Harjoittelujakso Aurinkorannikolla Suomalaisessa seurakunnassa

Kolme kuukautta Espanjassa

Kohta tulee päätökseen harjoittelujaksoni, jonka vietin Espanjassa Aurinkorannikolla Fuengirolassa. Olen varmasti oppinut matkan aikana paljon ammatillisesti, mutta vielä enemmän olen oppinut itsestäni.

Harjoitteluni on toteutunut Aurinkorannikon suomalaisessa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa ja olen työskennellyt lapsi- ja perhetyössä. Käytännössä olen siis viettänyt kolme kuukautta Espanjassa suomalaisten lasten ja aikuisten parissa. Olen työskennellyt lasten päiväkerhossa. Alueella, jolla olen asunut, asuu todella paljon suomalaisia ja bussiin hypätessä puhutuin kieli on usein Suomi.

Olen ollut näihin asioihin pettynyt. Olen kulttuuria ja taidetta rakastava ihminen. Hakeudun matkustaessa paikallisten seuraan. Olen nopea omaksumaan uutta ja oppimaan uusia kieliä. Kolmessa kuukaudessa espanjalaisten parissa olisin hallinnut kielen varmasti jo melko hyvin.

Kerron tämän siksi, että on todella tärkeää miettiä ennen vaihtoon hakeutumista ja vaihtopaikan valitsemista, että mitä ja millaisia kokemuksia vaihdolta on hakemassa. Mitä haluaa ensisijaisesti oppia? Mitkä ovat ammatilliset ja henkilökohtaiset tavoitteet? Tätä en ymmärtänyt itse niin selkeästi kun hain vaihtoon ja valitsin vaihtokohdetta. Totta on tietenkin myös se, että aina ei voi ajatella vain itseään ja joskus käytännön seikat sanelevat millaisia valintoja voi tehdä. Minulla on lapsia ja perhettä ja tiesin olevani osan ajasta Espanjassa lasten kanssa yksin. Tämän takia minun täytyi ottaa huomioon monen ihmisen tarpeet ja paljon käytännön asioita, jonka vuoksi omat sisäiset toiveeni ja tarpeeni jäivät syrjään.

Olen oppinut sen, että mikäli jokin vaihto/harjoittelupaikassa ja sen käytännöissä tai vaikkapa ilmapiirissä tuntuu vaikealta, on hyvä ottaa yhteyttä Suomeen mahdollisimman pian. On tärkeää, että koululla on joku opettaja tai muu työntekijä johon voi luottaa ja jonka puoleen kääntyä. Mikäli oma huoli tai epäilys jää mieleen muhimaan se voi kasvaa suureksikin ahdistukseksi.

Olen oppinut myös sen, että koskaan ei voi etukäteen tarkalleen tietää minne on menossa tai mitä tulee vastaan. Yllätyksiä voi olla monenlaisia. Työ ei välttämättä vastaa toiveitasi ja vieraassa maassa ollessa ei ole samanlaista tukiverkkoa kuin kotimaassa. Monelle voi olla helpompaa jos samassa vaihtopaikassa on yhtä aikaa tuttu samasta koulusta. Tällöin on joku jonka kanssa jakaa kokemuksia ja purkaa sydäntä tai nauttia vapaa-ajasta.

Kotimaassa omassa arjessa meillä on rutiinit joiden mukaan elämme. Tiedämme, mistä ruuasta pidämme tai voiko vettä juoda hanasta. Tiedämme mistä kaupasta löytää mitäkin, tunnemme hyvät lenkkipolut ja reitit ystävien ovelle. Tiedämme kuinka pääsee lääkäriin, missä on kirjasto tai mistä saa ostettua postimerkkejä. Kun lähtee vaihtoon, ei ole enää omaa tuttua arkea. Kestää aikansa, että löytää arjen vieraasta maasta. Vaikka minäkin olin ollut Espanjassa aiemmin, oli silti eri asia jäädä maahan moneksi kuukaudeksi. On pitänyt kantaa kaupasta juomavettä ylämäkeen selkä vääränä. Olen etsinyt postimerkkejä ja todennut, ettei niitä olekaan niin helppoa löytää. Perheeni etsi uimahallia ja juuri kun pääsi sinne, oli halli sulkeutunut siestan takia. Olen etsinyt soijarouhetta, manannut sitä ettei kaupasta saa luomubanaaneja. Haastetta tuo lisää asioiden toimittaminen vieraalla kielellä. Täällä ei juurikaan auta se, että osaa erinomaisesti englantia. Kävin eilen turisti-infossa ensimmäistä kertaa ja tiskillä vastassa ollut työntekijä ei juurikaan puhunut englantia. Hänelle sana library oli vieras.

Olen kaivannut omaa elämääni ja arkeani Suomessa. Olen ikävöinyt perhettäni, ystäviäni ja metsän tuoksua.

Ehkä tämä ikävän ja oman arjen kaipaamisen kokemus on osaltaan sitä kulttuurista kokemusta. Minun on helpompi ymmärtää muualta Suomeen tulleiden kokemuksia ja kaipuuta kotimaahan. Uskon, että nämä kokemukset auttavat minua vaikkapa maahanmuuttajien ja pakolaisten kanssa työskennellessä.

Valitettavasti sen takia, että työskentelin suomalaisyhteisössä käsitykseni suomalaisen ja espanjalaisen lastenhoito tai lastensuojelukulttuurien välillä jäi melko kapeaksi. Pääsin kuitenkin yhdessä kahden opettajan kanssa tutustumaan Hogar Abierto nimiseen järjestöön, joka tekee lastensuojelu- ja perhetyötä. Opin vierailulla paljon ja yksi silmiä avaavimpia asioita oli se, että Malagassa (jonne on matkaa vain parikymmentä kilometriä) ja Andalucian alueella on sellaisia ongelmia, joihin suurimmassa osassa suomalaisia kaupunkeja ei törmätä. Täällä on paljon ammattirikollisuutta, joka aiheuttaa ongelmia sekä esimerkiksi prostituutiota, joka vaikuttaa muun muassa huostaanottoihin. 

Espanjassa köyhyys on yksi suurimpia syitä lapsen huostaanottamiseen – Suomessa tarjotaan taloudellista apua perheelle eikä sen takia yksin voi lapsia ottaa perheestä. 

Andaluciassa sijaisperheiden yksityisyyttä varjellaan tarkasti. Lapsen biologinen perhe ei saa tietoonsa sijaisperheen nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa tai muitakaan tietoja. Tapaamiset järjestetään ilman kohtaamisia sijaisperheen ja biologisen perheen välillä. Sijaisperheet saattaisivat näet olla todellisessa vaarassa. Alueella on pakolaisia, paperittomia, romaaneja, kerjäläisiä ja jopa ihmiskauppaa. Lapsia täytyy julkisillakin paikoilla pitää silmällä jatkuvasti, eivätkä Espanjalaiset lapset juurikaan liiku keskenään. Alle 12-vuotiaat saatetaan kouluun ja koulusta kotiin.

