Kv-harjoittelu Ateenassa

Olen ollut viimeisen kolmen kuukauden ajan Kreikassa Ateenassa tekemässä harjoittelua pakolaiskeskuksessa. Pohdin tässä tekstissä hieman tämän harjoittelun aikana oppimiani asioita.

Eniten olen tämän harjoittelun aikana oppinut rukoilemisesta ja hengellisen työn tekemisestä. Useassa tilanteessa huomasin rukouksen auttaneen tilanteissa. Olen toki tämän tiennyt jo aiemminkin, mutta sain monta hyvää muistutusta tänä aikana. Muutenkin pidin hienona, että työporukalla rukoilimme päivittäin. Toivoisin, että rukous voisi olla aina hengellisessä työssä yhtä luonteva osa työpäivää, kuin mitä täällä olen nähnyt. Toki se monessa paikassa Suomessakin on sitä, mutta monessa seurakunnassa ja kristillisessä yhteisössä törmää siihen, että rukous vain unohtuu.

Viime aikoina on Suomessa ollut seurakunnissa puhetta työalarajojen häivyttämisestä. On todella hyvä, että siitä keskustellaan, vaikka usein mielessä onkin lähinnä vain taloudelliset säästöt joita saadaan kun työntekijät tekevät useampia työtehtäviä. Täällä ollessani olen saanut seurata läheltä toimivaa työyhteisöä, jossa jokaisella on oma erityisalueensa ja – taitonsa, mutta niistä ei pidetä kynsin ja hampain kiinni. Kaikki ovat aina valmiita auttamaan ja tekemään asioita muiden puolesta. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon säästöä saadaan näin aikaan, vaan se koetaan luonnollisena, eikä siitä tehdä suurta numeroa. Yhdessä toimiva ja rukoileva, tiukoista työalarajoitteista vapaa työyhteisö on toimiva, vahva ja yhtenäinen. Muutaman työntekijän sairastuminen tai muu poissaolo ei kaada vielä koko systeemiä ja ylikuormittumisen riski vähenee kun toisista pidetään huolta. Tämä pätee monessa eri työpaikassa, mutta koen, että erityisesti hengellisessä työssä tämä nousee kantavaksi voimavaraksi. Itse haluan ainakin jatkossa olla omalta osaltani edesauttamassa samanlaista työotetta kuin täällä olen saanut nähdä ja kokea.

Tämän harjoittelun aikana pidin tärkeänä mahdollisuutta päästä jakamaan ja purkamaan päivän aikana tapahtuneita asioita. Harjoittelun ohjaajan ja muiden työntekijöiden kanssa pystyi melkein aina keskustelemaan päivän asioista. Itse olin siitä onnellisessa asemassa, että vaimoni oli myös vapaaehtoisena täällä pakolaiskeskuksella. Kävimme usein pitkän päivän jälkeen teellä ja samalla käyden läpi kulunutta päivää.

Täällä ollessani opin paljon pakolaistyöstä aivan käytännössä. Täällä tehtävässä työssä ajatus kotouttamisesta voi olla usein hieman erilainen kuin Suomessa. Toki täälläkin sitä tehdään, mutta koska useat pakolaiset eivät haluaisi jäädä Kreikkaan, joka itsekin kärsii jo valmiiksi talousvaikeuksista, ei kaikkia välttämättä tietoisesti aleta kotiuttamaan tänne. Suomeen tulevilla pakolaisilla kuitenkin on yleensä halu jäädä nimenomaan Suomeen, eikä jatkaa seuraavaan maahan. Kotiuttaminen ja uuteen maahan totutteleminen on ennemminkin tutustumista Eurooppaan ja länsimaiseen kulttuuriin, kuin Kreikkaan itseensä.

Joskus nuorempana olen joutunut kamppailemaan paljonkin ujouteni kanssa, mutta olen sen kanssa päässyt jo paljon eteenpäin. Kuitenkin täällä jouduin ujouteni kanssa ns. viimeiseen testiin, kun joitakin itselleni vaikeita asioita olikin hoidettava nyt englanniksi. Koen selvinneeni niistä tilanteista oikein hyvin ja se antaa rohkeutta minulle toimia jatkossa myös Suomessakin vähemmällä ujoudella. Vieraasta kielestä puheenollen, englannin taito on kehittynyt itselläni hurjasti tänä aikana ja tulipa muutama sana myös daria ja farsi opittua.

