Vinkkejä Aurinkorannikolle

Sari Hirvonen 

Diakonia amk Helsinki

Sosionomin kv-harjoittelu

Asociasión Finlandesa Costa del Sol

Kevät 2016

ASUMINEN

On hyvä miettiä etukäteen, mitä pitää asumisessa tärkeänä, mistä voi OIKEASTI luopua ja mistä ei. Voiko asua solussa tai jonkun kanssa 3 kuukautta vai arvostaako yksityisyyttä? Tai kenties pelottaako yksinolo? 3 kuukautta on pitkä aika ja asumisen miettimiseen kannattaa käyttää hieman aikaa ja sopivan asunnon etsimiseen energiaa.

Espanjassa saattaa olla hieman eri käsitys, mitä tarkoittaa ”hyväkuntoinen ja remontoitu, täysi varustus ja uima-allas. Asuntoesitteet ovat lähes poikkeuksetta hyvin koristeellisia, joten ei ole tyhmää kysyä etukäteen ihan pienempiäkin yksityiskohtia. Paras olisi tietenkin, jos joku pääsisi asuntoa etukäteen katsomaan. Vuokrasopimuksen voi allekirjoittaa vain kuukaudeksi eteenpäin, jos asunto vähänkin epäilyttää. Tosin sitten asunto ei välttämättä ole enää vapaa kuukauden jälkeen, mutta kyllä Aurinkorannikolla asuntoja löytää, kun vähän pääsee paikkaan sisälle ja löytää asuntomarkkinat. Aluksi voi tulla asumaan esim. hostelliin ja etsiä paikan päältä sopiva asunto.

Hyvä on myös selvittää, onko asunnossa lämmitys/ilmastointi, kuuluuko vuokraan vesi ja sähkö. Sähkö on Espanjassa kalliimpaa kuin Suomessa ja esim. lämpimän veden kulutus tai lämmitys nostaa sähkölaskua mukavasti. Vesi lämmitetään usein lämminvesivaraajalla, joten jos asuntoa jakaa useampi henkilö, on hyvä ottaa huomioon, että lämmintä vettä ei ehkä riitä kaikille, jos peräkkäin suihkussa käydään.

Ilmanvaihto ei ole sama kuin Suomessa ja home kuuluu Espanjan asuntoon ikävän usein. Jos on kovin herkkä homeitiöille, kannattaa asunnon valinnassa olla erikoisen tarkka.

Torakka kuuluu Espanjan elämään, kuin veitsi voihin, mutta siisteydellä ja pienillä nikseillä niitä voi yrittää pitää loitolla. Itse pesin lattiat ammoniakilla ja pidin kaikki ruuat visusti piilossa ja peitettynä. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta laakerinlehti kuulemma pitää ötökät loitolla.

ILMASTO

Itse saavuin Espanjan Aurinkorannikolle tammikuussa, mikä on heilläkin talvikuukausi. Lämmintä vaatetta on siis syytä varata, illat, yöt ja aamut voivat olla hyvinkin viileitä. Itselläni oli käytössä päivisin t-paitaa ja iltaisin pipoa ja toppatakkia J Sateen ja myrskyjen mahdollisuus on, ihan niin kuin hellepäivienkin. Sää voi antaa mitä vain; hellettä, hallaa, kovaa tuulta, sadetta, myrskyä ja leutoa.

Asunnot ovat viileitä ja lattiat kylmiä. Siksi on hyvä, jos asunnossa on ilmalämpöpumppu tai sähköpatteri. Ilmat lämpenevät huhtikuun aikana ja silloin voi jo miettiä, olisiko asunnossa tarpeen ilmastointi tai edes tuuletin.

3 KUUKAUTTA ON PITKÄ AIKA

3 kuukautta ulkomailla on pitkä aika, varsinkin jos muu perhe on Suomessa. Ikävä perhettä ja ystäviä kohtaan saattaa muodostua aivan erilaiseksi kuin muutaman viikon lomareissun aikana. Toisaalta, on myös hyvä huomata, mikä on tärkeää ja mitä kaipaa. Oman elämäntilanteen tulisi olla vakaa ennen harjoitteluun lähtöä, eikä ongelmia kannata lähteä ulkomaille pakoon. Niitä kun ei yleensä pääse pakoon, vaikka maailman ympäri matkustaisi.

Kärsivällinen, avoin ja utelias asenne on avuksi. Kolmeen kuukauteen mahtuu varmasti monenlaisia tunteita ja itsestään oppii todennäköisesti aivan uusia asioita, jos on ensimmäistä kertaa näin pitkällä pestillä. Itse en vaihtaisi yhtäkään hetkeä pois, sillä ilman niitä, minulla ei olisi näitä kaikkia kokemuksia, mitkä muovaavat meitä koko ajan ihmisinä. Vaikeuksien voittaminen lisää itsevarmuutta. Suosittelen kv-vaihtoa kaikille vähänkin asiasta kiinnostuneille. Tarvittava etukäteistieto maasta, harjoittelupaikasta, työtehtävistä ja muista käytännön asioista helpottaa sopeutumista vieraalle maalle.

Enemmän kokemuksia tästä linkistä:

http://espanjanvaihto.blogspot.com.es/?spref=fb

Oppimiskokemuksia Espanjasta

Sari Hirvonen

Diakonia amk Helsinki

Sosionomin työharjoittelu asiakastyössä

Kv-vaihto Espanjassa
Asociación Finlandesa Costa del Sol

Kevät 2016

Alun hankaluuksia

Harjoitteluni varmistui lokakuussa ja jo tammikuussa olin harjoittelemassa. Tulin mukaan siis viime tingassa. Haastattelu käytiin kv-koordinaattorin kanssa puhelimessa ja joitain sähköposteja vaihdettiin harjoittelupaikan kanssa. Olin harjoittelupaikassani ensimmäisen kuukauden ainoa opiskelija. En ollut saanut kovin kattavaa kuvaa työtehtävistä (kyselyistäni huolimatta) joten aluksi hieman yllätyin, koska toimenkuvani oli erilaisten jumpparyhmien ja karaoken vetämistä ja keittiöapulaisen työtä. Tietoiskuja toivottiin aiheista, mitkä eivät liittyneet suoranaisesti opintoihini (mm. ravitsemus ja terveys). Itse en kuitenkaan täysin hylännyt opintojani, vaan pidin tietoiskuja omiin opintoihini liittyvistä teemoista (esim. eläköityminen, yksinäisyys, ikääntyminen ja alkoholi). Keittöapulaisen työt otin alussa puheeksi, koska näistä oli jo koulussa puhuttu ja veivät kohtuuttomasti aikaani. Sovimmekin työpaikan kanssa, että olen keittiössä vain jos on erityinen tarve ja juhlailtoina.