Yksi räikeimmistä lainsäädännöllisistä eroista, jonka olen oppinut, on se, että 13-vuotias saa lain mukaan harrastaa seksiä. Jopa aikuisen kanssa mikäli 13-vuotias ei vastustele eikä seksiin liity pornografiaa tai prostituutiota tai ihmiskauppaa. Tämä oli minulle todella järkyttävää. Ja ilmiön voi huomata katukuvassa – vanhempia miehiä todella nuorten tyttöjen kanssa. Minua puistattaa pelkkä ajatus siitä, kuinka paljon hyväksikäytön mahdollisuuksia tämä säädös tuo mukanaan. Minun silmissäni 13-vuotias ei ole valmis seksiin eikä kykeneväinen arvioimaan toisen ihmisen tarkoitusperiä ollessaan tällaisesta – minun silmissäni lapsesta – kiinnostunut.

Harjoittelupaikkani toimintakulttuurista poimin sen opin, että on todella tärkeää harrastaa avointa keskustelua, järjestää yhteistä aikaa kaikkien työntekijöiden kesken ja pitää huolta niin työntekijöiden kuin harjoittelijoidenkin hyvinvoinnista. Tämä alkaa mielestäni siitä, että kysytään kuulumisia ja ollaan toisista kiinnostuneita.

Kaipaamaan jään ihania lapsia ja heidän hauskoja juttujaan. Oli ihanaa seurata kuinka ujot lapset rohkaistuivat ystävystymään ja kuinka nopeasti lapset oppivat. Minä tosin en vieläkään osaa pelata shakkia vaikka eräs 5-vuotias opetti sitä minulle moneen kertaan.

Suosittelen kaikille vaihtoon lähtemistä. Suosittelen myös miettimään tarkasti, mitkä ovat ne itselle tärkeimmät asiat, joiden toivoo toteutuvan. Mukaan tarvitaan kärsivällisyyttä, huumoria ja lempeää asennetta sekä ennakkoluulottomuutta. 

Camilla Fabricius, DIAK, Pieksämäki

Käytännön vinkkejä Espanjan aurinkorannikolle lähtijöille

Vinkkejä Aurinkorannikolle vaihtoon lähtijöille

Espanja on helppo ja turvallinen maa asua ja liikkua. Asunnon etsimiseen kannattaa varata aikaa ja ajatusta. Meidän harjoittelupaikkamme sijaitsi Torremolinosissa, mutta hankimme asunnon ystäväni kanssa Benalmadenasta, joka on noin viiden kilometrin päässä Torremolinosista. Benalmadena on huomattavasti rauhallisempaa aluetta kuin Torremolinos ja miljöö on mielestäni myös huomattavasti kodikkaampi. Työmatka Torremolinosiin taittuu mukavasti bussilla, ja ostamalla bussikortin (joita myydään pienessä kioskissa 24h aukion apteekin edessä) matkalle tulee hintaa 1,05€. Matka taittuu mukavasti myös kävellenkin rantakatua pitkin, jolloin pääsee samalla nauttimaan ihanasta merimaisemasta. Benalmadenassa asuu paljon brittejä, mikä näkyy katukuvassa, mutta tämän huomaa myös siinä, että asiointi sujuu lähes poikkeuksetta englanninkielellä. Espanjalaiset toki arvostavat pienintäkin yritystä käyttää kieltä, joten suosittelen lämpimästi opiskelemaan perus matkailusanastoa ennen lähtöä.

Asuntomme löytyi suomalaisen välitystoimiston kautta (http://www.asiointitoimistoleena.com/). Pidin tärkeänä sitä, että kommunikointi oli mahdollista suomeksi, se helpotti vuokrasopimuksen tekoa, sekä asumista, kun kaiken mieltä askarruttavan pystyi kysymään suomen kielellä.  Esimerkiksi asunnossamme sattuneen vesivahingon selvittely oli huomattavasti helpompaa suomeksi kuin espanjan ja englannin sekoituksella. Silläkin asiasta koitettiin osittain selvitä, kun paikalla kävi asiaa ihmettelemässä jos jonkinlaista työmiestä ja naapuria. Yllätyksiin on siis syytä myös varautua.

Hintataso Espanjassa on huokeampaa kuin suomessa. Hanavettä voi myös juoda, ainakaan itselleni tämä ei aiheuttanut minkäänlaisia vatsanväänteitä. Pääsääntöisesti kannoimme vetemme toki kaupasta, sillä se on edullista.

Ilmasto on lämpimämpi kuin suomessa. Olimme vaihdossa helmikuun puolesta välistä toukokuun loppuun. Helmikuussa on vielä suhteellisen viileääkin, joten pitkähihaisia tarvitsee ja villasukatkin on hyvä olla matkassa. Asunnon kivilattiat ovat viileitä. Pärjäsimme kuitenkin vielä ilman lämmitystä reissumme aikana. Aurinkokin toki lämmittää jo tuolloinkin hyvin, eli aurinkorasva voi olla jo helmikuussakin päiväsaikaan tarpeen. Toukokuussa lämpötilat kipuavatkin jo mukavasti yli kahdenkymmenen, jolloin kuumimpina päivinä yöllä voi puolestaan olla turhankin lämmin nukkua. Sähkö täällä on kallista, joten säästimme tässäkin pärjäten ilman puhaltimia. Asunnon sijainti ja koko vaikuttavat toki varmasti siihen, kuinka asunto lämpenee auringon paistaessa.

Etukäteen kannattaa myös selvittää miten toimia jos tarvitsee lääkäripalveluja. Mikä on sairaalan sijainti, miten sinne tarvittaessa pääsee. Vierailimme ystäväni kanssa matkan aikana myös siellä ja totesimme että nämä tiedot on hyvä olla olemassa jo ennen reissua.

Espanjassa pärjää pitkälle normaalilla maalaisjärjellä. Ihmiset ovat huomattavan ystävällisiä ja mukavia ja aurinkorannikon alue sekoitus eri maiden kansalaisuuksia. Nauttikaa kaikesta, mitä eteenne tulee. Toivotan antoisaa vaihtoa kaikille aurinkorannikolle lähtijöille. 

Oppimiskokemuksia Aurinkorannikolta

Oppimiskokemuksia työharjoittelusta Espanjassa Asociacion Finlandesassa.

Harjoittelupaikkani oli suomalaisten, pääasiassa eläköityneiden suomalaisten, kohtaamispaikka Torremolinosissa. Harjoittelupaikan toimintaan kuuluu paljon erilaisia aktiviteetteja, joiden vetovastuu on pääosin opiskelijoilla. Toimenkuvaan kuului muun muassa vesijumpan vetäminen, karaokeiltojen pitäminen, ATK-opastus, terveysmittausten tekeminen, avustaminen keittiötöissä yms. sekä jäsenten kanssa keskusteleminen. Harjoittelupaikan toiminnan luonne oli selvillä jo ennen paikalle pääsyä, mutta siltikin kaipasin alkuun enemmän sosionomin työtehtäviä, mikä hankaloitti harjoittelusta nauttimista sillä näin jälkeenpäin ajateltuna jäin tähän ajatukseen liiaksikin kiinni. Tuleville harjoittelijoille haluankin antaa neuvoksi, että pitävät mielessä paikan luonteen. Kyse on vapaaehtoistyöllä toimivasta ympäristöstä, jossa yhdistyksen jäsenet pitävät huolen siitä, että toiminta pyörii. Harjoittelija on ikään kuin tasavertainen jäsen, joka tuo oman panoksensa ryhmien vetämiseen ja mahdollisesti uusien aktiviteettien kehittämiseenkin.