Itselläni oli ajatus vaihtoon lähtiessä päästä kokeilemaan, miltä työnteko ja pitempiaikainen asuminen vieraassa maassa tuntuisivat ja voisiko se joskus myöhemmin olla itselle mahdollinen vaihtoehto. Itse kun en ole koskaan kovin pitkää aikaa ulkomailla viettänyt. Tässä loppuvaiheessa voin tyytyväisenä todeta, että kyllä, pystyn tähän ja se voi tulevaisuudessa olla yksi aivan vakavasti otettava vaihtoehto minulle.

Lyhyesti summattuna: olipahan hieno reissu, joka kasvatti ja avarsi maailmaa paljon! Sinulle, joka pohdit lähtöä kv-harjoitteluun, lähde ihmeessä! Kun koulu tälläistä mahdollisuutta tarjoaa, niin se kannattaa ehdottomasti käyttää!

-Aleksi

Vaihto Belgiassa Bruggessä

Vaihtoni Belgiassa oli yksi elämäni parhaita kokemuksia. Aikani siellä täyttyi kaikenlaisista kommelluksista ja kulttuurieroista kuten odotettavaa on.

Aloitin ensimmäisen harjoitteluni teho-osastolla viikko saapumiseni jälkeen. Osasto oli suuri ja siellä oli monta hoitajaa. Törmäsin heti ensimmäiseksi siihen, että lääkkeiden kauppanimet ovat erilaisia. Tästä syystä suosittelen opettelemaan jo koulussa ja harjoittelussa etukäteen geneerisiä nimiä. Hoitokulttuuri oli hieman erilaista. Vierailuaikoina oli monta ja perheenjäsenet olivat aktiivisesti osana potilaan elämää. Hygienian taso oli kuitenkin melkoisesti matalampi. Hanskoja käytettiin vähemmän ja käsiä pestiin harvoin. IV-lääkityksen kanssa pelatessa ei myöskään aina pidetty välineitä puhtaina tai steriileinä. Hoitajat olivat avoimia kuulla siitä, miten asioita tehdään Suomessa, mutta tämä kannattaa luonnollisesti tehdä varovaisesti. Toisen harjoittelun tein leikkaussalissa, jossa minut otettiin avoimesti vastaan alusta saakka. Hoitajat ja kirurgit olivat hieman omalaatuisia ja temperamenttisia, mutta työyhteisö oli tästä huolimatta aivan mahtava.

Belgiassa opiskelija saa tehdä paljon ja opiskelijalle annetaan paljon vastuuta. Opiskelijalta vaaditaan myös todella paljon oma-aloitteisuutta. Tämä tarkoittaa esim. Että opiskelijalla tulisi aina olla taskussa pieni vihko mukana johon kirjoitetaan ohjaajan neuvomia asioita. Parhaimmillaan täytin kokonaisen vihon päivässä. Jos opiskelija ei ole tarpeeksi oma-aloitteinen saattaa ohjaajat lopettaa ohjaamisen kokonaan koska he eivät koe sitä hedelmälliseksi. Toisella opiskelijalla oli ollut tästä huonoja kokemuksia.

Kulttuurierot eivät ole turhan suuria. Suomessa ollaan tarkempia säännöistä ja säädöksistä. Toisaalta Belgiassa ollaan taas rennompia eikä oteta turhaa stressiä.

Brugge on äärettömän kaunis kaupunki ja suosittelen sitä ehdottomasti esim. Kortrijkiin verrattuna. Kaupunki on täynnä kirkkoja, museoita ja kuuluisaa taidetta Flandersin kulta-ajoilta.

Käytännön vinkkejä Hannoveriin lähtijälle!

Hallo!

Huikeaa, jos olet valinnut Hannoverin vaihtokohteeksesi. Tässä muutamia vinkkejä mitä ennen vaihtoa voi tehdä ja mitä vaihdon aikana olisi syytä huomioida.

