston sivuilla oli tuotu selväksi hakemuksen tärkeys. Heille, jotka lähettävät hakemuksen myöhässä, ei välttämättä ole majoituspaikkaa jäljellä. Hakemuksen deadlinen lähestyessä päätin sitten täyttää hakemuksen valitsemalla freemover-vaihtoehdon. Siinä yhteydessä lähetin myös vaadittavat liitteet ja motivaatiokirjeen. Tuttavani soitettua Tartoon yliopistoon viroksi, selvisi ongelma. Myös koulun edustajakin sai Tartoon yhteyden deadlinen jälkeen. Heidän vastauksena oli, ettei minun vaihtoon hakemisestani tiedetty, eikä sen takia koulua ollut vaihtoehdoissa. Sen jälkeen kun kouluni oli lähettänyt tarvittavat tiedot, he saivat lisättyä vaihtoehdoksi Diakonia-ammattikorkeakoulun. Tarton yliopiston +Erasmus koordinoija vaihtoi hakemuksen deadlinea kuun loppuun, joten minun oli mahdollista täyttää ja lähettää oikea hakemus liitteineen. Motivaatiokirje, jonka ensimmäisellä kerralla laitoin, liittyi free mover- vaihtoehtoon, eikä sitä lopulta tarvittu minun tapauksessani. 

Tarton yliopiston hyvä tiedottaminen   

Heinäkuun alussa sain hyväksymiskirjeen Tarton yliopistoon, jonka yhteydessä tuli tutustumispaketti ja ohjeet, mitä asioita on hoidettava ennen tuloa ja mitä vaihdon aikana. Myöhemmin sain tiedon asunnosta, joka on paikallisessa ylioppilaskylässä. Sain tiedon asunnosta vasta elokuun alussa, joten olin ehtinyt vähän hermoilla siitäkin. Asiat alkoivat kuitenkin hoitua, sain +Erasmuksen tukirahatkin kesän aikana, eli oikeaan aikaan. Ennen vaihtoa tutori otti yhteyttä ja häneltä oli mahdollista kysyä epäselvistä asioista. Lähettelinkin hänelle pari sähköpostia ennen vaihtoa, ja hänestä oli hyvin apua. Sain asunnon opiskelija-asuntolasta Raatuse, jossa on päivystävä vastaanottotiski. Itse saavuin perille myöhään illalla, ja sain saman tien vastaanotolta avaimet ja ohjeet.

Vaihdon alussa luotiin myös Facebookiin ryhmä ”+Erasmus Social Network Autumn”, jossa oli tiedotukset kaikista järjestettävistä tapahtumista ja ihmiset kyselivät siellä kaikesta mahdollisesta. Vaihdon alussa kaikille jaettiin lisäksi tervetuliaiskassi, jossa oli esitteitä ja oppaita Viroon, Tartoon ja vaihtoon liittyen. Tartto on siitä hyvä kaupunki, että lähes kaikki paikat, jonne tuli asioida, sijaitsivat kävelymatkan etäisyydellä. Ainoastaan henkilöllisyyskorttia hakiessa piti käydä kauempana poliisilaitoksella. Sinne meni kuitenkin suora bussiyhteys. Henkilöllisyyskortti tarvitsee hakea, jos on vaihdossa yli 3 kuukautta, eikä se maksanut mitään. Poliisilaitoksella on asioitava joka tapauksessa ainakin oleskeluluvan merkeissä.

Vaihtoon liittyvien asioiden hoitaminen

Poliisilaitoksesta asioimisesta oli varoiteltu etukäteen, että virkailijat eivät välttämättä osaisivat englantia, ja suosittelivat tutorin pyytämistä mukaan tulkiksi. Kuitenkin kun pyysin tutorin mukaan, hänen apua ei siellä tarvittu. Kuulin jälkeenpäin myös ettei siellä kukaan muu ollut mennyt tutorin kanssa, joten vaikuttaa siltä että asiointi luistaisi ihan hyvin. Kun juttelin tutorin kanssa, selvisi ettei hänen kohdallaan ainakaan moni ei ollut yhteydessä häneen paljoakaan. Yhden tutorin perusteella voisin siis sanoa, ettei heitä ole ainakaan ylikuormitettu, joten heihin voi ottaa rohkeasti yhteyttä.
Vaihdon alussa oli muutamia asioita hoidettavana, kuten edellä oleva selostus poliisilaitoksella käynnistä, mutta niistä on selkeät ohjeet ja asiointi on sujuvaa. Olin opiskelijakorttia haettaessa etsinyt käsiini lomakkeen, tulostanut ja täyttänyt sen valmiiksi. Kuitenkin paikan päällä selvisi, ettei sitä tarvittukaan. Paikan päältä sai tarvittavat lomakkeet, jotka täytettiin virkailijan opastamana. Itse olin ottanut vaihtoon mukaan passikuvat jo etukäteen, ja niitä tarvittiin eri kortteihin. Kuitenkin poliisilaitoksella on myös mahdollisuus otattaa kuva ilmaiseksi, joten passikuvan ottaminen mukaan ei ole välttämätöntä.