Alku oli hiukan kaoottinen, epäselvä ja olisin kaivannut enemmän ohjausta itse työtehtäviin. Uusien opiskelijoiden ohjaaminen jäi oikeastaan kokonaan jo aiemmin paikalla olleen opiskelijan harteille ja häneen ja hänen neuvoihinsa tulikin alkuun liiaksikin tukeuduttua. Tämä ei tietenään ollut itseltänikään oikea tapa toimia, vaan olisi pitänyt hanakammin kääntyä paikan jäsenistön puoleen. Arvokas oppimiskokemus tuokin ajatellen työhön perehdyttämistä tulevaisuuden työpaikoissani. Kommunikointi työyhteisön kesken oli myös alkuun haastavaa. Alun ”shokin” jälkeen ja työtehtäviä jokusen viikon toteutettuamme, sekä pidettyämme palavereita kommunikointiongelmista ohjaajiemme kesken, tilanne joka tapauksessa helpottui ja tekemisestä alkoi nauttimaan jo rennommalla otteella. Pääsimme harjoittelemaan epäkohtiin puuttumista ja ikävien asioiden puheeksi ottoa työyhteisössä, mikä on erittäin tärkeä oppimiskokemus sekin. Työyhteisön toimivuus ja kommunikointi ovat ensisijaisen tärkeäitä asioita työntekijöiden viihtyvyyden kannalta. Epäkohdat on myös pystyttävä sanomaan ääneen ja erilaisten ihmisten kesken myös osattava pohtia asioiden oikeanlaista esilletuontia, jotta asiat saataisiin liikkumaan parempaan suuntaan ja työyhteisöä kehitettyä viihtyisämmäksi. Ilmapiirin puhdistuksen jälkeen jäsenistöönkin pääsi tutustumaan paremmin, kun itse työtehtävät sekä muut epäselvyydet, eivät enää aiheuttaneet päänvaivaa.

Harjoittelun aikana ehdin käymään päänsisäistä painiani monestakin asiasta, pohtimaan omia asenteitani, ennakkoluulojani, kokeilemaan uusia toimintatapoja sekä opettelemaan hankalienkin asioiden puheeksi ottoa. Joissakin työtehtävissä jouduin myös reippaasti epämukavuusalueelle ja sain tätä kautta itseni ylittämisen kokemuksia. Vapaaehtoistyöllä toimiva kohtaamispaikka tarjoaa työharjoittelupaikkana mielenkiintoisen ympäristön, kunhan vain pystyy tarkastelemaan asiaa vapaaehtoistyön merkityksen kannalta. Tämän vuoksi haluankin vielä toistamiseen muistuttaa tulevia harjoittelijoita, että muistavat jo lähtiessään pitää mielessään vapaaehtoistyön sekä paikan luonteen. Ymmärrystä siihen, että toiminta on pitkälti erilaista harrastustoimintaa ja harjoittelijan tarkoitus olla mahdollisimman monessa harrasteessa osallisena tutustuen samalla paikan jäsenistöön. Vesijumpankin ohjaamisesta saadun kokemuksen voi hyödyntää tulevissa ryhmänohjaustehtävissä: kuinka innostan ihmisiä osallistumaan, kuinka motivoin heitä jatkamaan, kuinka heittäydyn itsekin tekemiseen positiivisella asenteella, vaikka itse työtehtävä olosuhteineen ei olisikaan se kaikkein mieluisin. Kuinka kohtaan itseni epämukavuusalueella ja millä keinoin saan epämukavankin muutettua mukavaksi. Tässä muutamia kysymyksiä, joita itselleni muun muassa esitin, sillä vesijumpan vetäminen oli alkuun hyvinkin epämieluisaa minulle itselleni, mutta onnistuin kuin onnistuinkin kääntämään asiat voitokseen ja jopa nauttimaankin viimeisestä ohjaustuokiosta.

Harjoittelun lomassa kävimme myös tutustumassa muihin lähiympäristön suomalaistoimijoihin, ja tämä antoikin arvokasta tietoa suomalaisten elämästä aurinkorannikolla. Samat ongelmat ovat olemassa täälläkin, mitä suomalaiset kohtaavat myös kotimaassaan. Maahan saapuu suomalaisia pakoon suomen viranomaisia, velkaantumista suomessa, pakoon lastensuojelua. Joillakin espanjassa asuvilla suomalaisilla on myös ongelmia alkoholinkäytön kanssa, siinä missä suomalaisilla suomessakin. Jotkut ongelmat saattavat korostua täällä vain siksi, että kyse on lopulta hyvin pienestä joukosta suomalaisia, jotka ovat kerääntyneet asumaan samalle alueelle. Pohdintaa syntyi myös siitä, että valtaosa täällä aikaansa viettävistä suomalaisista, kuuluu suomen sosiaaliturvan piiriin. He nauttivat suomalaisista sosiaalietuuksista. Jos ongelmia siis syntyy, näitä henkilöitä kehotetaan tietysti palaamaan kotimaahan josta apu löytyy. Jos henkilö ei tähän suostu, on täältä käsin auttaminen haasteellista. Elämä espanjassa ei siis välttämättä ole kovinkaan hohdokasta, etenkään jos on sosiaalipalveluiden tarpeessa olevana suomen kansalaisena maassa. Espanjalainen terveydenhuoltojärjestelmä on joka tapauksessa hyvä. Vierailimme reissumme aikana myös Xanitissa asiakkaan roolissa ja pääsimme näkemään kuinka hienosti terveydenhuolto sujuu. Sosiaalipalveluihin, eli päihde tai mielenterveysongelmia varten, täältä ei kuitenkaan löydy vastaavaa palveluverkostoa kuin meiltä suomesta.

Harjoittelukokemus on ollut hyvinkin kasvattava ja matkan aikana olen oppinut ennen kaikkea itsestäni hyvin paljon. Jo se, että olen asunut uuden ihmisen kanssa yhdessä saman katon alla kolme ja puoli kuukautta, on antanut uutta perspektiiviä elämään, omaan käyttäytymiseeni ja siihen, kuinka voin pyrkiä olemaan parempi versio itsestäni. Aina löytyy kehitettävää. Samoin harjoittelupaikka on toiminut ajatuksia herättävänä. Kaikki siellä esiin nousseet kysymykset ovat kasvattaneet minua ihmisenä. Ilman tätä kokemusta olisin luonnollisestikin eri versio itsestäni, ja olenkin äärimmäisen tyytyväinen ratkaisuuni lähteä vaihtoon. Mahdollisesti tulen hyödyntämään tämän mahdollisuuden vielä toistamiseen. Suosittelen lämpimästi kokemusta kaikille.