Hannover sijaitsee Saksan itäosissa. Hannoveria voi kuvailla rauhalliseksi vaihtokohteeksi, eikä ylimääräisiä rokotuksia (ellei punkkirokotusta lasketa, sekin on vaihtoehtoinen) tarvitse.

MITÄ TEHDÄ ENNEN VAIHTOA, JA VAIHDON ENSIMMÄISINÄ PÄIVINÄ?

 

Osallistu orientaatiokurssille (!). Itse en pystynyt sille osallistumaan, mutta onneksi informaatio kulkee hyvin.  Lisäksi on hyvä ostaa lentoliput etukäteen. Helsingistä ei mene suoria lentoja Hannoveriin, Bremeniin ja Hampuriin kylläkin. Jos haluat säästä hieman, voit ostaa lennot Bremeniin tai Hampuriin ja hypätä junaan. Hampurista menee 2-3 tuntia junalla, Bremenistä noin 1 tunti. Itse ostin liput Hannoveriin, ja se kustansi noin 200 euroa.


Asumispaikan löytäminen on myös hyvä aloittaa ajoissa. Itse löysin asumispaikan netistä ( http://www.wg-gesucht.de/ ). Sinne voi jättää avoimen hakemuksen, sillä tavalla sain itse huoneen solusta. Soluasuminen on yleistä Saksassa, joten siihen on syytä varautua. Ei pidä myöskään turhautua, jos asumispaikkaa ei saa heti, minulla meni ainakin muutama kuukausi ennen kuin tärppäsi. Monet vuokralaisten hakijat haluavat myös tavata paikan päällä, mutta itselläni kävi hyvä tuuri siinä mielessä että skypettäminenkin riitti. On myös mahdollista saada asumus paikallisista opiskelija-asuntoloista, tällaisesta vaihtoehdosta kannattaa kysellä Hochschule Hannoverin koordinaattorilta. Itse asuin Vahrenwaldin kaupungin osassa, joka on noin 15-20 minuuttia keskustasta. Hannoverissa on kattavat julkiset kulkuyhteydet.

Vielä pienenä muistutuksena, että laitathan matkustusvakuutuksen kuntoon ennen vaihtoon lähtöä! Ikinä ei tiedä mitä tien päällä sattuu.

Saksa on myös käteismaa. Kannattaa tarkastaa omasta pankista, kuinka paljon he veloittavat käteisnostoista ulkomailla. Hannoverin keskustassa on useita paikkoja (ja suurin osa kioskeista) jotka eivät hyväksy korttia lainkaan. Itse myös nostin rahaa ennen kuin lähdin, mutta koen että saksalaiset raha-automaatit ovat luotettavia.

Mitä kännykkäliittymään tulee, Hannoverissa on monia erilaisia vaihtoehtoja. Itse kallistuin Vodafonen prepaid liittymään. Liittymään voi ladata haluamansa määrän rahaa, ja dataa käytettäväksi.  Jos haluaa "kunnollisen" kännykkäliittymän, olen ymmärtänyt että se on haasteellisempaa, varsinkin jos on vain yhden lukukauden Saksassa. Kuten aiemmin mainitsin, moni täällä ei puhu englantia. Siitä ei kuitenkaan kannata murehtia, sillä koululla on huiput tutorit, jotka auttavat juuri esimerkiksi kännykkäliittymän hankkimisessa (plus monissa muissakin käytännönasioissa).

KOULU JA ARKIELÄMÄ

Suosittelen saapumaan Hannoveriin syyskuun alussa. Silloin Hochschule Hannoverissa on käynnissä StudyCamp, jossa toivotetaan kaikki kansainväliset vaihto-oppilaat tervetulleeksi. Miltei joka illalle on suunniteltua ohjelmaa kioskshoppingista grillailuun. Saksassa on todella lämmin vielä syyskuun alussa, joten on mukavaa viettää aikaa ulkona. StudyCampiin kuuluu myös saksan kielen intensiivikurssi, joka auttaa pääsemään alkuun opinnoissa. Itse koin StudyCampin todella hyväksi, ja tutustuin monen eri maan vaihto-oppilaisiin. StudyCampin myötä muodostui kaveriporukka, jonka kanssa reissailin Saksassa ja Amsterdamissa, ja vietin muutenkin todella paljon vapaa-aikaa.