Pienenä sivuhuomautuksena: asuntoni osoittautui painajaiseksi. Kulttuurishokki ja monet yllätykset löivät kasvoille yllättävänkin paljon alussa ja mietin jo, että miten jaksan kolme kuukautta. En ollut ensimmäistä kertaa maailmalla työharjoittelussa, mutta alku oli täällä todella hankalaa.

Olin yhteydessä somen välityksellä ystäviini Suomessa, joilta sain paljon tukea. Tämän lisäksi kirjoitin blogia. Siitä tuli aluksi päiväkirjamainen, johon purin tuntojani. Blogini oli kuitenkin julkaistu omalla ja koulun fb-sivulla ja ihan aiheesta ohjaava opettaja muistutti minua blogin julkisuudesta. On totta, että oma henkilökohtainen päiväkirja on eri asia kuin julkinen blogi. Siinä oli minulle hyvä oppi ja muistutus, ja muutin blogiani tämän jälkeen. Kaikeksi onneksi osallistuin harjoittelun aikana e-osaamisen verkkokurssille, joten sain lisätietoa tekstin ja kuvien julkaisemisesta, blogin kirjoittamisesta ja sen julkisuudesta.

Ensimmäisen kuukauden aikana ei varsinaista ohjauskeskustelua ollut koulun tai harjoittelupaikan kanssa. Suhtauduin ristiriitaisiin ajatuksiini kuitenkin loppujen lopuksi kärsivällisesti. Tiedän kokemuksesta, että uuden opettelu ja epämukavuusalueelle meneminen saavat aluksi aikaan vastustusta. Pidin myöskin mielessä, että tämäkin on prosessi, missä on varmasti eri vaiheita ja hankalan alun jälkeen tulee yleensä tasaantumisvaihe. Itsestään, omista tuntemuksistaan ja niiden kanssa selviämisestä oppii paljon, kun jatkaa siitä huolimatta, vaikka tuntuisikin ikävälle. Toisten opiskelijoiden tulon jälkeen opin myös, miten tärkeää on vaihtaa ajatuksia toisten samassa tilanteessa olevien kanssa ja vertaistuen voiman arvostus lisääntyi entisestään.

Harjoittelun aikana tulleet epäkohdat ja mietityttävät asiat kannattaa ottaa heti puheeksi hyvässä hengessä. Itse kävimme tällaisen keskustelun Skypen välityksellä, missä oli meidän opiskelijoiden lisäksi läsnä ohjaava opettaja ja harjoittelun ohjaaja. Myös myöhemmin otimme rohkeasti puheeksi ohjauskeskusteluissa meitä mietityttäneitä asioita. Tämä ei aina tarkoittanut sitä, että asiat olisivat muuttuneet tai lakanneet mietittämästä, mutta asioiden puheeksi otto ennen kuin niistä tulee itseään suurempia kannattaa aina.

Työharjoitteluun ja tavoitteisiin liittyviä ajatuksia

Harjoittelupaikkani työnkuva ja tavoitteet sosionomin harjoittelun osalta eivät mielestäni vastanneet juurikaan toisiaan. Kokemukseni mukaan harjoittelupaikan tarve on enemmän ravintola- tai terveysalan opiskelijoissa (esim. fysio- tai ravintoterapeutti). Erilaisten ryhmien ohjaaminen on toki tärkeää sosionominkin työsarkaa, mutta harjoittelua ohjasi lähes kokonaan harjoittelupaikan tarpeet, ei opiskelijan omat tavoitteet. Sosiaalialan toiminnoille ja ryhmille ei tahtonut löytyä tilaa tai kiinnostusta. Oma ammatillinen osaamiseni ei lisääntynyt ko. harjoittelupaikassa, vaikkakin näkemys tuon kaltaisen yhdistystoiminnan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta vahvistui. Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja varsinkin vieraalla maalla tämä tarve korostuu. Yhdistäviä tekijöitä tarvitaan, toisaalta kuitenkin ympärillä olevaan yhteiskuntaan intregroitumista ei tulisi unohtaa – monilla näin on kuitenkin käynyt, eikä heillä ole Espanjassa kuin suomalaisia kontakteja, eivätkä he välttämättä puhu kuin suomea vaikka olisivat asuneet jo vuosikymmeniä Espanjassa joko kokonaan tai osittain. Yhdistyksen järjestämät harrastuspiirit ja tilaisuudet luovat kuitenkin vahvan perustan yhteenkuuluvuuden tunteelle, ystävyyksien löytymiselle ja mahdollisuudelle harrastaa jotain mielekästä.

Myös sukupolven vaihdos on nähtävissä yhdistyksen toiminnassa; nyt tulevat eläkeläiset elävät jo erilaista elämää, kuin aiemmin Espanjaan tulleet. Uudet tulijat ovat jo valmiiksi kansainvälisiä, puhuvat kieliä, harrastavat jo valmiiksi paljon ja kaipaavat ehkä erilaista toimintaa, kuin mihin aiemmin on totuttu. Tämä vaatii yhdistykseltäkin paljon, jotta se voi vastata tulevaisuuden haasteisiin ja hankkia uusia jäseniä, mitä se toimintansa ylläpitämiseksi tarvitsee.

Toisaalta Aurinkorannikolla asuu myös suomalaisia, jotka eivät osallistu erityisesti mihinkään suomalaisen yhdistyksen tai seurakunnan toimintaan, vaan elävät omaa elämäänsä ja käyttävät espanjankielisiä palveluita. Sain harjoitteluni aikana käsityksen siitä, millaista on asua ulkomaalaisena vieraassa maassa, mutta toisaalta vahvistui myöskin se käsitys, että tarinoita, kokemuksia ja tarinoita on niin monta, kuin on ihmisiäkin. Ei ole yhtä muottia, mihin Espanjassa asuvat ulkomaalaiset voisi laittaa.