Kevät Costa del Solilla

OPPIMISKOKEMUKSIA JA AATOKSIA TYÖHARJOITTELUSTA ESPANJAN AURINGON ALLA

Lähdin aikuissosiaalityön perusharjoitteluun Espanjaan. Harjoittelu oli kestoltaan 14 viikkoa. Harjoittelupaikka sijaitsee Torremolinosissa ja on vapaaehtoistyövoimin toimiva yhdistys. Pääasiallista asiakas- ja jäsenkuntaa ovat eläkeikäiset suomalaiset, jotka asuvat talvi-ja kevätkauden Espanjassa ja palaavat kesäksi (ja usein myös jouluksi) Suomeen.

Harjoittelupaikassani oli tiettyjä vastuualueita joiden ohjaaminen ja järjestäminen ovat opiskelijoiden vastuulla. Muun muassa vesijumpan ohjaaminen, terveysmittausten ottaminen, karaokeiltojen juontaminen, ulko- ja sisäliikuntatuokioiden järjestäminen sekä erilaisten juhlatilaisuuksien ja iltatanssien järjestelyissä avustaminen. Näiden lisäksi opiskelijat saavat tuoda omia taitojaan ja osaamistaan jäsenistölle tarjolle. ATK-apua ja perus asioidenhoitoa kaivataan silloin tällöin. Itse valmistun sosionomiksi, joten halusin muiden sosionomiopiskelijoiden kanssa tarjota omaan alaamme liittyvää aktiviteettiä ja kehitimmekin viikottaisen toiminnallisten menetelmien ryhmän. Joka viikko oli erilainen itseensä ja toisiin tutustumisen teema, kuten voimaeläimen löytäminen, aarrekartan teko ja erilaisia tutustumisleikkejä. Välillä tuntui haastavalta saada jäseniä osallistumaan uusiin ohjelmiin vanhojen tuttujen kerhojen lisäksi.

Toisinaan harjoittelun aikana joutui pohtimaan tarkemmin sosionomin työnkuvaa ja suhteuttamaan sen vapaaehtoistyöhön. Kuinka vapaaehtoistyöstäkin saisi harjoittelun tavoitteita täytettyä ja itsellekin uutta osaamista ja tietoa. Teimmekin muiden harjottelijoiden kanssa tutustumiskäyntejä aurinkorannikon toisiin suomiseuroihin, kuten muum muassa Torrentuvalle, Suomalaiseen seurakuntaan,Pacosin majakalle ja Suomalaiseen kouluun. Jokaisesta paikasta sai aina uutta tietoa millaista on elää suomalaisena Espanjassa ja kuuli myös maan sosiaalijärjestelmästä.

Harjoittelupaikassani pidettiin viikottain viikkopalaveri, jossa käytiin läpi edellisen viikon työt ja kuinka kaikki on sujunut. Samalla sovittiin uuden viikon työpäivät ja työt. Tämän lisäksi sosionomeilla oli sosiaalityöntekijän, joka toimi ohjaajanamme, kanssa viikottaiset tapaamiset, joissa keskustelimme espanjalaisesta sosiaalityöstä ja suomalaisten asemasta vieraassa kulttuurissa. Teimme muutaman tutustumiskäynnin myös ohjaajamme seurassa mm. omaishoitoryhmään.

Vapaaehtoistyön hahmottaminen ja sovittaminen aikuissosiaalityön harjoitteluun vei siis aikansa, mutta loppupohdinnoissani tulin siihen tulokseen, että tällä ulkomaan vaihtokokemuksella on itselleni suurempi merkitys ja vaikutus, verrattuna jos olisin suorittanut harjoitteluni Suomessa. Sosionomin näkökulmasta ammatillinen kasvu ehkä jäi vähäisemmäksi, mutta henkinen puoli kasvoi senkin edestä. Asioiden esille tuominen ja monenlaiset uudet tilanteet olivat tärkeitä kasvukokemuksia, joista on varmasti hyötyä tulevassa sosionomin ammatissa. Kaiken kaikkiaan työharjoittelu ulkomailla on mieltä ja silmiä avaava kokemus, suosittelen lämpimästi! :)



KÄYTÄNNÖNASIOITA JA VINKKEJÄ ESPANJASSA ASUVALLE SUOMALAISELLE



Lähdin työharjoitteluun Espanjaan. Maa ja asuinkaupunkini Benalmádena olivat minulle ennestään tuttuja edellisiltä lomamatkoilta. Vaikka ympäristö olikin tuttua, oli minulla silti paljon uutta opittavaa maasta ja sen tavoista.

Asunto löytyi internetistä yhdessä toisen vaihtoon lähtijän kanssa etsien. Tarkoituksemme oli asua kimppakämpässä ja näin pienentää asumiskuluja. Suomalaisen asiointitoimisto Leenan kautta löytyi vaihtoajankohtaan nähden sopiva asunto. Välityshenkilönä toimi Espanjassa asuva Elena, joka osaa puhua myös Suomea. Näin kaikki yksityiskohdat asunnon suhteen oli helpointa selvittää ja hoitaa kuntoon. Espanjaan saapuessamme asunnolla meitä vastassa oli Elenan lisäksi asunnon omistava pariskunta. He olivat oikein mukavia ja myös asunto ensisilmäykseltä vaikutti sellaiselta kuin oli luvattu ja siistiltä. Halusimme maksaa koko kolmen ja puolen kuun vuokrat heti, niin ei tarvitsisi huolehtia asumismenoista myöhemmin. Ainoastaan sähkölasku tulisi joka toinen kuukausi maksettavaksi. Kirjoitimme vuokrasopimuksen ja saimme avaimet käteen. Jälkikäteen ajateltuna jos asunto olisikin ollut huono tai asunnossa olisi ilmennyt jotakin vikaa, jonka vuoksi asuntoa olisi halunnut vaihtaa, niin koko vuokraa ei kannata maksaa etukäteen, koska rahaa voi olla vaikea saada takaisin. Meidän asuntomme onneksi oli siisti ja vastasi tarpeisiimme erinomaisesti. Sähkölaskunkin halusimme pitää mahdollisimman kohtuullisena ja varauduimmekin vain lämpimillä vaatteilla sekä tuplapeitoilla ja jätimme lämpöpatterit komeroon. Ainoa kehno puoli asunnossamme oli lämmin vesi tai oikeastaan sen nopea loppuminen. Suihkuvuorot tarvitsi siis sopia etukäteen.