Koululle maksetaan ennen vaihtoon tuloa lukukausimaksu. Saksaan saapuessa saat käyttöösi semestercardin, mikä oikeuttaa sinulle ilmaiset kyydit julkisilla (metro, bussi, juna). Lisäksi voit matkustaa esimerkiksi Bremeniin ilmaiseksi. 

Koulu on verrattaen erilaista kuin Suomessa. Suurin osa kursseistani oli englanniksi, ja muutama saksaksi. Saksankieliset kurssini olivat enemmän käytännönläheisiä, joten se ei vaatinut täydellistä saksankielen tuntemusta. Lisäksi kurssikaverit olivat todella avuliaita, jos en ymmärtänyt ohjeita. Myös kurssikoot ovat huomattavasti vaihtelevempia. Yhdellä kurssilla on kaksi minun lisäkseni, toisella on 30.

Elikustannukset Saksassa ovat huomattavasti matalammat kuin Suomessa. Liha ja maitotuotteet ovat halvempia, samoin kosmetiikkatuotteet. Vessapaperi on jostain syystä hieman kalliimpaa, syytä en osaa sanoa. Myös ulkona syöminen on halvempaa.

KIELI JA KULTTUURI

 

Mielestäni olisi suositeltavaa, että on jonkin asteinen saksankielen osaaminen. Monet paikalliset eivät juurikaan osaa englantia, tai he eivät halua käyttää sitä. Esimerkiksi ruokakaupassa ja baareissa saksankielen taito on osoittautunut hyödylliseksi. Hochschule Hannover tarjoaa saksan kielen kurssin tasosi mukaan, ja se kestää koko lukukauden. Siitä on ollut todella paljon hyötyä arkielämässä!

Saksassa erilaiset oluet sekä liharuuat ovat suuressa arvossa. En itse ollut mikään oluenjuoja, kun lähdin Saksaan, mutta täällä oppii millaista on hyvä olut. Suosittelen käymään paikallisessa Herrenhäuser panimossa tutustumassa miten olutta tehdään! Vaikka liharuokia on paljon tarjolla, löytyy miltei joka ravintolasta kasvisvaihtoehtoja.

Matkustelu Hannoverista toisiin kaupunkeihin ja maihin on todella helppoa. Olen vaihtoni aikana ollut Bremenissä, Hampurissa, Berliinissä ja Amsterdamissa. Helpoin ja halvin tapa on hypätä Flixbussiin (paikallinen Onnibussi). Esimerkiksi liput Amsterdamiin ja takaisin kustansi noin 50 euroa. 

Hannoverissa on myös paljon erilaisia tapahtumia pitkin vuotta, esimerkiksi oopperaa, jalkapalloa ja konserttia. Joulutorit on täällä todella iso juttu, eikä syyttä! Kojuista voi ostaa kaikenlaista herkullista syötävää ja siemailla glühweinia jouluvalojen alla.

Mit freundlichen Grüßen,

Ines

Värikäs, moninainen Berliini!

Volkspark Friedrichshain

Olen asunut nyt Berliinissä kohta parisen vuotta, joten on jo hieman hankala asettua uuden tulokkaan asemaan eli esimerkiksi asumisjärjestelyni olivat kunnossa jo aiemmin. Mutta kaikkiaan Berliinissä on hyvä olla, elää ja tehdä harjoittelua! Olennaista on kuitenkin varautua siihen, että julkisilla kulkeminen vaatii alkuun jonkin verran opettelemista. Berliini on myös erityisen “laajalle levinnyt” kaupunki eli siirtyminen ottaa aikaa yllättävänkin pitkään eli tähän kannattaa varautua! Mutta julkisilla liikkuessa näkee kyllä värikästä väkeä, Berliinissä välillä tuntuu ettei mikään ole riittävän erikoista ollakseen erikoista! Joskin esimerkiksi aamuruuhkan aikaan metrot ovat täyteen ahdettuja ja näin kesällä kuumia… Mutta taas se positiviinen puoli siinä on, että lämpöä täällä riittää selvästi enemmän ja aikaisemmin kuin Suomessa!! Ja kaupungissa on kauniita, isoja puistoja esim. lenkkeilyyn tai vain hengailuun!