Eniten harjoitteluuni liittyvää ja sosiaalityön näkökulmaa sain keskustelemalla ihmisten kanssa ja vierailemalla muissa alueella toimivissa yksiköissä. Sain kuulla ihmisiltä tuntikaupalla kertomuksia harjoittelupaikkani historiasta (ensi vuonna 40 vuotta), sen varrella sattuneista kommelluksista ja erimielisyyksistä. Eläkeläiset kertovat myös mielellään omaa historiaansa ja kuuntelin yhden jos toisenkin kertomusta lapsuuden kodistaan Espanjan lämpöön. Tarinoita on niin monia kuin on kertojiakin ja niille kannattaa avata korvansa. Niistä voi oikeasti oppia ja ne auttavat taas muistamaan, mikä oikeasti on tärkeää. Harvoin ne ovat raha ja maine. Lisäksi monilla tuntui olevan tarve sille, että joku oikeasti kuunteli ja oli kiinnostunut heidän asioistaan. Yksinäisyys on täälläkin tosiasia ja ihmisen tarve jakaa kokemuksiaan toisen ihmisen kanssa ei katoa mihinkään, vaikka maata vaihdetaan.

Näiden lisäksi sosiaalityön kaltaista työtä tein auttamalla ihmisiä myös vapaa-ajallani, kun he sitä pyysivät. Esimerkkeinä aivohalvauksesta toipuvan miehen luona kävin auttamassa uuden tietokoneen ja nettiliittymän asentamisessa. Lievästi muistisairaan naisen kanssa lähdin Malagaan ostosreissulle, koska hän ei sinne yksin uskalla lähteä. Kävimme myös myöhemmin pienempiä reissuja, joihin hän minua pyysi. Kaksiraajahalvaantuneen miehen, joka liikkui yhden kepin varassa, seuraksi lähdin useasti ”kävelyturvaksi”, kun hän meni maksamaan vuokraa tai käymään pankissa. Useat eläkeläiset maksavat vuokransa vielä suoraan vuokranantajalle, eivätkä he käytä internetiä pankkiasioiden hoitamiseen. Internetistä etsin tietoa heidän kanssaan ja opastin tietokoneen käytössä. Näitä kohtaamisia oli useita, ja minuunkin tarttui ”kaikki auttavat toisiaan” –asenne, eikä sen loppujen lopuksi ollut väliä, tapahtuiko se vapaa-ajalla, koska tapaamiset olivat antoisia molemmin puolin. Myös itse sain apua, esimerkiksi silloin, kun minulla oli hankaluuksia asunnon kanssa ja jouduin vaihtamaan asuntoa kesken harjoittelun. Verkostoituminen suomalaisten kesken oli helppoa.

Suomalaisen seurakunnan ja turistikirkon pappien tapaamiset olivat hyvin hedelmällisiä, koska heillä oli hyvin selkeä kuva sosiaalisista ongelmista Espanjan suomalaisten keskuudessa ja he tekivät papin työn lomassa myös sosiaalityötä. Lisäksi vierailut muiden alueella toimivien toimijoiden luona antoivat lisäperspektiiviä Espanjan elämään suomalaisittain.

Harjoittelun alussa määritellyt tavoitteet toteutuivat kuitenkin, kun itse näki hieman vaivaa ja käytti mielikuvitusta niiden toteuttamiseksi. Sosiaalisten ongelmien kartoitus tapahtui haastattelemalla ja keskustelemalla, varsinaiseen sosiaalityöhön ei harjoittelu antanut mahdollisuuksia.

Ammatillinen näkökulma

Espanjassa ei ole varsinaista sosionomin koulutusta ja työtä. Sosiaalityötä tekevät ovat sosiaalityöntekijöitä. Lisäksi kirkko, seurakunta ja erilaiset järjestöt tuovat tärkeän lisän moneen sosiaalihuollon palveluun (esim. lastenkodit, päihdekuntoutus, asunnottomien palvelut). Sosiaalitoimistoja on, mutta sosiaaliturva, varsinkaan taloudellinen tuki ei ole Suomen tarjoaman sosiaaliturvan tasoista. Espanjassa perhe ja suku ovat selvästi tärkeämpiä tukiverkostoja, eikä yhteiskunnan apua odoteta samoin kuin Suomessa. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa; järjestelmä ehkä kannustaa yrittämään enemmän ottamaan vastuuta omasta elämästään, toisaalta, jos yrityksistä huolimatta elämänhallinta ja taloudelliset vaikeudet haittaavat yksilön arkea, on tukea hankala, miltei mahdotonkin saada. Ihminen voi siis jäädä täysin oman onnensa nojaan, jos hänellä ei ole sukua auttamassa.

Suomalaiset ovat toivoneet Aurinkorannikolle omaa sosiaalityöntekijää yms. työntekijöitä heitä palvelemaan. Tarve on helppo ymmärtää, ja yhteiskunnan apuun ja tukeen tottuville suomalaisille toive on varmasti täysin luonnollinen ja ongelmat ovat vieraassa maassa ihan samat kuin kotimaassakin. Lisäksi yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne voi herättää vielä voimakkaampia turvattomuuden ja avuttomuuden tunteita. Yksi näkökulma on kuitenkin myös se, että ollaan vieraalla maalla, mihin on vapaaehtoisesti tultu ja jos odottaa Suomen kaltaisia palveluja, voi niitä Suomesta käydä hakemassa. On hyvä miettiä, kenen intressien mukaista olisi tuoda Suomen palvelut vieraalle maalle ja miksi Suomen yhteiskunnan olisi maksettava palvelujen tuottamisesta esim. Espanjaan. Suomalainen sosiaalityöntekijä, jonka palkan maksaisi Suomi ei myöskään saisi Espanjassa toimia sosiaalityöntekijänä, jolla olisi viranomaisvaltuudet tai päätäntävaltaa. Tarve olisi lähinnä sosionomille tms. joka osaisi kielen, tuntisi Espanjan sosiaali- ja terveysjärjestelmän ja osaisi ohjata asiakkaita oikeaan paikkaan. Espanjassa on hoitoa, tukea ja apua saatavilla – espanjalaisen mallin mukaan.