Harjoittelupaikkani sijaitsi Torremolinosissa, johon Benalmádenasta on noin 5-6 kilometriä. Koska asuimme Benalmádena Costalla emmekä Pueblon alueella ”yläkylässä”, mistä Renfe (taajamajuna) lähti, oli bussilla kulkeminen töihin näppärämpää. Pienen etsinnän ja kyselyn jälkeen löytyi julkisiin liikennevälineisiin matkakorttia myyvä pikkukioski turisti-infon vierestä Benalmádenan ja Torremolinosin välistä. Kioskista sai ostaa bussikortin, jolla voi myös maksaa renfematkat. Kortin arvo oli 1,80 euroa ja siihen voi ladata haluamallaan summalla saldoa. Bussimatkan hinta Benalmádenasta Torremolinosiin on 1,55e käteisellä ja kortilla hinta on 1,07e. Myöhemmin selvisi, että korttiin voi ladata saldoa myös joissakin Tabacco-kaupoissa, joita on joka puolella Espanjaa. Siitä en ole varma, voiko kortin ostaa myös sieltä.

Julkiset kulkuvälineet lakkaavat kulkemasta puolen yön aikaan, joten sen jälkeen pidemmillä liikkumaväleillä on käytettävä taxia. Taxien hinnat ovat kohtuulliset ja nykypäivänä niissä on taksamittari, josta summaa voi itsekin kaiken aikaa seurata. Espanjassa viralliset taxit ovat väriltään valkoisia, muita ”pimeitä” taxeja kannattaa karttaa.

Harjoittelupaikassani oli mahdollisuus opiskella espanjan kieltä. Viimeksi olin opiskellut sitä lukiossa, joten tartuin mielelläni tilaisuuteen verestää taitoja. Paikalliset ovat iloisia ja palvelukin tuntuu aavistuksen paranevan kun edes yrittää puhua hiukan espanjaa heidän kanssaan!
Espanjan ryhmässä tapasi samalla muita suomalaisia opiskelijoita, joilta myöskin oppi ja kuuli uutta tietoa maan tavoista. Esimerkiksi roskien viennistä tuli puhetta yhdellä tunnilla. Espanjassa roskapussin saa heittää tavalliseen roskasäiliöön vain yö aikaan, koska muuten roskat alkavat helteessä löyhkätä ja niistä aiheutuu hajuhaittoja. Maan alla oleviin säiliöihin roskat voi tiputtaa päivälläkin. Moni sanoi, että Espanjassa ei lajitella roskia yhtälailla kuin Suomessa, mutta kyllä täältä löytyy omat astiansa niin lasille kuin biojätteillekin. Olipa yhden kadun kulmassa myös paistorasvan keräyspiste!

Päiväsaikaan Espanjassa on ihan turvallisen tuntuista liikkua yksikseenkin. Illemmalla kannattaa yksin liikkumista ja pieniä sivukujia välttää turhien ikävyyksien välttämiseksi. Toisaalta Espanja on maa, jossa melko helposti sakotetaan ja rankaistaan ankaramminkin useista rikoksista kuin esimerkiksi Suomessa. Passista kannattaa ottaa kopio, jota kuljettaa aina ulkona liikkuessa mukana. Vähintään puhelimeen kuva passista. Yöelämässä ja ruuhkaisissa paikoissa kannattaa laukustaan pitää huolta tarkemmin.

Aluksi ruokakaupassa käyntiin sai kulumaan yli tunnin ihmetellessä ja selvittäessä mitä mikäkin tuote on. Joitakin tuotteita on kuten Suomessakin, mutta joitakin saa etsimällä etsiä. Merenelävät ovat espanjalaisten kauppojen perusvalikoimaa ja erilaisia kuvallisia ja koristeellisia täytekakkuja löytyy kylmäaltaasta. Suomen ruisleipä Realia vastaavaa tummaa leipää löytyy joistakin kaupoista, muun muassa Lidlistä löytyy halvalla, jos alkaa kaipaamaan valkoisen pullaleivän rinnalle kuitupitoisempaa leipää. Muutama maito löytyy kylmähyllystä, mutta pääosin maidot ovat tavallisesti lämpimässä. Värikoodit ovat yleensä  punainen (entera) täysmaito, sininen (semi desnatada) vastaa Suomen kevytmaitoa ja vihreä (desnatado) on rasvaton maito. Kauppojen hintatasoja kannattaa hiukan vertailla, toisissa esimerkiksi hedelmät ovat kilohinnaltaan huomattavasti edullisempia.

Benalmádenan ja Torremolinosin alueilta löytyy lukemattomia ns. ”Kiinalaiskauppoja”, joista löytyy jos jonkinlaista tavaraa todella edullisesti. Me haimme kämppikseni kanssa  asunnon lattialle räsymatot tällaisesta liikkeestä. Asuntojen lattiat ovat usein kaakelia ja todella kylmät, eikä espanjalaisilla itsellään ole juurikaan mattoja asunnoissaan. Mattojen lisäksi ostimme tossut, jotka olivat erinomainen ostos!

Koskaan ei tiedä milloin voi sattua ja tapahtua! Pidä passikopion lisäksi vakuutustodistuksen kopiota tai korttia mukanasi kaikkialla. Niiden mukanaolo lääkärin vastaanotolla jouduttaa ja helpottaa maksuasioita todella paljon. Espanjassa on hyvä terveydenhuolto, jota tarvittaessa kannattaa hyödyntää!

Kaiken kaikkiaan Espanja on ihastuttava maa ja suosittelen ehdottomasti Espanjaan vaihtoon lähtöä tai muuten vain pidempiaikaista asumista, kun mahdollisuus tarjoutuu! Aurinkorannikon valoisuus ja väriloisto pitää mielen virkeänä ja positiivisena huonompinakin päivinä :)

2. Swansea University

Olen siis tällä hetkellä viimeistä viikkoa täällä Walesissä vaihdossa. Voin siis jo kirjoitella vähän apuja ihmisille.

Päätettiin kaverin kanssa että lähdetään Walesiin vaihtoon keväällä 2015 ja laitettiinkin hakemukset menemään. Se mitä jäin kaipaan maan oli enemmän apuja muun muassa learning agreetmentin kanssa kamppailussa koulun puolelta ja myöskin sitä että opettajat saisi paremmin kiinni kun apua tarvitsee. No sain lopulta yhteisvoimin sen kaverin kanssa tehtyä. Eli pyydä apua jos et ymmärrä. Myös muilta vaihtoon lähtijöiltä.

Kun vahvistui että pääsemme vaihtoon yhdessä, ja noin 3 kk myöhemmin saimme tiedot että minä päivinä vaihto on aloimme katsomaan lippuja heti kohteeseen. Ongelma oli koska saimme päivien tiedot niin myöhään että halpoja lentoja oli aloitus päivälle vaikea saada. Noh sitten päätettiin ostaa halvemmat lennot ja mennä 4 päiväksi Lontooseen ennen kuin  menemme Swanseaan. Helpoita elämääsi ja vaihda jo suomessa rahaa kunnolla koska nostamisesta lontoossa ja swanseassa automaatit veloittavat.

King's Cross Juna aseman vieressä. Majoituttiin todella lähellä. 