Berliini Suomi Keskus on mielestäni ihan hyvä harjoittelupaikka, mutta vaatii kovasti itsenäistä suunnittelua ja vastuuta esim. omista harkkatunneista. Muutenkin alussa tuntui Keskuksen moninainen toiminta hieman sekavalta ja hieman ”sisäänpäin lämpeävältä” , mutta kun tähän kaikkeen pääsi mukaan olen vahvasti löytänyt oman paikkani Keskuksessa. Olen tavannut aivan ihania ihmisiä ja päässyt osalliseksi monenlaisiin tapahtumiin! Eli harkan jälkeenkin tulen ainakin jonkin verran toimimaan vapaaehtoisena Keskuksessa ja nyt kun harkkaa on reilu viikko jäljellä alkaa jopa kauhistuttaa, että miten maltan paikan jättää…

Pakolaisbrunssi Suomi Keskuksella

Saksassa asuessa olisi hyvä osata saksaa, mutta ilmankin pärjää! Minullakin vasta alkeet hallussa. Suomi Keskuksessa arvostetaan jo sitä, että yrittää. Itse esimerkiksi olin halukas päivystämään Keskuksella ihan yksinkin ja sitä varten teimme minulle saksankielisiä “lunttilappuja” sellaisten tilanteiden varalta, että kävijä/soittaja ei puhu englantia eikä suomea. Muutamia haastavia tilanteita tulikin vastaan, mutta kaikesta selvisin kuitenkin lopulta ihan hyvin!

Berliinissä asumisen hyviin puoliin kuuluu Suomea selvästi edullisempi hintataso ja esimerkiksi hyvin erilaisia, edullisia lounaspaikkoja on joka lähtöön! Myös näin kasvisyöjänä pitää mainostaa, että monipuolista kasvisruokaa on myös saatavilla ihan joka paikassa ja kasvisravintoloitakin löytyy. Ja koti-ikävän koittaessa suora lento Suomeen on vajaa pari tuntia ja liput melko edullisia =). 

Oppimiskokemuksia Berliinissä!

Berliinin Suomi Keskuksessa 17 vkon työharjoittelu (lapsi- ja perhetyö sekä monikulttuurisuus)

Tällä hetkellä alkaa ikimuistoinen harjoitteluaikani Suomi Keskuksessa olla loppusuoralla, paljon uutta oppia ja kokemusta sain kuluneen, kohta 17 viikon harjoittelun aikana. Suomi Keskus on ennen kaikkea kohtaamispaikka suomalaisille, suomalais-saksalaisille tai suomalais-muumaalaislle. Harjoittelun aikana kohtasin hyvin monenlaisia ja monitaustaisia ihmisiä. Suuri osa suomalaistaustaisia, mutta osa ehkä jopa nelisenkymmentä vuotta Saksassa asuneita, joten heidän identiteettinsä ja kulttuurinsa on jo jotain muuta kuin “perussuomalaisen”. Kohtasin tietysti myös paljon saksalaisia, mutta myös muita esimerkiksi turisteja Keskuksessa poikkesi aina välillä. 

Iso harjoittelun anti monikulttuurisuus näkökulmasta oli siellä ensimmäistä kertaa toukokuussa järjestetty pakolaisbrunssi, jossa vastaanottokodissa asuva syyrialaisperhe tuli laittamaan ruokaa Keskukseen. Tapahtumassa pääsin konkreettisesti kohtaamaan ja vuorovaikutukseen hyvin erilaisesta kulttuurista tulevan, aivan ihanan perheen kanssa ja erityisesti perheen esimurrosikäiset tytöt valloittivat sydämeni avoimuudellaan ja välittömyydellään. Yhdessä näiden nuorten neitosten kanssa harjoittelimme hieman heikkoa saksan kieltämämme omille virheillemme nauraen!