Seurakunnan ja diakoniatyön tämän vuoden tavoitteena onkin kartoittaa Aurinkorannikon sosiaalipalveluita, joita myös kaupunkiin kirjautuneet suomalaiset voivat käyttää. Näistä olisi tarkoitus saada aikaan kattava lista yhteystietoineen, jotta jokainen seurakunnan, yhdistyksen tms. parissa työskentelevä osaa ohjata apua tarvitsevan suomalaisen oikeaan osoitteeseen, missä siis palvelu tapahtuu lähes poikkeuksetta espanjaksi. Jos ei kieltä osaa, voi palkata suomea ja espanjaa puhuvan tulkin, joita täällä Aurinkorannikolla on useita. Integroituminen yhteiskuntaan vaatisi käyttämään sen maan palveluja ja kieltä, missä ollaan. Olisiko kuitenkin integroituminen parempi vaihtoehto, kuin suomenkielisten ja –laatuisten palvelujen vaatiminen Espanjaan? Asiaa voi pohtia monelta kannalta.

Espanjassa oloaika auttoi toisaalta arvostamaan Suomen kattavaa sosiaaliturvajärjestelmää, missä yhteiskunta auttaa niitä, ketkä eivät omin voimin selviä. Toisaalta espanjalaisten tuki perheiden ja suvun kesken sai miettimään, miten paljon yhteiskunnan vastuunotto ja esilletulo Suomessa on sallinut lähiverkoston ajautumisen kauemmas. Molemmissa järjestelmissä ja kulttuureissa on hyvät puolensa, enkä näe, että kumpikaan olisi toistaan parempi tai huonompi. Kulttuurit ovat erilaisia, ja sitä tulisi kunnioittaa ja nähdä ne enemmänkin rikkautena.

Kolme kuukautta on riittävän pitkä aika, jotta pääsee kunnolla sisälle elämänmenoon vieraassa maassa. Ennakkoluulottomuus, positiivinen ja utelias asenne auttavat varmasti eteenpäin. Se, että meillä Suomessa on asiat usein paremmin, ei tarkoita sitä, että asiat pitäisi hoitaa automaattisesti toisella tavalla vieraassa maassa. Toisen kulttuurin ja tavan tehdä työtä kunnioitus on tärkeää. Espanja on kuitenkin EU-maa, toisaalta hyvin samankaltainen, mutta kuitenkin erilainen. Ihminen ja ihmisen arvo on aina sama – maasta riippumatta.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä ammatillisena näkökulmana huomasin, miten tärkeää työpaikalla on tiedonkulku, ihmisten ystävällinen ja tasapuolinen kohtelu ja vaikutusmahdollisuudet. Jos näissä on ongelmia, niin työyhteisö voi yleensä huonosti. Työpaikalle tuleviin opiskelijoihin tulisi suhtautua kiinnostuksella ja tietää pääpiirteittäin, mitä he opiskelevat ja mitkä heidän tavoitteensa ovat harjoittelun suhteen. Harjoittelijoita ei tulisi käyttää pelkästään itsenäisenä työvoimana ja toiminnan pyörittäjänä, vaan auttaa heitä oppimaan uutta ja tuomaan oppimaansa käytäntöön. Vastuu ja itsenäiset työtehtävät voivat tulla kyseeseen harjoittelun edetessä ja ohjaajan sekä opiskelijan näin yhdessä sopiessa. Ammatillisesta näkökulmasta terve työyhteisö vaatii avoimen ilmapiirin, missä on mahdollisuus siihen, että hankalatkin asiat otetaan puheeksi esim. viikkopalavereissa ja pohditaan yhdessä niihin ratkaisuja. Näin voisi estää ”kuppikuntien” syntymisen ja epäterveen työyhteisön, missä työpaikkaan sitoutumien on huonoa ja työsuhteet jäävät yleensä lyhyiksi. Omasta mielestäni sosionomin työsarkaa on myös huomioida työyhteisöä ja kannustaa luomaan avoin, keskusteleva ja yhteistyökykyinen ja –haluinen ilmapiiri ja tämä näkökanta vahvistui harjoittelun aikana entisestään, minkä pyrin pitämään mielessä, kun siirryn opiskelijan roolista taas työyhteisön jäseneksi.

Lopuksi:

Kv-vaihto antoi taas kerran rutkasti lisää itseluottamusta ja vahvisti entisestään tunnetta, että opiskelen oikealle alalle. Vaikka suhtauduin ajoittain kriittisesti harjoittelupaikkaani, niin suurin kritiikki kohdistui kuitenkin itseeni. Jouduin useasti pohtimaan, onko minusta tähän ja mitä voisin tehdä toisin. Oman itsensä voittaminen ja ammatillisuuden säilyminen joka paikassa vahvistivat sekä omaa että ammatti-identiteettiä. Sain rutkasti tilaisuuksia harjoitella vaikeidenkin asioiden puheeksiottoa työyhteisössä. Puheeksiotossa oli olennaisinta se, että se tehdään tarpeeksi ajoissa, oikealla tavalla ja pyritään etsimään yhdessä ratkaisuja tai muita toimintamalleja.

Työharjoitteluni tapahtui suomalaisten keskuudessa, mutta silti Espanjassa. Harjoittelu auttoi avaamaan silmiä sille, millaista on olla imigranttina ja mitä kaikkea siihen voi liittyä. Ymmärsin myös yhteenkuuluvuuden syvällisemmän tarpeen. Toisaalta maassa asuu myös suomalaisia, jotka eivät ole kiinnostuneita olemaan yhteydessä toisten suomalaisten kanssa. Tapoja on niin monia, kuin on ihmisiäkin, eikä ole yhtä kaavaa, miten suomalainen elää vieraassa maassa.

Suomessa kirjoitetaan usein Aurinkorannikolla elävistä suomalaisista, jotka alkoholisoituvat ja heidän elämänhallintansa heikkenee. Harvoin kirjoitetaan niistä suomalaisista, jotka elävät ihan normaalia elämää Aurinkorannikolla, työskentelevät, harrastavat, käyvät koulua ja viettävät rauhallisia eläkepäiviä. Koko kirjo mahtuu Aurinkorannikolla asuviin suomalaisiin, aivan samalla tavalla kuin Suomessakin. On ongelmia, mutta on myös niitä, jotka elävät unelmaansa, tavallista perhe-elämää ja tavallista espanjalaista arkea. Harjoittelupaikassani oli lähinnä heitä, joilla ei ollut ongelmia elämänhallintansa kanssa ja he elivät hyvinkin aktiivista eläkeläisen elämää joko Suomen ja Espanjan välillä tai kokonaan Espanjassa.

Joillakin adjektiiveilla kuvatakseni kv-vaihto oli ristiriitainen, mielenkiintoinen, hämmentävä, ihana, erikoinen, hauska, avartava, sekava, ainutlaatuinen, opettavainen. Ehdottomasti kannattava.