Vinkkinä sanoisin, että kannattaa kirjoittaa ylös mitkä asiat vaihtoa varten on hoidettava, ja hoitaa asiat hyvissä ajoin. Unohdin vaihdossa esimerkiksi ilmoittaa virolaisen henkilöllisyystunnuksen yliopistolle, jolloin sain siitä muistutuksen sähköpostitse. Asioista siis muistutetaan, jos jokin unohtuu tehdä, mutta helpoimmin pääsee hoitamalla asiat kuuluvalla tavalla. Muista vaihto-opiskelijoista muodostui Tartossa nopeasti verkosto, josta sai paljon tukea ja apua.

Kursseille rekisteröityminen - Kas sa räägid eesti või inglise keelt?

Jälkiviisaana voi sanoa myös, että kannattaa olla tarkkana kurssien suhteen. Vaihdon alussa itse en löytänytkään kaikkia kursseja, mitä keväällä olin suunnitellut. Joihinkinkin kursseihin kuuluu vaatimuksena muiden edeltävien kurssien suorittaminen, jonka takia ne eivät sitten näkynytkään. Valittujen kurssien keskeyttäminen kesken lukukauden osoittautui monimutkaisemmaksi prosessiksi kuin luulin, se vaati paperityötä ja hyvät perustelut. Keskeyttäminen on siis mahdollista, hyvin perusteluin. Suosittelen myös tarkkaavaisuutta kurssin kielen suhteen, itselleni lopulta tuli yllättävän paljon viron kielisiä kursseja. Ne koituivat minulle hyödyksi, kun pystyinkin opiskelemaan viron kielellä. Jokaisen kurssin kohdalla on muutaman klikkauksen jälkeen näkyvissä kurssin aikana käytettävä kieli. Kaikki englanninkieliset kurssit löytyvät myös erikseen lueteltuna Tarton yliopistosta. Oman alan kohdallani oli lähes mahdotonta löytää viittomakielen alaan liittyviä englannin kielisiä kursseja. Ala on kuitenkin muita erikoisempi, joten en tiedä kurssivalikoimasta muiden alojen kohdalla. Minun kokemukseni opettajista oli hyvin positiivinen, sillä moni heistä sanoi, että voisin kirjoittaa tehtävät myös suomeksi tai englanniksi. Yksi opettajista teki minua varten Moodleen ”vierailevan opiskelijan nurkkauksen”, joka sisälsi ohjeistukset ja materiaalit englanniksi. Opettajat ovat siis valmiita joustamaan kielen suhteen ja ovat ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan.

Suosittelen lähtöä, hyvin todennäköisesti minun ongelmat olivat vain yksittäistapauksia!

- Pia Vuorenmaa

Vaihtokokemus Virossa syyslukukauden ajan

Tartu Ülikool - Tarton yliopisto (tosin yhtäkään tuntia ei tuossa rakennuksessa ollut)














Olin vaihdossa Tartossa elokuun lopusta joulukuun puoliväliin. Aika meni vaihdossa hyvin nopeasti, mutta tuntui että niinkin lyhyessä ajassa sain paljon eväitä matkaani. Olin alkuun vähän skeptinen vaihdon suhteen, siitä kuinka kannattavaa on lähteä Viroon, joka nyt kuitenkin on niin lähellä Suomea. Jälkikäteen en kadu ollenkaan lähtöäni, sillä kokemus oli kaikin puolin huikea. Jälkeenpäin ajatellen on hyväkin käyttää hyväksi taitoja mitä omaa jo ennestään. Ilman viron kielen taitoa en olisi saanut vaihdosta niin paljon irti mitä nyt sain. Varsinkin alaani liittyvä opiskelu Virossa olisi ollut minulle mahdotonta ilman aiempaa kielitaitoa. Oli hienoa tutustua kunnolla kulttuuriin ja löytää Suomesta poikkeavia ominaisuuksia. Oikeastaan vaihtoon lähdössä tärkein ei olekaan kohdemaa, vaan nimenomaa vaihtoon lähteminen. Vaihdossa olin osa vaihto-opiskelijoiden verkostoa ja koin tähän asti kansainvälisimmän syksyni. Vaihdosta on vaikea kertoa, miten eri tavoin kehityin ja opin. Sen aikana sain paljon pieniä erilaisia oppeja mukaan, jotka kerääntyivät laajemmaksi kokonaisuudeksi. Pyrin käsittelemään tässä mielestäni tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia oivalluksiani vaihdossa.