Kaiken kaikkiaan uskon kasvaneeni tulevana sosionomina ja saaneeni oppia käytännössä erilaisten ihmisten avoimeen ja läsnä olevaan kohtaamiseen. Opin miten hyvinkin puutteellisella yhteisellä kielellä saa ainakin useimmiten asiat selvitettyä ainakin jos on valmis heittäytymään tilanteisiin ja käyttämään luovia kommunikointitapoja, ollen myös valmis nauramaan itselleen!

Sain myös olla mukana harjoitteluni aikana Keskuksen perhekerhossa lähes joka viikko. Kerho on suunnattu suomalaisille/suomalaistaustaisille perheille ja heidän pienille lapsilleen. Oli ihana kohdata ja olla osa lämminhenkistä yhteisöllisyyttä. Perhekerho on loistava vertaistuen antamis- ja vastaanottamispaikka, sinne ovat kaikki aidosti tervetulleita ja uskon, että sillä on myös suuri merkitys integroitumisen edistämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Monet äidit myös kommentoivat, että kerhon kautta ovat saaneet luotua hyviä ystävyyssuhteita.

Harjoitteluni aikana pystyin mielestäni hyvin myös välillä keskittymään ja pysähtymään pohtimaan ja reflektoimaan. Luoteeseeni kuuluu vahvasti muutenkin se, että pohdin, miten olisin voinut tehdä asioita toisin, mitä niistä opin seuraavaa kertaa varten. Yhtenä harjoitteluaikani opettavaisena tapahtuma koen Suomi Koulun leirin, jossa olin ohjaamassa leikkiryhmiä. Suunnittelimme ja ohjasimme toimintaa eri-ikäisille lapsiryhmille ja oli opettavaista jälkikäteen pohtia, mikä toimi, mitä nyt tekisin toisin, mikä toiminta/leikki sopii parhaiten juuri tämän ikäisiille lapsille tällaisessa tilanteessa.

Arvomaailmani en koe juuri muuttuneen harjoitteluni aikana. Tietämykseni esimerkiksi saksalaisista tavoista ovat lisääntyneet ja sitä kautta ehkä jotkut asenteeni muuttuneet ja ymmärrykseni tietyllä tavalla lisääntynyt, kun saan tietää syitä asioiden taustalla. Berliinissä esimerkiksi historia vaikuttaa vahvasti tähänkin päivään. Persoonana uskon vahvistuneeni, entistä rohkeammin heittäydyn tilanteisiin, pyrin tilanneherkkyyteen ja aitoon läsnäoloon ja tähän sain lisää kokemusta ja varmuutta. Pakolaisbrunssin myötä sain kokemusta turvapaikanhakijaperheen kohtaamisesta ja tapahtumasta ja kohtaamisesta jäi kokonaisuudessaan valtavan positiiviset muistot. Päällimmäisenä ajatuksena jäi mieleen yhdessä olon helppous kaikesta erilaisuudesta huolimatta. Jäin pohtimaan, että jos aito lämpö, kunnioitus ja halu ymmärtää on molemmin puolista, voidaan yhdessä selvitä ja tulla toimeen suurestakin kulttuurien erilaisuudesta huolimatta.

Monikulttuurinen työ Kyproksella ihmiskaupan uhrien parissa

Monikulttuurinen Kypros

Hakiessani tekemään monikulttuurista harjoittelua Kyprokselle en vielä osannut ajatella, että miten monikulttuuriseen maahan olin menossa. Kypros on hyvin monikulttuurinen. Sen vajaasta miljoonasta asukkaasta 72 % kuuluu Kyproksen kreikkalaiseen väestöön, 10 % Kyproksen turkkilaiseen väestöön ja 18 % on maahanmuuttajia. Maa ja sen pääkaupunki Nikosia ovat jakautuneet kahtia ja sen eteläosassa asuu pääasiassa kreikankielinen ortodoksiväestö ja pohjoispuolella turkinkielinen muslimiväestö. (Press and information Office 2015, 17.) Nikosiassa kävellessä kuulee sekä turkinpuoleisesta minareetista tulevaa rukouskutsua että kirkonkellojen soittoa. Molemmilla uskontokunnilla on pitkät perinteet maassa. Tämä ei ole ihme, sillä Kypros sijaitsee Euroopan, Afrikan ja Etu-Aasian kulmapisteessä. Kyprokselle onkin tullut ihmisiä eteenkin Afrikan ja Aasian maista jo pitkään.