 Paikallinen puhelin koppi. Noh olihan sitä pakko poseerata sen kanssa. Kun kerta tänne tultiin :D

London Eye, ei lähdetty kyytiin mutta ihasteltiin kauempaa. :)











Lennot kannattaa siis hommata as soon as possible, jotta saat ne hyvään hintaan. Suosittelen lentämistä joka Heathrowin tai Gatwikin lentokentälle ja niistä lontoon Victoria Coach stationille, josta menee bussi (www.megabus.com) Swanseaan. Tulee halvemmaksi näin. Bussi maksaa £2-8, mitä aikaisemmin ostat sitä halvempi. Heathrow:sta pääset metrolla Victorialle ja Gatwikista junalla. Hyvät kulku yhteydet siis kummastakin. Itse tulimme Heathtrow:sta metrolla keskustaan.

Seuraavaksi oli siis matkassa lontoon jälkeen tiedossa Swansea jonne menimme siis megabus bussilla, matka kesti vähän päälle viisi tuntia, joten osta evästä! Myöskin käy vessassa ennen koska et halua kokea megabussin vessaa. Usko pois!

No saavuimme viimein swansean bussi pysäkille. Seuraava kysymys oli minne seuraavaksi. Eli ole viisaampi kuin me sillä joudut itse selvittämään nämä asiat. Apua ei tullut meille ainakaan yliopistolta. Selvitä etukäteen! :/ No bussi numero 8 menee sinne missä meillä oli varattuna asunnot nimittäin, Heindrefoilan Student Village..... Noh en tiedä mitä sanoa tästä paikasta kuin home, koko lattiamatto, unettomat yöt sekä paha haju. En suosittele suostumaa kyseiseen asuin paikkaan. Itse podin koko kaksi kuukautta päänsäryistä asunnosta jotka mystisesti katosivat jos en ollut asunnossa.

Meidän asuntomme. Ylimmässä kerroksessa ja siinä oli 7 huonetta, kaikki asunnot olivat 

saman näköisiä. 

   

            

Koin myöskin koko kylän olevan kamala, viikonloppuisin kylä oli täynnä 18-19 vuotiaita kännisiä ja kannabista polttavia nuoria. Kyllä luit oikein. Tähän kyseiseen aineeseen ja sen hajuun törmäsi aivan liian usein kylässä asuessani. Täällä yliopisto siis aloitetaan jo 18 vuotiaana.

Muuten paikkana Swansea on kaunis kaupunki, jota kannattaa tutkia. Myös paikalliset ihmiset ovat avuliaita ja aina auttamassa.

Missä kannattaa käydä Swanseassa ollessa:

1.Gower (coach path polku joka kulkee kaikkien rantojen läpi upeata kallio meri maisemaa pitkin.)

Three cliff bay

2. Mumbles (menee monta eri bussia keskustasta, itse tykkäsin paikasta todella ihana pieni kylä, pääsee myös swansean rantaa pitkin kävellen jos on kaunis sää suosittelen, kestää noin. 1h-1,5h)

Mumblesissa on linna jossa kannattaa käydä :) oyster castle

3. Swansea bay (hyvällä säällä todella kiva paikka käydä kahvilla ja kävelemässä ja laskuveden aikaan ranta on täynnä simpukoita.)

Swansea bay

4. Yliopistolla on sellainen travel paikka (Fulton house)sieltä kannattaa kysyä mahdollisia päiväretkiä itse menimme Bath kaupunkiin. Oli todella kiva päivä. Siellä suosittelen käymään vaihdossa ollessa.

5. Muita paikkoja missä kannattaa käydä on muun muassa:

-Plantasia (Keskustassa oleva kasvihuone missä on mm. apinoita ja papukaijoja.)Tosi kiva paikka!

-Keskustan shoppailu mahdollisuudet on ihan jees, mutta suosittelen ottamaan bussin Cardiffiin eli pääkaupunkiin. Sinne menee bussi X10 keskustasta ja maksaa meno paluu 7,50 puntaa ja matka kestää noin 1 tunti ja 20 min. Menee suoraan shopping mall:n viereen ja se on iso :D JOS TYKKÄÄ SHOPPAILLA NIIN SINNE!

-suosittelen käymään jos mahdollista Brecon beaconsissa joka on luonnonsuojelu alue, siellä pääset kävelemään korkeimmalle kohdalle ja pystyt nähdä luonnon vesiputouksia.

Ruoka paikkoja:

-Chinese cafe and deli -> jos tykkää kiinalaisesta ruoasta, 8 bussilla pääsee ja on vähän ennen keskustaa suoralla missä on paljon muitakin pieniä ravintoloita. Halvat ja hyvät ateriat.

- Kaspas -> Täytyy käydä ainakin kerran! Jälkiruoka ravintola josta saa erilaisia vohveleita, lettuja, jäätelöä, pirtelöitä ja smoothieita jne..

- Paikallinen COSTA-> paikallinen kahvila, hyvät toastit ja kaakaot. Juomien koot todella isoja. :)


Mikä minulle oli kaikista hienointa täällä oli luonto ja kulttuuri ja sen ihmiset. Swanseassa ihmiset ovat älyttömän ystävällisiä ja aluksi olin aivan hämilläni että mitä ihmettä. Myös se että ihmiset pyytävät todella paljon anteeksi. Esimerkiksi kun olet kaupassa ja joku haluaa ohitsesi usein kuulee sanottavan '' Sorry my love''ja kun hän on päässyt ohi sanovat he '' Thanks honey''. Tämä oli aluksi outoa mutta kun ymmärsi että se on ns. local thing, oli asia ihan kiva. Joten älä säikähdä jos tuntematon ihminen sanoo jotain vastaavaa sinulle.

Varsinkin sairaalassa vanhemmat potilaat kutsuvat opiskelijoita hellyyttely nimillä! :D

Ensimmäinen harjoittelu paikkani oli Morristonin sairaalassa plastiikka kirurgisella osastolla. Sain itselleni 2 mentoria. Valitettavaa oli kuitenkin että näin toista vain pari kertaa ja toinen jonka näin useammin sanoi ettei ole nyt aikaa aina. Joten harjoittelussa olin vähän kaikkien kanssa lopulta, ja kun oppii tuntemaan hoitajat tietää kenen kanssa kannattaa mennä jos haluaa tehdä enemmän. Itse olin usein john nimisen miehen kanssa koska tiesin että hän antoi minunn tehdä enemmän.

Walesissä on todella rajoitettua mitä sairaanhoitaja saa tehdä työssään. Hoitajat on ns. väri koodattu. Staff nurse eli vaaleansini pukuiset hoitajat olivat sairaanhoitajia joilla oli lääkeluvat. Sitten oli tumman sinipukuiset hoitajat jotka olivat kouluttautuneet sairaanhoitajia hieman korkeammalle ja lisää, heillä oli hieman enemmän oikeuksia. Ward manager eli osaston hoitajilla oli navy blue värinen puku eli todella tumman sininen. Lähihoitajilla oli vihreät ja opiskelijoilla oli lilat.