Työtehtäviä:

-       vesijumpan suunnittelu ja ohjaus

-       kuntojumpan suunnittelu ja ohjaus

-       toiminnalliset menetelmät –ryhmän suunnittelu ja ohjaus (oma)

-       kävelykaveri-toiminta (oma)

-       ”oletko uusi” –toiminnan suunnittelu ja toteutus (oma)

-       karaoke-emäntänä toimiminen

-       tietoiskujen, tietokilpailujen yms. muiden leikkimielisten kisojen suunnittelu ja pitäminen

-       lipun- ja arpojenmyynti tapahtumissa

-       avustavat keittiö- ja saliemännän työt

-       juhlien ja tempausten suunnittelu ja toteutus

-       mainosten suunnittelu ja teko

-       terveyspisteessä työskentely (verenpaine ja –sokeri)

-       atk-apu

-       jäsenistöön ja muihin suomalaisiin tutustuminen ja haastattelut

-       säännöllinen espanjan kielen kurssiin osallistuminen

Työaikaan 38 h/vko sisältyvät työtehtävien lisäksi:

-       vierailut ja haastattelut muiden toimijoiden luona

-       kulttuuriin tutustuminen

-       haastattelut ja auttaminen varsinaisen työajan ulkopuolella (tarkempi kuvaus blogissa)

-       blogin kirjoittaminen

-       ohjauskeskustelut ja suunnittelupalaverit koulun ja harjoittelupaikan sekä muiden opiskelijoiden kesken

-       muut harjoitteluun liittyvät koulutehtävät

-       ammatillinen kriittinen reflektio

Muihin alueen toimijoihin tutustuminen:

-       Suomela – Suomiyhdistys Los Pacosissa

-       Benalmadenan suomalaiset

-       Suomalainen koulu

o   koulukuraattori Henna Kinnunen

-       Suomen evankelisluterilainen seurakunta

o   Torrentupa Torremolinos

o   Seurakuntakoti Fuengirola

o   Pacosintupa Los Pacos

o   pappi Kaisa Salon haastattelu

o   osallistuminen omaishoitoryhmään

-       Suomalaiseen AA-kokoukseen osallistuminen Torremolinoksessa

-       Aurinkorannikon turistikirkko

o   turistipastori Jorma Uimosen haastattelu

-       Andacare – kotipalvelu Fuengirola

o   toiminnanjohtajan tapaaminen

-       Casa Angelito

o   opiskelijatapaaminen

-       Suomenkielinen jumalanpalvelus

o   San Miguelin kirkko Torremolinoksessa

o   Turistikirkko Fuengirolassa

Retket ja kulttuuriin tutustuminen:

•        Malagan vanha kaupunki ja linnoitus

•       Ronda

•        Sierra Nevada

•         Mijas

•        Alhama de Granada

•        Laskiaisretki Torre del Mar’iin

•        Riogordo – Kärsimysnäytelmä

•        Semana Santa kulkueet Torremolinoksessa

•       Torremolinoksen ja Benalmadenan vuoret

• Córdoban kaupunki ja La Mesquita moskeija-katedraali

•    Nerjan tippukiviluolat ja Balcón de Europa

Enemmän vaihdosta ja vaihdon vierestä kuvineen seuraavasta linkistä:

http://espanjanvaihto.blogspot.com.es/?spref=fb

Vinkkejä Irlantiin lähtijöille

Hei!

 

Aluksi, kiva että valitsit Irlannin. Voin jo nyt sano, että valintasi on hyvä! On kuitenkin muutamia asioita, joista haluan kertoa.

Irlanti on kallis maa. Elintarvikkeet ovat oikeastaan melko samanhintaisia kuin Suomessa, mutta asumismenot ovat sitäkin suuremmat. Asuminen on kallista, siihen kannattaa varautua rahallisesti!

Irlannin talo- ja asuntotilanne on huonohko, asuntoja kyllä on, mutta niiden on voitu antaa ränsistyä, tai sitten ihmiset vuokraavat liian korkealla hinnalla. On hyvin todennäköistä, ettet löydä omaa asuntoa, vaan jaat talosta huoneen kämppisten kanssa tai löydät koulun asuntolasta huoneen.

Lähdin matkaan kahden koulukaverini kanssa ja jo alusta alkaen etsimme yhteistä kämppää, juurikin sen takia, että löytäisimme asunnon halvalla. On hurjasti paljon helpompaa löytää asunto muutaman ihmisen kanssa kuin yksin. Asunnon löytäminen ei ole mahdottomuus, se vaan vaatii hiukan energiaa ja aikaa.

Monet vaihtoon lähtijät saapuivat myös Irlantiin ilman asuntoa ja menivät motelleihin asumaan pariksi viikoksi. Miksikö? On paljon helpompi löytää asunto paikan päältä.

Me löysimme aluksi host-perheen, jonka luona asuimme n. kaksi viikkoa. Host-perhe ei kuitenkaan ole paras mahdollinen asuinmuoto, sillä kaikki varmasti haluaa kokea hiukan vapautta, ja täysi-ikäisenä tuskin haluaa taas muuttaa vanhempien silmien alle asumaan.

Muutimmekin pois host-perheen luota ja löysimme oman huoneen isosta omakotitalosta. Jaoin tämän huoneen kolmen muun ihmisen kanssa, joten siihen on hyvä varautua.

Liikenne Irlannissa on vasemman puoleinen ja siksi se onkin hyvä oppia heti alkuun. Voin kuitenkin kertoa, että sen oppii todella nopeasti!

Liikkuminen Dublinissa onnistuu joko kävellen (tosin matkat voivat olla aika pitkiä, eikä kävelykatuja ole samalla tavalla kuin Suomessa) pyörällä, (Dublinissa on monia hyviä paikkoja joista voi ostaa tai vuokrata pyöriä) tai bussilla, jota itse käytin.

Trinityltä voi käydä ostamassa Leapcardin, johon voi ladata rahaa. Leapcard on siis bussikortti ja se käy myös ratikassa ja junassa. Kannattaa googlailla vaihtoehtoja, mutta itselleni paras oli Leapcard, sillä asuin sen verran kaukana, ettei kävely ollut edes vaihtoehto aikaisina aamuina.