Koin maan monikulttuurisuuden erittäin mielenkiintoisena varsinkin kun mietin, että minkälaisia aikoja eletään nyt Euroopassa ja Suomessa. Suomi on vasta monikulttuuristumassa. Kyproksella se on tapahtunut jo aikaisemmin ja tällä hetkellä sinne ei ole samanlaista ryntäystä kuin muissa Euroopan maissa. Tämä on melko erikoista kun ajattelee, että miten lähellä se sijaitsee tämän hetkisen maailman kriisipesäkkeitä kuten Syyriaa, Turkkia tai Kreikkaa. Kyselin syytä siihen, että miksi maahan ei tällä hetkellä ole tulossa yhtä lailla turvapaikan hakijoita kuin muualle Eurooppaan. Sain erilaisia vastauksia. Toisten mielestä Kypros on tunnettu siitä, että se ei ole kovinkaan maahanmuuttajamyönteinen mielipiteissään. Tosin sain käsityksen, että nämäkin asenteet ovat alkaneet muuttua. Toiset näki, että Kypros ei ole houkutteleva paikka tulla, koska se on saari ja siitä on vielä pitkä matka muualle Eurooppaan.

Ihmiskaupan tilanne ja uhrin auttaminen Kyproksella

Vuosina 2012–2013 Euroopassa rekisteröitiin 15 846 ihmiskaupan uhria. Näistä 67 % oli seksiperäisen ihmiskaupan uhria. (European Comission 2016, 4.) Vuonna 2014 Kyproksen hallitus tunnusti 46 ihmiskaupan uhria (United States of America 2015, 139). Kyproksella tehdään työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi. Viranomaisten taholta on olemassa ihmiskaupan uhreja tunnistavat poliisit ja valtion turvatalo, johon ihmiskaupan uhrit menevät asumaan noin kuukaudeksi. Tämän lisäksi on monia järjestöjä, jotka auttavat ihmiskaupan uhreja eri tavoilla.

Moninaisuus ja monikulttuurisuusharjoitteluni toteutuivat Kyproksella erään järjestön ylläpitämässä toimintakeskuksessa ihmiskaupan uhrien ja maahanmuuttajien parissa. Harjoitteluni sisälsi keskuksen työhön osallistumisen, toiminnan suunnittelua, tavaran hankintaa, alustusten pitämisiä eri aiheista sekä viiden ryhmäkerran pitäminen naisille RAUTA-menetelmää käyttäen.

Kokemukset työstäni ja oppimisia itsestäni

Pidin harjoittelun ajan oppimispäiväkirjaa, jota kirjasin leppoisasti paikallisissa kahviloissa istuen. Huomasin pystyväni kahvilassa paljon tehokkaampaan ja uppoutuneempaan työhön, kuin esimerkiksi kotonani. Koin oppimiskirjan pitämisen erittäin hyvänä. Ymmärsin sitä kirjoittaessani, että kirjoittaminen on minulle hyvä tapaa oivaltaa itsestäni asioita. Toivon, että löydän jatkossakin aikaa ja itsekuria vastaavaan kirjalliseen reflektointiin. Mitä sitten opin? Kaikki ei ole jaettavaksi tarkoitettu. Tässä on kuitenkin joitakin ajatuksia.

Aluksi harjoittelussani koin turhautumista siitä, että työ oli jossain määrin erilaista kuin olin odottanut. Mietin, että en pysty auttamaan päiväkeskuksen naisia niin paljon kuin haluaisin. Luc Ameloot kuvaa, että ihmisellä voi olla hoitajan missio pelastaa maailma. Tajusin, että minulla oli juuri tällainen missio. Ihmettelin, että miksi minut oli lähetetty tällaiseen tehtävään, että enhän minä pystykään tekemään ihmeitä täällä. Jouduin pienelle paikalla, mutta tajusin, että jos maailma olisi niin helposti pelastettavissa, niin olisihan se jo ajat sitten tehty. Ymmärsin, että minulla oli silti oma pieni tehtäväni siinä paikassa, jossa olin. Ei kukaan voi parantaa yksin koko maailmaa.