Kieli ja kulttuuri

Olen tyytyväinen siihen, että sain kehitettyäni kielitaitoani useiden kielten kohdalla, esimerkiksi viron viittomakielen opiskelu opetti visuaalisten ratkaistujen luomista viittomisessa. Toivon eri kielten oppimisen toisaalta kehittävän myös kielenkäyttöäni äidinkielessäkin. Sisäistin mielestäni vaihtoaikanani suhteellisen hyvin viron kielen taitoa ja virolaisia tapoja. Viron kieleen muun muassa kuuluu teitittely, jota oudoksuin alussa ja kesti aikansa totuttautua siihen tapaan. Teitittelytavan oivaltaminen herätti myös pohtimaan kielenkäyttöäni ja suhtautumista muihin. Uskon sen vaikuttavan siihen, että puhuttelen ihmisiä tästedes kunnioittavammin ja huomioin sanavalintojani, kuten pyrin välttämään ”se”-sanan käyttöä ihmisistä.

Opiskelu yliopistossa

Kurssien sisällöt olivat suurimmaksi osaksi kertausta, mutta mielestäni kulttuurillisten asioiden ja tulkin etiikan kertaaminen ei ole koskaan pahitteeksi. Tunneilla käsittelimme tulkkaukseen liittyen tulkin käyttäytymistä eri tilanteissa, joista oli paljon hyötyä ammattiroolin kehityksen kannalta. Kaikki opettajani olivat hyviä ja antoivat omanlaisensa eväät työelämälle opetuksien yhteydessä. Oli hyvä myös saada uusia näkökulmia, esimerkiksi keskusteluista luokkalaisten kanssa. Opetuksen avulla myös löysin puutteellisen elementin tulkkauksestani, nimittäin tulkkausprosessistani hyppään yli tärkeimmän vaiheen, eli sanoman analysointivaiheen. Ymmärrettyäni, että olen hätiköinyt tulkkausprosessissani, tiedän tästä eteenpäin huomioida ja kehittää sitä.

Hyödyllisiä käytännön tapoja

Vaihtojaksoni aikana toistui muutamia käytännöllisiä tapoja, joita haluan jatkaa vaihdon jälkeenkin. Tällainen oli esimerkiksi lämmittelytuokio joka viittomakielen tunnin alussa, jonka jälkeen oli helppoa jatkaa viittomista. ”Tulkin rooli ja tulkkauksen säännöstö”- kurssilla painotettiin vastausten perustelua, ja toistuvissa tulkkausharjoituksissa erilaisten ratkaisutapojen huomaamista. Koska kaikki kommunikaatio käytiin vieraalla kielellä, jouduin miettimään monia eri tapoja kuinka saisin kerrottua asiani ymmärrettävästi. Varsinkin tulkkauksen kannalta se on ollut merkittävä hyöty kehittymiseni kannalta.

Ammatillisen roolin ja sosiaalisten taitojen kehittyminen

Minusta ammatillista roolia kehitti tutustuminen viittomakieleen ja tulkkaamiseen toisessa maassa. Oli hyvin mielenkiintoista kohdata paikallisia kuuroja ja tulkkeja, ja verrata eri maiden välillä tulkkauspalvelua ynnä muuta. Koen vaihdon kasvattaneeni minua persoonana ja kokemuksen avartaneen silmiäni. Syksyn aikana päädyin tilanteisiin, joihin en aiemmin voinut kuvitellakaan päätyväni ja onnistuvani, esimerkiksi ryhmätyön tekeminen kuuron virolaisen kanssa. Kokemuksieni jälkeen olen itsevarmempi ja myös tottuneempi ihmisten kanssa kohtaamiseen. Huomasin myös, ettei minua rajoita ne, miksi minä olen tai muut ovat aiemmin minut määritelleet. En välttämättä ole tilanteissa esimerkiksi seinäruusu, niin kuin olen aiemmin ajatellut, vaan pystyn olemaan aktiivisempi niin kuin haluankin. Vaihdossa kohtasin paljon uusia ihmisiä minulle ja tutustuin monenlaisten kanssa. Nämä kohtaamiset erimaalaisten ihmisten kanssa ja kokemusten jakaminen vaikutti ymmärtämään esimerkiksi, miten monella eri tapaa asioita voi hoitaa. Mielestäni erilaisiin tilanteisiin menemisen ja sosiaalisten kanssakäymisten kehittäminen tapahtuu jatkuvasti, mutta vaihto auttoi kehittymispyrähdyksessä tässä asiassa.