Kuukaudeksi Leapcard maksaa noin 80 euroa, joten siihen summaan on hyvä varautua. (240 e/ 3 kk)

Rahasta vielä se, että pankkikortit käyvät, mutta visa electronin lisäksi kannattaa hankkia myös jokin toinen pankkikortti. Electron toimii, mutta ei aivan kaikissa paikoissa. Irlannissa maksetaan paljon käteisellä, ja onkin ihan hyvä nostaa sitä sopiva summa jo Suomessa, sillä Suomen pankit ja Irlannin veloittavat jokaisesta nostosta.

Ruoka on hinnaltaan sama kuin Suomessa. Se etu Suomen koulutuksessa on, että Suomessa on 2.60e hintainen opiskelijalounas. Irlannissa ne maksavat noin 4-5 e. Teinkin paljon kotona itse ruokaa ja kouluissa monet syövät vain täytetyn leivän. Kulttuurishokkina olikin se, etteivät irlantilaiset syö lämmintä lounasta, vaan se on yleensä juurikin patonki tms. leipä tai salaatti. Lämminruoka syödään vasta kotona.

Kasvisruokailijat, joihin itsekin kuulun, irlantilaiset syövät paljon liharuokia, joten kasvisruokia ei perinneruokalistoilta löydy. Irlannissa on kylläkin paljon kasvisruokavaihtoehtoja ravintoloissa, joten ei hätää!

Tässä joitakin mitä tuli mieleen, jos on kysyttävää, kommentoikaa, niin pyrin aina välillä kurkkimaan tänne ja vastailemaan!

Mukava vaihtoa!

Irlannin oppimiskokemukset

Hei!

Opiskelen viittomakielen tulkiksi Diakonia Ammattikorkeakoulussa neljättä ja viimeistä vuotta. Olin vaihdossa Irlannissa, Dublinissa. kolme kuukautta syksyllä 2015. Vaihtoni korvasi osan opinnoistani Suomessa, enkä siis tehnyt harjoittelua Irlannissa.

Minun oli aluksi tarkoitus lähteä vaihtoon Islantiin, mutta harmikseni aikataulu petti ja emme saaneet tehtyä sopimuksia vaihtomaan kanssa tarpeeksi ajoissa. Onneksi Dublin oli oikein oiva vaihtokaupunki.

Kouluni oli Trinity College Dublin, joka on hyvin arvostettu vanha korkeakoulu. Trinityllä on mahtavat puitteet opiskeluun ja pitkä historia yhtenä Dublinin vanhimmista yliopistoista. Trinity on hurjan suuri yliopisto, jossa aloja on paljon erilaisia. Alat voivat vaihdella laista, näytelmien tekoon (draama) ja siitä taas esimerkiksi kielitieteisiin.

Koulun osalta oli pieni shokki mennä yliopistoon, kun on tottunut koulussa enemmän tekemään, eikä niinkään istumaan luennoilla. Luennot olivat kuitenkin mukava vaihdos. Trinity on siis tosiaan yliopisto ja tehtävätkin ovat hiukan korkeampaa luokkaa kuin, mitä olen tottunut Diakissa kirjoittamaan. Loppuesseet olivat melko pitkiä, laskin että sivut alkoivat lähestyä 30 sivua, joka oli aika paljon, kun ottaa huomioon kurssien lukumäärät, joita minulla oli kolme.

Kurssit jotka otin olivat kielitieteitä, lukuun ottamatta yhtä viittomakielen kurssia, joka käsitteli erilaisia näkökulmia kuurouteen. Kurssi oli mielenkiintoinen, mutta monet asiat olin jo oppinut Suomessa ensimmäisenä vuonna. Onneksi kurssin lehtori oli kuuro ja viittomakielinen, joten minulla oli mahdollisuus nähdä irlantilaista viittomakieltä joka viikko. Kurssi oli ykkösvuosikurssilaisille, joten tulkkikin oli paikalla joka tunti. Pääsin siis myös seuraamaan tulkkausta englannin kielestä irlantilaiselle viittomakielelle.

Kielitieteen kurssit käsittelivät kielenoppimista ja kaksi- ja monikielisyyttä. Monikielisyys oli todella mielenkiintoista, koska tajusin myös itse olevani monikielinen.

Ammatillinen kasvuni kehittyi ja tuntui, että sain hyvää kertausta Irlannissa. Sain myös vahvan tunteen, että Diak antaa minulle hyvät eväät tulevaisuuteen. Irlannin koulutustapa ehkä hiukan motivoikin minua myös tähtäämään Suomessa parempiin tuloksiin.

Itsestäni opin paljon. Vaihdon aikana kasvaa henkisesti paljon. Parasta vaihdossani olikin varmasti oma henkinen kasvu ja se, miten erilaisia tunnetiloja koin. Kaikki ilot ja surut oli mahtava kokea, vaikka keskiyöllä itkeminen ikävästä ei silloin tuntunutkaan kivalta. Jälkeenpäin jäi tunne, että olen elänyt.

Suosittelen vaihtoa kaikille, vaihto on jotain sellaista mitä ei vaan voi kokea koti Suomessa!

VINKKEJÄ - LEEDS

Vaihtoprosessi aloitetaan noin vuotta ennen vaihtoon lähtöä, mutta käytännössä järjestelyt alkavat vasta vaihtoa edeltävänä keväänä. Vuotta ennen lähtöä, jokaisen halukaan tulee hakea vaihtoon. Vaihtoehdoiksi saa antaa kolme eri maata. Tämän jälkeen tapahtuu vaihtohaastattelu jossa kartoitetaan hakijan motivaatio, kielitaito ja muita lähtöön vaikuttavia seikkoja. Tämän jälkeen sinut hyväksytään vaihtoprosessiin. Voi olla, että saat tietää maan johon lähdet vasta vaihtoa edeltävä lukukautena tai jopa myöhemmin. Itse sain tietää päässeeni Leedsiin 2015 keväällä. Varasin lennot Manchesteriin kesällä pari kuukautta ennen lähtöäni. Otin vain menomatkan, koska en ollut varma paluustani. Manchesterista otin junan Leedsin, joka kesti noin puolitoista tuntia. 