Tässä opiskelijoiden työasu.. heh pikkasen pitkät lahkeet :)

Harjoitteluna et osastolla hirveästi oppinut sillä täällä opiskelijat eivät saa koskea IV lääkkeisiin, ei saa ottaa verensokeria tai muutenkaan hoitaa potilaita. Ainut asia mitä osastolla pystyi tekemään oli ottaa vitaaleita, olla lähihoitajan parina ja auttaa heitä. Myös vinkkinä kun täällä menee sairaala harjoitteluun kannattaa itse järjestää itselleen asioita.

Esimerkiksi: Jos haluat katsomaan leikkausta, mene leikkaus osastolle suoraan kysymään itse. Minulle luvattiin osastolla järjestää leikkaukseen pääsy mutta tosi asia on ettei heillä ole aikaa sellaiseen eli jos haluat niin mene suoraan kysymään. Itse pääsin samantien samana päivänä.

 Toinen on jos haluat mennä toiselle osastolle tutustumaan (mitä itse suosittelen) mene kysymään kyseisen osaston hoitajalta suoraan tai pyydä mentoriasi etsimään numero osastolle sinulle. Joten sama juttu pätee tässä.

leikkaukseen menossa :)

Toinen harkka paikkani oli mielenterveys harjoittelu ja se oli Bridgentissä se kesti viimeiset 4 viikkoa. Muutimme siis noin tunnin päähän Swanseasta. Osasto oli Cedar osasto ja se oli Taith Newydd yksikössä Glanhrydin sairaalassa. Yksikkö oli ''Low secure Unit'' mikä tarkoitti että osasto oli suljettu ja sinne ei päässyt ilman kulkukorttia ja kaikki ovet ovat lukossa osastolla. Tämä johtuen että osaston asukkaat ovat osa entisiä rikollisia ja skitsofrenikkoja.

Totuus kuitenkin oli että kaikki potilaat osastolla olivat todella ystävällisiä, ottaen huomioon tietenkin sairauden ja vanhat taustat aina huomioiden. Mutta osasto oli minusta todella mahtava ja henkilökunta upeaa porukkaa. Minun ohjaajani oli aina paikalla ja aina ohjasi minua ja neuvoi. Järjesti minulle vaikka mitä. Tunnelma osastolla oli todella upea koska potilaat ja hoitajat arvostivat toisiaan sekä kohtelivat toisiaan yhtenä ns. perheenä eikä potilaita kohdeltu sairaina. Samalla kuitenkin kunnioittaen toisiaan.

Suosittelen osastoa 100%:sti kaikille mip harkkaa tekemään lähtevälle.



Mikä jäi vaivaamaan?

- olisin halunnut päästä yliopiston luennoille seuraamaan millaista koulun käynti täällä olisi ollut.

- Olisi ollut kiva jos yliopisto olisi järjestänyt jotain vaihto opiskelijoille.

- Ensimmäinen harjoittelu oli hieman pettymys vaikka tiesin etten tule täällä pääsemään tekemään niin paljon ja olen tutustumassa kulttuuriin mutta silti.

-Vuokra asunnon hinta kova ja kunto äärettömän kauhea, alku järkytys oli kova.


Mitä tulee ottaa huomioon Swanseaan lähtiessä!

- Lämmintä ja suojaavaa vaatetta! Tuuli on kylmä ja sadetta riittää.

- Kunnon kävely kengät! Tulee käveltyä ja se on halvempaa. Bussilla kulkeminen kallista! Jos ostat bussi lipun  osta samantien kuukausi lippu joka on 75 puntaa. Saat ostettua sen kuskilta! Yliopisto yrittää myydä sinulle kalliimmalla!

-Taloudellinen tilanne on hyvä, sillä vuokra ja ruoka on kallista--> suosittelen Lidliä. Yli päätänsä jos haluat kokea enemmän -> make sure you have money!

- Selvitä etukäteen asioita kuten julkista liikennettä ja kauppojen sijaintia.

-Ole valmis olemaan itsenäinen ja että joudut selvittämään paljon asioita itse.

-Hyvä olla vaihto kaveri mukana, voi muuten tulla hieman yksinäistä ja välillä tarvitsee kaveria.

- Vaadi pääsyä yliopiston kampukselle asumaan! 



Lopuksi positiivarit!



- Luonto-> upeat metsät ja Gower

- Ihmiset-> ystävällisiä ja auttavaisia

- Onnistumisen ja selviytymisen tunne, loppu vaiheessa.

- Rannat yleisesti

- Pääkaupunki Gardiff-> tulee kokea

- Uuden kulttuurin oppiminen

- Kielitaidon paraneminen

- Saa rohkeutta tulevaan ammattiin.

- Glanhryd Hospital <3

Lontoon merimieskirkko

Vietin harjoitteluvaihtoni Lontoossa, Lontoon suomalaisella merimieskirkolla. Harjoitteluni aikana pääsin tutustumaan kirkon sosiaalityöhön kirkon väliaikaisen johtajan ja sosiaalikuraattorin Hannan sekä väliaikaisen merimiespastori/sosiaalikuraattori Annan kanssa. Sosiaalityön lisäksi vietin paljon aikaa tutustuen kirkon kahvilan, kaupan ja hostellin toimintaan työskennellen vastaanotossa ja kassalla.

Saapuessani kirkolle harjoitteluun, puhalsivat siellä muutoksen tuulet voimakkaasti. Juuri ennen tuloani kirkon pitkäaikainen johtaja Teemu oli muuttanut perheineen takaisin Suomeen. Muun työnsä ohessa kirkon sosiaalikuraattori Hanna otti vastuulleen myös johtajan työt, kun taas papin tehtäviä hoitamaan lainattiin Saksan merimieskirkolta Anna. Anna oli myös saapunut Lontooseen paria päivää minua ennen, eli pääsimme tutustumaan työhön yhdessä. Kaikille kirkon työntekijöille tilanne oli uusi ja syksyn ajan kaikki vähän hakivat omaa uutta paikkaansa kirkolla. Toisaalta tilanne oli harjoittelun kannalta hyvä, sillä nyt pääsin tutustumaan samalla Saksankin merimieskirkon toimintaan ja näkemään monelta kannalta sitä, mikä merimieskirkolla toimii ja mikä ei. Toisaalta tilanteen ollessa uusi ja erikoinen saattoi jotain hyödyllistä jäädä näkemättä.

Merimieskirkolla opin paljon epävarmuudessa elämisestä. Aina ei voinut tietää, mitä huominen toi tullessaan, ja siihen piti vain sopeutua. Joskus tilaisuus, jonka suunnittelemiseen oli käyttänyt paljon aikaa, peruuntui – tai toisaalta joskus kalenteriin oli unohtunut merkata jokin tilaisuus, johon piti sisältöä keksiä kuin hatusta vetämällä. Joskus tapahtumat ja tilanteet menivät hyvin, joskus eivät, ja sen kanssa piti vain oppia elämään. Tärkeintä oli kuitenkin aina läsnäolo ja yhdessä tekeminen enemmän kuin täydellinen onnistuminen. Tähän liittyy myös se, mikä Merimieskirkkojen toiminnassa minussa on hienointa: matalan kynnyksen toiminta, kahvilat. Työnkuvaan kuului virallisestikin se, että jos kahvilaan saapui asiakas joka kaipasi juttuseuraa, piti hänen kanssaan mennä juomaan kuppi kahvia ja keskustelemaan. Jos tämän työmuodon saisin tuotua omaan seurakuntaani, olisi se hienoa. Kuinka montaa yksinäistä vanhusta tai syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta voisi auttaa se, että on olemassa paikka, tavallinen kahvila, jossa on aina joku valmiina juttelemaan?