Oivalluksia ja havahtumisia

Huomasin ongelmakseni, että murehdin ja huolehdin asioista välillä liikaa. Tein porukassa asioita eri tavoin kuin olen tottunut, ja mukavuusalueilta poistuminen oli hyväksi. Asiat järjestyivät hyvin ilman hirveätä stressaamista, ja olisi hyvä oppia antaa asioiden edetä välillä omalla painollaankin. Pidän monia asioita itsestäänselvyytenä, ja vaihdossa pääsin vähän irtautumaan tavastani tehdä olettamuksia etukäteen. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että oivalsin ettei kaikki menekään niin kuin olen tottunut ja että olettamukset voivat koitua haitaksi. Alaani tämä vaikuttaa, että osaan ottaa ammatillisena henkilönä asioita ja ihmisiä monipuolisemmin huomioon. Kokemus naapurimaassa oli avartava kokemus, joka vain vahvistaa, että kannattaa tutustua uuteen ja vieraaseen. Ei sitä turhaan hoeta kliseistä lausetta, että matkailu avartaa.

- Pia Vuorenmaa

Upea kokemus pakolaiskeskuksella

On loistava idea mennä harjoitteluun Ateenaan Heria Voithias nimiselle kristilliselle pakolaiskeskukselle (http://www.helpinghands.gr/). Tarvitset vain EU:n passin ja mielellään Hepatiitti ja Polio rokotukset, sekä hammasharjan, niin olet käytännössä valmis lähtöön. Sosionomi opiskelijana varmaan luonnostasi haluat myös auttaa ihmisiä ja ainakin, jos olet kristitty, niin uppoat, kuin kuumaveitsi voihin tuohon upeaan pakolaiskeskuksen työryhmään.

Englanninkielen taito on myös tärkeää olla jotenkin hallussa, mutta muuta kieli taitoa et välttämättä tarvitse. Mietin, että pitemmän päälle olisi todella hyvä oppia myös puhumaan farsia tai daria. Tässä paikassa sinut otetaan todella lämpimästi vastaan ja sinua autetaan ymmärtämään perusasiat pakolaisten kohtaamisesta ja heidän kulttuuristaan. Silloin, kun tutustuu Kreikassa asuviin pakolaisiin, niin ymmärtää paljon paremmin, miten kiitollisessa asemassa Suomen kansalainen onkaan ja oman elämän ongelmat voivat alkaa näyttämään paljon pienemmiltä. Kreikassa on hyvää rasvaista pikaruokaa ja kaikilla on vahva temperamentti. Pakolaiset ovat mukavia ja vieraanvaraisia ja arvostavat ulkomaalaisia auttajia.

Keskuksella pääset tekemään monenlaista, mutta erityisesti kunnioitetaan myös sitä, mitä itse tahdot ja osaat parhaiten. Itse tulin tänne Sekl:in kautta, koska heillä on tällä hetkellä eräs perhe töissä täällä pakolaiskeskuksella ja sain sitä kautta harjoitteluohjaajan. Koko työryhmä tukee, keskustelee ja rukoilee paljon avoimesti keskenään. Hyvä paikka ja motivoiva työporukka löytyy varmasti ja tästä tulee upea harjoittelu, jos otat haasteen vastaan. Täällä otetaan vapaaehtoiset ja harjoittelijat hyvin vastaan ja heidän ideoitaan kunnioitetaan. Oli mahtavaa, kun työryhmän jäsenet keskustelivat niin avoimesti kaikesta ja tuki toisiaan. Suosittelen paikkaa.

Töinä on enimmäkseen kohtaamista ja sen lisäksi paljon käytännön hommia. Satoja pakolaisia käy keskuksella ja kaikkia pyritään kohtaamaan ja auttamaan juuri siten, miten apua eniten tarvitaan. Tämä on todella lämminhenkinen työpaikka, niin kannattaa vaan tulla omana itsenään harjoitteluun. Voit muun muassa tulla järjestelemään lahoituksia, kuten vaatteita, laittamaan ja tarjoilemaan ruokaa, pitämään lastenohjelmaa ja pyhäkoulua, pesemään pyykkiä, hoitamaan suihkuvuoroja, hoitamaan vauvoja, siivoamaan keskusta, pelaamaan pingistä ja lautapelejä, sekä järjestämään oma keksimääsi ohjelmaa pakolaisille.