Hain Leeds Becketin yliopistoon netin kautta ja tämän jälkeen aloin saamaan tietoa tulevasta syksystäni sähköpostin välityksellä. Yliopiston kautta pystyin hakemaan asuntoa. Halusin huoneen missä olisi oma vessa ja suihku. Hakemukseen voi merkitä haluaako asua juuri koulunsa aloittaneiden vai hieman vanhempien opiskelijoiden kanssa. Hakemuksessa saa toivoa myös jotain tiettyä opiskelija-asuntoa mutta varmaa ei ole, että toiveisiin pystytään vastaamaan. Yliopiston nettisivuilla oli selkeät tiedot kaikista opiskelija-asunnoista, sijanneista ja muista tarvittavista tiedoista. Sain huoneen Leeds Student Villagesta, jossa suurin osa opiskelijoista oli noin 20-vuotiaita. Kämppikseni olivat Ranskasta, Norjasta ja Englannista. Meillä oli yhteinen keittiö ja oleskelutila mutta omat suihkut ja vessat. Asunnon vuokran maksoin kahdessa erässä, ensimmäisen lokakuussa ja toisen tammikuussa. Asuminen Englannissa oli todella kallista verrattuna suomeen.  Asuntoni sijaitsi noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta, joten pääasiassa kävelin sitä matkaa joka päivä. Harjoittelupaikkaani menin bussilla keskustasta, matka kesti noin 30 minuuttia. Hankin bussikortin matkojani varten bussiasemalta.

Suoritin harjoitteluni ohella yhden kurssin yliopistossa. Meillä oli luentoja kerran viikossa ja kaksi suurempaa tehtävää kurssiin liittyen. Kurssi,  jota itse kävin oli nimeltään Health and Wellbeing. Kurssi käsitteli aiheita, joita nuoret kohtaavat elämässään. Tarkoitukseni oli valita harjoitteluni ohelle vain yksi kurssi. Muut opiskelukaverini opiskelivat vain yliopistossa ja heillä kursseja oli kolme. Sain tietää tulevan kurssini ja harjoittelupaikkani vasta kun olin päässyt Englantiin.

Englanti ei ole halvin mahdollinen vaihtokohde. Ruoka ja asuminen ovat kallista. Puntien kääntäminen euroiksi oli ajoittain haastavaa ja välillä huomasi käyttävänsä paljon enemmän rahaa, mitä oli alun perin suunnitellut.  Ravintoloissa syöminen on kallista, mutta on myös kohtuuhintaisia paikkoja hyvillä ruuilla. Monet ostosmahdollisuudet ovat samoja kun suomessa. Itse koin monien liikkeiden vaatteitten olevan todella huonolaatuisia mutta hinta oli myös sen mukainen. Hyvälaatuiset vaatteet olivat huomattavasti kalliimpia. Itse en siis ostellut syksyn aikana kovinkaan paljon vaatteita tai muuta vastaavaa. Taksilla kulkeminen on hieman halvempaa kuin suomessa ja varsinkin myöhään illalla käytin mieluummin taksia kuin kävelin. Matkustaminen Englannista muihin maihin on huomattavasti halvempaa kuin suomesta ja kävinkin yhtenä viikonloppuna Amsterdamissa.  Kannattaa myös tutustua Englantiin laajemmin kuin vain kaupunkiin jossa asut. Varsinkin maaseutu on englannissa todella kaunista ja näkemisen arvoista. Sää Englannissa oli ajoittain sateinen, mutta ei niin sateinen, mitä olin ajatellut. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta ja lämpötila oli huomattavasti korkeampi kuin Suomessa.

Kokemuksen vaihto Englannissa oli todella huikea ja suosittelen sitä lämpimästi. Maana Englanti ei ole halvimmasta päästä eikä kulttuurillisesti eroa huomattavasti Suomesta, mutta jos on suunnitellut käyvänsä joskus Englannissa tai jopa asuvansa siellä, kannattaa vaihtomahdollisuus hyödyntää. Englantilaiset ovat kohteliaita ja puheliaita ihmisiä. Erityisesti oma kielitaitoni kehittyi vaihdossa huomattavasti.

EXCHANGE IN LEEDS

Olin vaihdossa Leedissä, Englannissa kolme kuukautta syksyllä 2015. Harjoitteluni suoritin koulussa nimeltään Carr manor commmunity school. Ohjaajani oli koulussa koulukuraattorin toimessa. Suoritin osan harjoittelustani ylä-asteella ja osan ala-asteella pienten oppilaiden kanssa. Koulu aloitetaan englannissa 4-vuotiaana, joten ala-aste luokat eroavat suomen luokkajärjestyksestä. Harjoitteluni alku oli monenlaisia vastoinkäymisiä täynnä.  Englantiin lähtiessäni sain tiedon yliopistoltani, että minun tarvitsee täyttää tietoni lomakkeeseen, jolla haen lupaa työskennellä lasten kanssa Englannissa. Opettajani suomessa eivät tästä tienneet, joten täytin paperit viime hetkellä. Perille päästyäni jouduin kuitenkin täyttämään paperit uudelleen ja tämän jälkeen odottelin lupia noin kuukauden. Myöhemmin harjoitteluani lykkäsivät entisestään ohjaajani loma ja syysloma. Näistä sattumuksista huolimatta harjoitteluni oli antoisa niiltä osin, mitä siellä ehdin olemaan.

Huolimatta lyhyemmästä harjoitteluajastani opin harjoittelussa ja vaihdossa paljon Englannin kulttuurista ja myös itsestäni. Kulttuurina englanti on hyvin erilainen vaikka ei maantieteellisesti kaukana suomesta olekaan. Tärkein eroavaisuus suomeen on mielestäni ihmisten kohteliaisuus. Harjoittelussani kaikki lapset ja aikuiset tervehtivät minua. Lapset kutsuivat minua nimellä Miss Ojanen, mikä tuntui aluksi todella oudolta. Englannissa keskustellaan huomattavasti enemmän ihmisten kanssa, joita ei edes ole aiemmin tavannut. Kuulumisten tiedustelu ja kehuminen on arkipäivää ja kuuluu lähes jokaiseen keskusteluun. Nämä tavat tuntuivat aluksi todella kummallisilta mutta todella nopeasti koin se todella miellyttäväksi. Kohteliaisuus, avoimuus ja puheliaisuus ovat asioita joissa olen harjoitteluni ja vaihtoni aikana kehittynyt eniten. Näitä asioita haluan myös viedä eteenpäin tulevassa työssäni ja muutenkin elämässä. Koen vieraiden ihmisten kohtaamisen paljon helpompana asiana, mitä ehkä koin sen ennen vaihtoani.