Sain harjoitteluni aikana paljon pitkäjänteisyyttä sekä kykyä sietää epävarmoja tilanteita. Vaikka uudet ja erikoiset tilanteet edelleen jännittävät, sain oppia, että niistä kyllä selvitään. Lontoossa eläminen opetti sen, että aina saa apua kun vain uskaltaa kysyä. Uuden yrittäminen vaatii rohkeutta, mutta harvoin kokeilemista jäi katumaan. Lontoon Merimieskirkon toiminta ei sinänsä opettanut monikulttuurisuutta – suurin osa kirkon asiakkaista kun on suomalaisia. Lontoo itsessään on kuitenkin niin monikulttuurinen kaupunki, ettei monikulttuurisuuden keskellä toimimisesta voi olla oppimatta. Kielitaito kehittyy, ja uuteen maahan sopeutuminen auttaa ymmärtämään edes vähän sitä, millaista Suomeenkin on tulla ulkomaalaisena.  

Janita Lautamäki

Vinkkejä Lontooseen lähtijälle

Lontoo on kallis kaupunki. Se on tärkeää tiedostaa. Punnan arvo on korkealla ja Lontoo on haluttu kaupunki – siksi siellä voi kaikesta myös pyytää paljon. Lähes kaikkialle pitää matkustaa ja mukavasti matkustaminen maksaa. Vuokrat ovat melkein kipeän kalliita ja hinta-laatu-suhde on harvemmin myönteinen.

Mutta Lontoo on myös mahtavan ihana ja kaunis kaupunki, ja jos ei täysin niin ainakin melkein hintansa arvoinen. Jos sukanvarteen on kertynyt mukavat säästöt tai opintolainaa on vielä paljon jäljellä, suosittelen ehdottomasti Lontooseen lähtöä. Suurin rahareikä on asuminen ja matkustaminen – jos hyvä tuuri käy ja asunnon saa harjoittelupaikan läheltä, voi säästää suuria summia. Lontoossa suurin osa museoista ja nähtävyyksistä on ilmaisia, ja vähän asioita tutkimalla saa harjoittelun ajaksi vapaa-ajan toimintaa pienellä rahasummalla tai jopa ilmaiseksi.

Asuntoa metsästäessä kannattaa ensimmäisenä katsastaa Finnish people living in London –Facebook –ryhmä. Sitä kautta löytyy usein suomalaisen suosittelemana hyviä asuntoja luotettavilta henkilöiltä. Tuosta samasta ryhmästä saa myös muita asumiseen, matkustamiseen, ruuanlaittoon ja mihin tahansa liittyviä neuvoja, enkä itsekään olisi harjoittelussa pärjännyt ilman tuon ryhmän tukea. Jos siis harjoitteluelämäänsä haluaa helpottaa, suosittelen liittymään siihen. Itse yritin metsästää asuntoa monta kuukautta ennen harjoittelun alkua, mutta lontoolainen kulttuuri on sellainen, että vasta noin kuukautta aiemmin ihmiset alkavat kiinnostua mahdollisista vuokralaisista. Eli ei paniikkia jos ihan heti ei asuntoa löydy, ei sekään ole erikoista, että semmoinen löytyy vasta paikan päällä ollessa. Lontoon suomalaisella merimieskirkolla majoittuminen on suhteellisen halpaa, erityisesti jos olet siellä harjoittelussa.

Riippuen siitä, kuinka kaukana asut harjoittelupaikastasi ja kuinka usein sinulla on töitä, kannattaa miettiä minkälaisen matkustuskortin ostat. Travelcard sopii silloin, jos matkustat säännöllisesti ainakin viitenä kertana viikossa pitempää matkaa. Travelcard maksaa kuukaudessa Zoneille 1-2 noin 120 puntaa, useammalle Zonelle sitten enemmän. Itse käytin matkustamiseen Oyster cardia, johon ladataan tietty summa rahaa ja sillä saa matkustella sitten niin kauas ja paljon kuin rahat vain riittävät. Työmatkaan minulla meni ruuhka-aikana 2.60 puntaa suuntaansa, hiljaisempana aikana 2.30 puntaa. Viikossa minulla meni keskimäärin 30 puntaa matkustamiseen, kun työmatkojen lisäksi kävin useamman kerran viikossa katselemassa nähtävyyksiä.

Puhelimeen ostin liittymän Giffgaffilta. Sim-kortin voi tilata etukäteen paikalliseen osoitteeseen, joten jos tiedät missä olet majoittumassa, kannattaa kortti tilata sinne odottamaan. Kortti aktivoidaan netissä, ja siellä voi valita, minkälaisen maksusuunnitelman haluaa tehdä. Itse maksoin kortista 20 puntaa kuussa, mutta jälkikäteen tarkasteltuna minulle olisi riittänyt 15 punnan paketti – puheluita ja viestejä laitoin harvemmin, mutta netti oli sen verran ahkerassa käytössä että dataa tarvitsin paljon. Netistä puheenollen, minut pelasti moneen otteeseen Google Mapsin applikaatio, joka näytti tarkasti sekä kävelyreitin että mahdolliset julkiset kulkuvälineet, joita piti käyttää. Google Maps näytti pysäkin, josta vaikkapa bussi lähtee, miten sinne pysäkille pääsee, ja mitä pysäkkejä ohitat ennen kuin olet perillä. Myös muita tähän sopivia ohjelmia puhelimeen on, mutta itse pärjäsin loistavasti tuon Mapsin avulla.

Tekemistä löytyy helposti esimerkiksi TimeOut –lehdistä, joita jaetaan ilmaisnumeroina Overground ja Underground –asemilla. Itse käytin myös MeetUp –sivustoa tekemisen etsimiseen; siellä voi listata omia kiinnostuksenkohteitaan, ja sähköpostiin saa ilmoituksen kun sinua kiinnostava tapahtuma järjestetään. MeetUpin kautta voi löytää esimerkiksi ilmaisia kävelykierroksia eri aiheisiin liittyen tai vaikkapa keikkaseuraa, jos ei yksin huvita lähteä. Tuskin koskaan tulee kaduttua sitäkään, että lähtee vain ovesta ulos kävelemään lähiympäristöön, sillä Lontoossa tapahtuu koko ajan jotakin kaikkialla.

Ainiin – kuulemma kahvilasta tilattuna latte kahdella shotilla espressoa maistuu eniten suomalaiselta maitokahvilta. Itse tilasin usein kahvin maidolla, ja petyin siihen, miten se onnistui aina olemaan pahaa.

Janita Lautamäki