Opin myös erilaisesta tavasta tehdä työtä. Olen alan vaihtaja ja aikaisemmat työni ovat olleet sen luontoisia, että tehty työ on ollut näkyvää ja kaikki työntekijät ovat tehneet työtä samoissa tiloissa. Kollegat ovat tienneet jatkuvasti, että mitä toinen tekee. Tässä työssä minulla oli paljon aikaa, jolloin ei kukaan kontrolloinut sitä mitä tein. Tein paljon valmistelutyötä juuri paikallisissa kahviloissa, ohjaajani esimerkkiä seuraten. Itse en olisi varmaankaan edes oivaltanut, että voin työtä tehdä näinkin. Alussa koin huonoa omaatuntoa työtavastani ja minusta tuntui, että ei tätä voi laskea työksi kun on Cappuccino-kuppi edessä. Aloin hyväksyä sen, että on olemassa erilaisia tapoja tehdä työtä ja minä olen vastuussa omista tekemisistäni. Koin tämän hyvin vapauttavana. Aikaisemmin olin vastaavassa työssä kokenut, että minun pitää selittää aina jollekin toiselle, että missä olen ja mitä teen, jos en ollut juuri näkyvällä tavalla ”sorvin ääressä.” Tämä oivallus ja oppiminen helpottavat minua jatkossa tulevissa töissäni, jossa työtä ohjaan enimmäkseen itse.

Kolmas asia, josta alussa turhauduin oli, että olin henkisesti valmistautunut kuulemaan harjoitteluni aikana rankkoja kertomuksia ihmisten kohtaloista. Pian kuitenkin tajusin, että eiväthän naiset puhu asioistaan. Tunsin oman tehtäväni vähäpätöiseksi, mutta hetken asiaa mietittyäni aloin ymmärtää, että ei minun tehtäväni ollut kuulla rankkoja kokemuksia vaan olla löytämässä jokaisesta naisesta se hyvä, joka heissä on ja kertoa se myös heille. Tajusin, että olemalla aidosti läsnä ja kunnioittamalla heitä, he saivat kokea voimaantumista enemmän kuin sillä, että olisivat käyneet läpi niitä traumoja, joita heillä oli. Ehkä minun koulutukseni ei olisi myöskään riittänyt korjaamaan niitä haavoja, joita he olivat saaneet. Onneksi naisilla oli omat kontaktit psykologin tai psykoterapeutin kanssa.

Kokonaisuutena olin harjoitteluuni erittäin tyytyväinen. Opin paljon asioita. Eniten asioita opin luultavasti itsestäni. Se ei ole kuitenkaan huono asia, sillä itsensä kanssa sitä joutuu jatkossakin töitä tekemään. Se on pääomaa, jota ei oteta pois. Uskon siihen, että kun uskaltaa lähteä siitä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, niin saa erilaisen näkökulman asioihin. Tämä on vahvistanut ajatustani siitä, että haluan jatkossakin tehdä sellaista työtä, jossa on tavalla tai toisella monikulttuurisuus mukana.

LÄHTEET

  

European Comission 2016. REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL. Report on the progress made in the fight against trafficking in human beings (2016) as required under Article 20 of Directive 2011/36/EU on preventing and combating trafficking in human beings and protecting its victims. 19.5. Brussels. Saatavana www-muodossa http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/organized-crime-and-human-trafficking/trafficking-in-human-beings/docs/commission_report_on_the_progress_made_in_the_fight_against_trafficking_in_human_beings_2016_en.pdf

Press and Information Office 2015, The Republic of Cyprus, An Overview. Saatavana myös www-muodossa http://www.pio.gov.cy/moi/pio/pio.nsf/All/1372E918E855021AC22575940025073A/$file/The%20Republic%20of%20Cyprus,%20An%20Overview%202015%20(300%20dpi).pdf

United States of America 2015. Trafficking in persons report July 2015. Saatavana www-muodossa http://www.state.gov/documents/organization/245365.pdf