Sain uusia oivalluksia ammatillisuuteeni liittyen vaihtoni aikana mutta pääasiassa koin kasvavani vaihdossa ihmisenä. Koen, että itsenäistyin vaihtoni aikana vielä suuren harppauksen, vaikka olen asunut jo kuusi vuotta omillani. Jännitin aluksi vaihtoon lähtöä. Mietin pärjäänkö vieraassa maassa täysin yksin. Nyt kun olen tullut takaisin suomeen ja nauttinut menneestä kolmesta kuukaudesta täysillä, koen todella pärjääväni missä tahansa. Tapasin vaihdossa ihania ihmisiä ja tiedän osan jäävän elämääni myös vaihdon jälkeen. Osaan myös arvostaa suomea nyt täysin eri tavalla mitä aiemmin. Suomen kieli on vaikea kieli ja on hienoa, että monet meistä suomalaisista osaa sen lisäksi ainakin kahta kieltä suhteellisen sujuvasti. Monet tapaamani paikalliset ihmettelivät englannin kielen taitojani. Monet heistä kyselivät, koska aloitamme englannin opinnot suomessa ja onko englannin opiskelu pakollista.  Näistä syistä aloin todella arvostaa omaa osaamistani, vaikka en virheettömästi englantia puhukaan. 

THE JOURNEY TO LEEDS BECKETT UNIVERSITY

It is said that the more you travel the more you learn and has always been my dream to travel to places in search for knowledge. This was one reason I choose to come to Finland the land of a thousand lakes and trees. While studying at Diak I had an opportunity to go on exchange in different countries in Asia, Europe, and Africa (including my home /The Gambia). I choose England a place that not many African students would. There were many reasons that influence my decision including gaining experience related to studies and work, learning new culture, making new friends and also to see my brothers (one of them I haven’t seen in 10years).

This is how my Health and Well-Being Lecturer described me

My exchange took place at one of the most popular universities in the UK, Leeds Beckett University in the department of Youth and Community Work. During my exchange, I was opportune to study two modules (Empowering Relationship and Health and Well-Being) and also did a placement at Christ Church Armley Youth Project. 

I decided to travel a week before the induction to be able to see my brothers and friends. My departure date coincided with a strike in Finland and public transports weren’t working. I only got to know this a day before so had not planned much as the information I got was the last train will depart from Helsinki to the airport at 04am. Unfortunately, this wasn’t the case; I ended up hiring a taxi which cost the same price as that of my flight ticket to Birmingham. After the early morning stress and hassle of getting a taxi I had a safe flight to Birmingham and my brother was on time to pick me then we drove home. That entire week was for family, friends and visiting places.

A day before the induction, my brother drove me to Leeds. The first room offer I had is located in New Farnley some 15-20mins to the city center where the University campus is. It's a beautiful, quiet and clean area with a lovely park, grocery store and bus stop just a minute away from the house. Entering the building the first thing I saw was "Princess's Room" that got me laughing. Maybe I should get rid of the "ss's" and then it will be "Prince Room" was what came to my mind. The only but about this place is the bus service/ticket, it's more than twice the price for someone who leaves around the city so after a month I found a place two minutes walk from city campus. Lovely flatmates and bit expensive rent but still cheaper than student accommodation, it was like hitting a jackpot so never hesitate to move in.

First Month

The first month was stressful with all the paper works at school (DBS check and enrolment), I could not start placement because of the DBS so the lecturer responsible for placement had to look for another option where I can do placement without DBS, and it was taking forever so I decided to enrol for two modules, this too wasn’t as easy as I thought. My admission got a red flag (fee status) because the system recognised me as Gambian instead of ERASMUS exchange student (yes I am Gambian but an ERASMUS student) therefore, I am not supposed to pay tuition. After 2weeks+ back and forth with e-mail and phone calls the flag was removed and I could now access the modules, can I select my choice of modules? No, it’s not that simple as one of them is a post-graduate course so they need clearance but finally, I was able to get select the modules and attend classes.

I love Leeds Beckett University; it has been on my list of Universities to study. Both the city and Headingly Campus got huge buildings with almost everything students will need including spacious library, cafeteria, study/meeting rooms for groups or individuals, computers all around the campus, printing and scanning facility, multimedia equipment rental, sports hall, bar and a lot more. It is the perfect University and no wonder they are ranked in terms of learning space 3rd in the UK and 4th in the world. Anytime I go to the campus, I have a feeling of being in a university and motivated to learn. The classes were very lecturer centred as they teach and give out handouts with little or no group works like in Diak but I must be quick to say that they are professional and experienced.

Two of the many huge Leeds Beckett buildings

Placement

Christ Church Armley Youth Project and Meeting Point was the place I finally got to do my placement. The Youth project work with young people between 8-18 years old and organised series of activities to create a safe space for young people to meet, that was warm and friendly and away from the risk of committing or being victims of anti-social behaviour. Most of the service users (young people) live in difficult circumstances; broken families, neglect,ill health, drugs and alcohol addiction in the home, high crime rate, low self-esteem and aspiration, crime and imprisonment, fear in community, sexual exploitation, physically and mentally abusive relationships, peer pressure, isolation and experience a lack of love and have no one to turn to. Therefore, they come to the church to get mentoring, play games, counselling and also get referral to services if they can't be provided. 

The meeting point established in 2003 as a result of the growing number of refugees and asylum seekers being dispersed to Leeds. It aimed at working towards social integration and provide range of suitable community provisions in association with other organisations to meet the needs of the beneficiaries. They orgnaise a meeting point/drop-in which is open to all refugees and asylum seekers for them to socialise and access a number of activities and services including clothing and household items, food parcels, refreshment and a hot meal, Internet cafe, language cafe, help and advice, children's activities, haircutting,women's activities, pool and other adult leisure activities. Both projects gave me a new insight but they weren’t challenging.

Christ Church-Armley 

Free Time

My first month I had a lot of free time and there was a lot of things happening, the school organised trips, events at school, festivals in Leeds, attending a book signing, visiting families and other cities in England and Wales. I also volunteered for an NGO InTouch Leeds that gives out food and snacks to homeless and people on the street every Tuesday night; it was a great way of spending my time. See pictures that sum up the FUN and FREE TIME. It’s been a journey from day one with regards to the available exchange position, the language requirement (University and UK border agency) and criminal record check which is referred in the United Kingdom as Disclosure and Barring Services (DBS) check. The above I will not consider a challenge rather an experience I am sharing to help you prepare for an exchange in UK, after all it was a dream come through.

Leeds Light and Film Festival

Volunteering for Intouch Leeds Foundation

Visit to York